Tutustuin treffi-palstan kautta erääseen mukavahkoon nuoreen naiseen. Alussa kaikki tuntui jännältä ja uudelta, ajatuksemmekin kohtasivat, juttelua riitti ja tapaamiset olivat mukavia. Nainen halusi tavata uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Pian tapaamiset menivät suuteluksi ja sänkypuuhiksi, nainen olikin aika peto sängyssä. Naisen puolelta ei tullut oikein juuta eikä jaata, kun ilmoitin olevani hieman ihastunut häneen. Tämän jälkeen aloin miettimään mikä oikein mättää, mutta en edelleenkään saanut muuta kuin ympäripyöreitä vastauksia, ja että tarvitaan aikaa. Välillä hän kyllä soitteli minulle erittäin tiiviisti ja kertoi jopa tuntevansa myös pientä ihastusta. Lisäksi keksi kaikkea ohjelmaa meille.
Vielä jonkin viikon nainen oli mukava ja lojaali, kunnes sitten yhtäkkiä hän muuttui. Hän ei enää soitellut tai kirjoitellut yhtä usein, ei aina vastannutkaan puhelimeen, jne. Lisäksi hän oli minua kohtaan monesti tyly ja etäinen. Lopulta tapaamiset harvenivat, kun aina oli jotain muuta menoa. Aina joku kaveri tulossa käymään, tai pitää mennä kaverin kanssa johonkin.
Lisäksi hän sitten ihmetteli, miksi aina suostun tulemaan hänelle (silloin harvoin) kun nähdään. Hän kysyi että onko minulla omaa elämää lainkaan, johon vastasin että ON. Tottakai minullakin on oma elämä, ja kavereita näen silloin kun hän on omien kavereiden kanssa tai sitten teen jotain muuta. Mutta silloin kun hän on "vapaana", niin tottakai minunkin tekee mieli olla "vapaana" että nähtäisiin. Jos haluan olla naisen kanssa, niin kyllä kaverit jäävät silloin kakkosvaihtoehdoksi.
Alussa hän järjesti aikaa meille, mutta nyt enää harvoin. Missä vika? Tuskin kavereita on yhtäkkiä tullut niin paljon lisää, että aikaa ei jää minulle. Toki omat hyvät kaverini jäävät siihen 5:n kieppeille, kun taas hänellä lukema on varmaan luokkaa 50. Lisäksi hänellä on hirvittävä tarve olla koko ajan tekemisissä näiden kanssa, kun taas minulle riittää satunnaiset tapaamiset. Toisaalta hän on melko ylisosiaalinen luonne, minä taas vähän pidättyväisempi mutta en nyt erakkokaan ole.
Toki näemme edelleen milloin missäkin merkeissä, eikä hän koko aika tyly ole mutta jotenkin silti etäinen. Välillä hän on ihan mukavakin, mutta kuittaa mukavuutensa saman tien jollain tylyllä kommentilla. Välillä hän pyytää minua joidenkin kavereidensa mukaan (esittelyyn). Sitten kun minä pyydän, niin hän sanoo että mene kavereides kanssa ihan keskenäs.
Mielipiteitä!
Vielä jonkin viikon nainen oli mukava ja lojaali, kunnes sitten yhtäkkiä hän muuttui. Hän ei enää soitellut tai kirjoitellut yhtä usein, ei aina vastannutkaan puhelimeen, jne. Lisäksi hän oli minua kohtaan monesti tyly ja etäinen. Lopulta tapaamiset harvenivat, kun aina oli jotain muuta menoa. Aina joku kaveri tulossa käymään, tai pitää mennä kaverin kanssa johonkin.
Lisäksi hän sitten ihmetteli, miksi aina suostun tulemaan hänelle (silloin harvoin) kun nähdään. Hän kysyi että onko minulla omaa elämää lainkaan, johon vastasin että ON. Tottakai minullakin on oma elämä, ja kavereita näen silloin kun hän on omien kavereiden kanssa tai sitten teen jotain muuta. Mutta silloin kun hän on "vapaana", niin tottakai minunkin tekee mieli olla "vapaana" että nähtäisiin. Jos haluan olla naisen kanssa, niin kyllä kaverit jäävät silloin kakkosvaihtoehdoksi.
Alussa hän järjesti aikaa meille, mutta nyt enää harvoin. Missä vika? Tuskin kavereita on yhtäkkiä tullut niin paljon lisää, että aikaa ei jää minulle. Toki omat hyvät kaverini jäävät siihen 5:n kieppeille, kun taas hänellä lukema on varmaan luokkaa 50. Lisäksi hänellä on hirvittävä tarve olla koko ajan tekemisissä näiden kanssa, kun taas minulle riittää satunnaiset tapaamiset. Toisaalta hän on melko ylisosiaalinen luonne, minä taas vähän pidättyväisempi mutta en nyt erakkokaan ole.
Toki näemme edelleen milloin missäkin merkeissä, eikä hän koko aika tyly ole mutta jotenkin silti etäinen. Välillä hän on ihan mukavakin, mutta kuittaa mukavuutensa saman tien jollain tylyllä kommentilla. Välillä hän pyytää minua joidenkin kavereidensa mukaan (esittelyyn). Sitten kun minä pyydän, niin hän sanoo että mene kavereides kanssa ihan keskenäs.
Mielipiteitä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin naisen silmin vaikuttaa, että tuo nainen ei itsekään tiedä mitä haluaa. Tai sit se pitää sua varalla... En tiedä. Meitä naisia on niin monenlaisia!
Olen jokusen poikaystävän jättänyt aikanaan samalla tavalla vähitellen vieroittamalla. Koska kaverissa ei ole periaatteessa mitään vikaa, ei voi tylysti heivata häntä pellolle...
Minä jätin, sillä miesystävät olivat takertuvia; ei omia menoja, harrastuksia, aina valmiina tapaamaan, soittelua/kyselyä mitä tehtäisiin/missä olet ollut jne. Vaikka he varmaan tarkoittivat hyvää eivätkä pahastuneet minun menemisistäni (vaikkapa tyttökaverin luo), koin itseni ahdistetuksi ja tukahtuneeksi.
Mutta kun minulla on toki omia menoja, harrastuksia, ainut vain että järjestän ne niin että pystyn tapaamaan. En soittele perään koko ajan, en kysele liikoja, pahastun joskus liioista menoista mutta en yleensä näytä sitä. Olen kysynyt halusiko hän vain hetken huumaa, tähän hän vastasi että haluaa olla kanssani eikä menettää minua yms. Sitten hän vielä ihmettelee miksi ajattelen tällaisia, ja sanoo ettei pitäisi miettiä liikaa. Välillä mietin itsekin, että haluanko sitten nähdä liian usein, kun 1-2 krt viikossa ei oikein tyydytä minua...
Kerrohan miksi ei saisi olla valmis tapaamaan aina. Jos kerran seurustellaan, niin eikö silloin juuri pitäisikin olla toisen kainalossa ja aamupalapöydässä. Eri asia on tietysti nämä sinkkuelämää-seurustelut, jossa voi olla yhtäaikaa pari kolmekin miestä joiden kanssa "seurustellaan" salaa. Mutta jos aidosti haluaa olla parisuhteessa toisen kanssa, niin voiko siitä ahdistua, jos mies haluaa nähdä enemmän kuin vaikkapa silloin tällöin.
Itselläni on nainen jonka kanssa ollaan lähes päivittäin yhdessä, vaikka erikseen (vielä) asutaankin. Toki on meilläkin omat menot, mutta emme kilpaile kumpi joutuu alentumaan pyytämään toista vapaaksi. Ja kavereista, käymme tottakai yhdessä molempien kavereita tapaamassa, silloin tällöin on poikien ja tyttöjen iltoja, mutta tosiaan silloin tällöin. En ymmärrä mitä takertumista se on jos tykkää toisesta ja haluaa nähdä. Se on toki sitten eri asia, jos toinen ei tykkääkään, mutta ei osaa sitä sanoa. Antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa, sellaisia ne naiset on..
"En ymmärrä mitä takertumista se on jos tykkää toisesta ja haluaa nähdä. Se on toki sitten eri asia, jos toinen ei tykkääkään, mutta ei osaa sitä sanoa. Antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa, sellaisia ne MIEHETKIN on..