Pitkä suhde loppui pari kuukautta sitten hänen päätöksestään. Kaikki oli mielestäni hyvin, mutta hän ei ollut samaa mieltä. Nyt hänellä on toinen mies kiikarissa. Koko tämän eroajan olen ollut erittäin masentunut. En kehtaa mennä lääkäriin. En kehtaa myöntää että iso mieskin voi murtua näin pahoin. Näinä kahtena kuukautena en ole saanut mitään aikaan. Juuri ja juuri töissä olen pystynyt käymään.
Eilen kaikki paheni. Ajattelin häntä, synkistyin, tuntui että pää sekoaa. En tiedä mitä tapahtui, löysin itseni pistooli kädessä. Teki niin mieli ampua itseni, mutta ajatus lähimmäisteni kärsimyksestä, sai teon keskeytymään. Halusin niin lopettaa tämän paskan. Tämän ikuisen kärsimyksen mikä ei tunnu paranevan edes ajan kanssa. Kun tilanne oli ohi, tajusin että ajattelin itsemurhaa. Tilanne todellakin pelotti minua jälkeenpäin.
En pysty kertomaan tästä kenellekkään kuin tuntemattomana teille. Onko samanlaisia ajatuksia ollut muilla? Mitä tehdä... en tiedä.
Eilen kaikki paheni. Ajattelin häntä, synkistyin, tuntui että pää sekoaa. En tiedä mitä tapahtui, löysin itseni pistooli kädessä. Teki niin mieli ampua itseni, mutta ajatus lähimmäisteni kärsimyksestä, sai teon keskeytymään. Halusin niin lopettaa tämän paskan. Tämän ikuisen kärsimyksen mikä ei tunnu paranevan edes ajan kanssa. Kun tilanne oli ohi, tajusin että ajattelin itsemurhaa. Tilanne todellakin pelotti minua jälkeenpäin.
En pysty kertomaan tästä kenellekkään kuin tuntemattomana teille. Onko samanlaisia ajatuksia ollut muilla? Mitä tehdä... en tiedä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaikkia se satuttaa, eikä sitä paskaa oloa pysty hautaamaa. Pakko siitä on jonkun kanssa jutella. Usko huviksesi, että auttaa. Ammatti-ihminen tai kaveri.
Pieni mies miettisi asioita itsekseen ja toimisi itsetuhoisesti. Iso mies miettisi asioita itsekseen mutta kun se yleensä ei auta, ottaisi iso mies asiakseen kysyä isojen miesten tavoin apua. Vaikkapa sitten suomi24-palstalla tai terapeutilla;)
Iso ihminen on sellainen, joka uskaltaa tunnustaa omat heikkoutensa. Sinulla on hankala tilanne, miksi ihmeessä et arvostaisi itseäsi sen vertaa että nostaisit kissan pöydälle ja selvittäisi ajatuksesi terapeutille tai kaverille kertomalla? Pahinta mitä voisi tapahtua olisi varmaan ystävyyssuhteen syveneminen (muussa tapauksessa tosi ystävästä ei kyse ole ollutkaan).
vaikkei tää vielä lohdutakkaan, niin pari kuukautta ei ole pitkä aika murehtia ja olla masentunut entisen takia. Anna vielä ajan kulua, vielä se parempi huominen tulee! Notkahduksia on odotettavissa vielä kaikkina vuoden päivinä, kun muistaa jotain tyyliin "viime pääsiäisenä oltiin yhdessä siellä..juhannuksena oli niin kivaa yhdessä." Mutta seuraava vuosi onkin sitten ihan erilainen. :)
Ja luultavasti jo tämän vuoden aikana pääset alkua pidemmälle. Puhu ja itke, sitä kautta itsekin opit uutta itsestäsi. Ei itku ole häpeä, vaan ihan normaali reaktio tollaisessa tilanteessa. Itse asiassa hienoa, että rikkoutunut suhde on sattunut sinuun - sehän todistaa, ettet ole tunneköyhä tai kylmä ihminen, vaan aito, lämmin ja välittävä.
Voimia!
apua voi etsiä monista paikoista, ilmasiakin on tietääkseni kirkon perheasiankeskuksessa (tai jokin vastaava nimi), lääkärille voi myös puhua yms. ammattilaisille.
Tänään oli jo huomattavasti parempi päivä. Aurinko paistaa ja muutenkin on parempi olla. Päätin tänään että lähden Suomesta pois vähäksi aikaa. Toivottavasti saan vaan lomaa. Ajattelin kolmea viikkoa jonnekkin aurinkoiseen paikkaan. Tä saatanan masennus on jatkunut jo liian kauan. Nyt on tehtävä asialle jotain, jotain mitä minä haluan. Ja uskon että on sitä mitä tällä hetkellä haluan.
Onko jollain tietoa että jos en saa työstä sairaslomaa, voinko saada esim. lääkäristä sairaslomaa tätä varten. En pysty hoitaa kunnolla edes työtä ja pahat ajatukset pyörivät vallan päässäni. Pelkään että jotain tapahtuu mitä ei saa korjatuksi.
Itse olen tullut kerran jätetyksi ja se koski kauheasti. Kuulostaa niin tutulle mitä kirjoitit! Mutta siitä on jo kymmenen vuotta aikaa ja ainoa mitä on jäänyt mieleen kyseisestä tapauksesta on että en tervehdi jos tulisi vastaan. Nyt jälkikäteen pystyn puhumaan henkilöstä ihan kuin päivän säästä ja ei paljonkaan ole positiivista saatikka kaipuuta jäänyt mielee. Kyllä siitä hyvää vielä tulee!! Ja ajattele, nyt olet vapaa kuin taivaan lintu ryntäämään uusiin seikkailuihin.
Minun tuttavani on vakio työssä kunnalla/kaupungilla ja hänellä on ollut masennusta/rasitusta, jonka on aiheuttanut ihan vaan vaativa työ. Hän on ollut sairaslomalla jopa kuukauden, että jaksaa taas jatkaa elämää. En tiedä voiko työnantajalta sitä saada, riippuu työnantajastasi. Mutta ihan soittamalla terveyskeskukseen tai lääkäriin. Minusta tuntuu, että se voisi olla psykologi, joka haluaa sinut nähdä. Ja usko pois, kyllä ne ymmärtävät: nykymaailmassa jo pelkästään työkiireet aiheuttavat ylitsepääsemättömiä ongelmia, siihen kun vielä lisää ihmissuhteet muun kiireen.
Onhan niitä kaikenlaisia vuorottelu- ja sapattivapaita myös. Eikös sapattivapaan voi ottaa lyhyempinä pätkinä myös, jos ei koko vuotta halua olla pois.
Jonkinlainen ympäristön vaihto tekee sinulle kyllä hyvää!!
Pidän peukkuja puolestasi ja kaikkea hyvää jatkossa!
Joo, varasin matkan ja lähden pois kuukaudeksi... Toivon että auttaa... Kiitos kaikille!
Onnea sulle että elämä jatkuisi! Oon ite ihan samassa tilanteessa, ollut kanssa pari kuukautta. Ero on että olen sellaisessa elämäntilanteessa (opiskelija, juuri saanut kodin) että ei ole mahdollisuutta lähteä mihinkään, ei edes viikoksi. Tällä hetkellä odotan vain kauhulla hetkeä jolloin en enää kestä ja teen jotain..alkoholia kuluu jo melkein joka ilta kun en vaan pysty olemaan, on niin paha olla.
Kiitos Pässi5! Voimia kanssa sulle! Olen huomannut että kyllä se siitä ajan kanssa! Joka päivä ajatukset pyörivät päässä mutta sille ei voi mitään. Hän tulee olemaan osa päivittäisiä ajatuksiani mutta minkäs teet.
Itse en uskonut että löydän ketään enää yhtään niin hyvää kuin hän oli. Nyt uskon. Naisia/miehiä on maailma täynnä ja kyllä sieltä joku meillekkin löytyy, usko pois. Se toinen ei ollut meille se oikea. Se oikea on vielä tulevaisuudessa mutta uskon että se löytyy kyllä. Ja se on vielä paljon parempi...
Jos et asu kotipaikkakunnallasi niin lähde käymään edes kotona. Se auttaa että pääsee edes hetkeksi pois tutuista kuvioista. Kokeile.
Kuningasalkoholi ei oo ratkaisu. Huomasin tosin itsestäni, että löysin itseni baarista 4 kertaa viikossa. Kieltämättä se auttoi hetkellisesti mutta loppupeleissä ei. Se voi vaan pahentaa asiaa. Se alkoikin pelottaa siinä suhteessa että ajattelin että nyt on pakko tehdä joku radikaaliratkaisu. Ajattelin, että yhden naisen takia musta ei perkele tule mitään alkoholistia enkä saatana ota itseltäni henkeä hänen takiaan. Tee se itsellesi selväksi, sitten kun sen itse hyväksyt, se helpottaa. Ainakin mulla.
Itselläni tuli niin paha masennus että laitoin kaikki rahat likoon ja kaikki kesälomat kerralla että pois on päästävä. Vajaa pari viikkoa vielä kun jaksaa niin toivottavasti helpottaa...
Puhu paljon kavereittesi kanssa. Puhumisella on kumma vaikutus, auttaa. Jos sun kaverit ovat ns. oikeita kavereita, he kuuntelevat. Puhu aina kun on vaikeaa. Ero ei ole mikään pikku juttu, varsinkin jos on pitkä yhteinen menneisyys..
Mutta kaikkea hyvää sulle! Tsemppiä! Usko itseesi ja ajattele positiivisesti tulevaisuutta! Kyllä se siitä...