Kirjoitin äsken aiheesta liian ujo mies mulle. Tulin nyt ihmetelleeksi sitä, miksi se olen aina minä, jonka pitää tehdä aloite. Olenko niin pelottava nainen? Mulla on kyllä karismaa enemmän kuin keskivertomiehessä, ja minut huomataan. Olen pitkä ja sporttinen, mutta nykyään pukeudun naisellisesti, kun mulla on sääret, joita kehtaa näyttää. Eikö näiden piirteiden pitäisi miellyttää miestä eikä pelottaa? Ymmärrän, että kun salilla väännän rautaa, miehet vähän vierastavat. Mut muulloin harrastus ei musta näy.
Ainakaan miehet ei tajua, kuinka arka olen lähestymään. Luulevatko ylpeäksi?
Ainakaan miehet ei tajua, kuinka arka olen lähestymään. Luulevatko ylpeäksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miehet kuvittelee että hyvännäköiset naiset on nirppanokkia, kulkee leuka pystyssä, ovat yleensä varattuja, tai kun valinnanvaraa riittää, niin eivät tyydy yhteen... Että ei se välttämättä ujoutta ole miehen puolelta. Sitä vaan ollaan varuillaan liian nättien ja sporttisten naisten kanssa. Mutta jos kerran olet itsekin liian arka lähestymään ketään, niin älä sitten valita miesten ujoudesta ja arkuudesta. Ei se lähestyminen meidän tehtävä aina ole.
Tänään viimeksi yritin sitä ujoa miestä lähestyä, mutta olen ehkä näkymätön? kun ei tullut mitään vastausta. Kyllä loukkaannuinkin, sillä voisihan mies sitten edes tervehtiä ja sanoa kohteliaasti, ettei ole kiinnostunut. Niin että vaikeaa se aloitteen teko on yhtä lailla miehelle kuin naiselle.
Eipä sille sitten mahda mitään. Me miehet nyt ollaan vähän sellaisia, että näytämme sen hiljaisuudella, ettei kiinnosta. Älä sillä päätäsi vaivaa. Miestä ei vaan kiinnostanut ja sillä selvä.
Ei se lähestyminen meidän tehtävä aina ole. "
eikö? no kyllä se vaan on. noin se on ollut aina ja noin se tulee aina olemaan.
Ei ihme että puurot menee sekaisin,ettei naiset ja miehet enää tiedä miten käyttäytyä, kun joku cosmo/me naiset, tai mikä tahansa paska naisten lehti on alkanut uskottamaan naisia että,pitää olla moderni nainen ja ' lähestykää itse miehiä! mun mielest tuo kosiminen ja lähestyminen kuuluu miehille!
noin se on AINA jo decennia!
Samaan syssyyn vois vissiin lisätä että koko keleen parisuhteen hoito kuuluu miehelle. Nuo on ihan yhtä paljon kummanki vastuulla!
hän ei ole liian ujo siksi että on sinusta kiinnostunut vaan siitä syystä että sinä olet kiinnostunut hänestä ?
Itseasiassa on oikein että joskus nainenkin tekee jonkinlaista aloitetta kiinnostuksen suuntaan. Mistä sitä muuten tietää et kannattaako yrittää vai ei. Minä en ainakaan yritä jokaista joka minua kiinnostaa jos eivät anna jonkinlaista singnaalia minulle et täällä ollaan, pelkkä vieno katse ei kuitenkaan riitä.
Ainoa naistyyppi mitä ehkä miehet pelkäävät on sellaista tunkeilevaa ja siten itsensä esiintuovaa naista ?
Kerropa vielä, mikä ero on tunkeilevan ja aloitteen tekevän naisen välillä? Mikä on sitä toivottua aloitteellisuutta naiselta ja mikä menee tunkeilevuuden puolelle? Humalaiset kähmijänaiset varmaan tunkeilee, mutta mikä on toivottua lähestymistä?
Sitä taitaa olla aikas vaikea määritellä koska kuitenkin asia riippuu niin paljon toisesta osapuolesta. Osa miehistä varmaankin lyö liinat heti kiinni jos nainen tekee pienenkin aloitteen ja osalle kelpaa vain pelkkä silmänisku tai vastaava. Sitten jos puhutaan näistä "ujoista" tai "aroista" ihmisistä solmimaan ihmissuhteita, mihin katekoriaan kyllä itsekkin kuulun :o)
Mikähän se olisi se sopiva aloitteellisuus ? Täytyy oikein miettiä mitä omalle kohdalleni on sattunut.
Taitaa olla niin että jonkinlainen sopiva lähestyminen ja siinä jokin tilanteeseen sopiva ehdoitus. Tilaisuuden tullen siis mennä ihan vaan juttusille ja siinä ohessa vähän kuin puoli huolimattomasti heittää et lähetäänkö kahville. Vaikka näin olis hyvä ?
Tottahan on se että miehen pitää kyllä asia hoitaa tuosta eteenpäin ja osoittaa sitten kiinnostuksen naista kohtaan että asiat voi alkaa edetä oikealla tavalla.
Useinkin on kuitenkin niin että tuon aran/ujon ihmisen sisällä asustaa aivan toinen ihminen. Vaatii vaan oikeanlaisen alkupotkun että päästään siitä esijännityksestä eroon ja voi alkaa toimimaan omana itsenään.
Minullekin muuten viime kerralla kun seurustelin niin ensimmäisillä treffeillä nainen suuteli ensiksi minua :o) enkä pitänyt sitä mitenkään tunkeilevana, olin kyllä alku valmistelut hoitanut siihen perusteellisesti valmiiksi :o) Tilanne olisi tullut jossain vaiheesssa kuitenkin aloittajana sit kumpi tahansa :o)
toimia, jotta ei ole tunkeileva:
Ei saa tehdä mitään! Ei saa tunkeutua toisen asioihin!!! Riitää kun on.
nyt kyllä ihan nuinkaan mennyt ?
Aisa on ihan tapauskohtainen niin kuin kirjoitin. Aihe on aikas vaikea tulkita ja antaa siihen ihan varmaa vastausta ?
Itse en pistäisi pahitteeksi et joku nainen tulisi kadulla vastaan ja nykäsis hihasta et mennäänkö kaffeelle tai vaikkapa kajauttas pesismailalla kaaliin ja vetäis mukanaan reffeille:o)
Jokainen tapaus on kuitenkin niin erinlainen ja toimintatapaan ei ole olemassa mitään yksiselitteistä toiminta ohjetta, kait se homman hienous on siinä. Varmin ohje ja neuvo taitaa olla se että toimii omien tunteidensa mukaan eikä tekeydy miksikään muuksi. Täytyy toimia omana itsenään tuo on se oikea tyyli.
Sitten kun antaa tunteilleen vallan ja toimii niiden mukaan ni siinä ainakin antaa oikean kuvan itsestää. Tämän jälkeen jos hommat ei etene suuntaan eikä toiseen niin vastassa ei ole sellainen ihminen joka itselleen sopii !
Naisena sulle ei tietystikään ole koskaan käyny mielessä, että ne miehet ei ole ollu susta kiinnostuneita. Teillä naisilla on sellanen (tiedostamaton?) taipumus selittää ikävät asiat itselleen mukavalla tavalla. Tää on yks yleisimmistä naisten järkeilykaavoista:
"Herra A ei tullu jutteleen mulle, vaikka mul on sääret ja rinnat. Se on siis joko A) ujo tai B) homo, koska mä olen niin vastustamaton: mul on hey sentään sääret ja rinnat!"
nauraa,koska toi pitää varmaan paikkansa tietynikäisten nuorten tyttöjen kohdalla.Mut vanhempana ei todellakaan ajattele noin.Kyllä sitä alkaa ajatella et joo mä oon nyt minä ja tänä mun pitäis kelvata.Jos ei niin sit ei.