Tosiasiahan on se, että seurustelukumppanin tapaa parhaiten opiskeluajan riennoissa. Mikäli 20-25v ei ole seurustelukumppania löytänyt niin asiat alkavat mutkistumaan huomattavasti.
Itselläni on sellainen tilanne, että olen muuttanut työn perässä toiselle paikkakunnalle enkä tunne työn ulkopuolelta oikeastaan ketään ja sitä paitsi työpaikkani on lähes 100% äijätyöpaikka. Kun ei ole sitä kouluajoilta asti periytyvää sosiaaliverkostoa niin uusien ihmisten kanssa tutustuminen on verraten vaikeata.
Ikääkin on 32v niin mistä sitä enää mukavia naisia löytäisi. Kun asiaa alkaa tarkemmin funtsia niin omassa ikäkategoriassa olevat naiset, jos ovat vapaita, niin ovat sitten kuitenkin yksinhuoltajia ja yksinhuoltajan kanssa en suhdetta halua. Ei mulla mitään yksinhuoltajia vastaan ole, päinvastoin, mutta en vain yh:n kanssa haluaisi suhdetta. Moinen ajatuskin olisi mahdoton.
Taitaa olla siten melko yksinäinen loppuelämä edessä. Kuitenkin, kun rupeaa miettimään niin ehkä näin on tarkoitettukin sillä tosiasia on se, että minä olisin aivan surkea aviomies tai perheenisä. En sittenkään ole veistetty sellaisesta puusta että minusta moista vastuuta vaativaan hommaan olisi. Se on vaan tämä yksinäinen olo vieraassa kaupungissa, joka työni takia tullee olemaan kotikaupunkini eläkkeeseen asti, kuka tietää, joka saa välillä haikailemaan seuraa.
Itselläni on sellainen tilanne, että olen muuttanut työn perässä toiselle paikkakunnalle enkä tunne työn ulkopuolelta oikeastaan ketään ja sitä paitsi työpaikkani on lähes 100% äijätyöpaikka. Kun ei ole sitä kouluajoilta asti periytyvää sosiaaliverkostoa niin uusien ihmisten kanssa tutustuminen on verraten vaikeata.
Ikääkin on 32v niin mistä sitä enää mukavia naisia löytäisi. Kun asiaa alkaa tarkemmin funtsia niin omassa ikäkategoriassa olevat naiset, jos ovat vapaita, niin ovat sitten kuitenkin yksinhuoltajia ja yksinhuoltajan kanssa en suhdetta halua. Ei mulla mitään yksinhuoltajia vastaan ole, päinvastoin, mutta en vain yh:n kanssa haluaisi suhdetta. Moinen ajatuskin olisi mahdoton.
Taitaa olla siten melko yksinäinen loppuelämä edessä. Kuitenkin, kun rupeaa miettimään niin ehkä näin on tarkoitettukin sillä tosiasia on se, että minä olisin aivan surkea aviomies tai perheenisä. En sittenkään ole veistetty sellaisesta puusta että minusta moista vastuuta vaativaan hommaan olisi. Se on vaan tämä yksinäinen olo vieraassa kaupungissa, joka työni takia tullee olemaan kotikaupunkini eläkkeeseen asti, kuka tietää, joka saa välillä haikailemaan seuraa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Mikäli 20-25v ei ole seurustelukumppania löytänyt niin asiat alkavat mutkistumaan huomattavasti."
Puppua. Uusia ihmissuhteita syntyy ja parisuhteita solmitaan joka päivä, ikään katsomatta. Niin vanhemmat ihmiset kuin nuo nuoretkin. Elä anna iän hämätä sillä elämänkokemuksen karttuessa ihmisen naivi sosiaalinen ryntäily vähenee - eli keskitytään enemmän ihmissuhteissa määrän sijasta laatuun, vanhemmiten. Näin siis useimmiten (tietenkin poikkeuksia löytyy, jotkuthan eivät ota oppiakseen koskaan).
"Ei voi enää löytää.."
Oletko kuullut koskaan sellaista viisautta kun SITÄ LUOT MITÄ PELKÄÄT? Muuta asennettasi elämään avoimemmaksi ja myönteisemmäksi. Hymyilevä, utelias ihminen onnistuu luovimaan ihmissuhteissa varmasti paremmin kuin kuoreensa vetäytynyt pessimisti - joka vain odottaa kotikuntansa eläkepäiviä.
"Taitaa olla siten melko yksinäinen loppuelämä edessä."
HERÄÄ! Mistä sinä tiedät mitä huominen tuo tullessaan. Muuta tuota asennettasi.
"Kuitenkin, kun rupeaa miettimään niin ehkä näin on tarkoitettukin sillä tosiasia on se, että minä olisin aivan surkea aviomies tai perheenisä. En sittenkään ole veistetty sellaisesta puusta että minusta moista vastuuta vaativaan hommaan olisi."
Kun löydät aikuisen ihmissuhteen, kuka käskee solmimaan heti avioliittoja tai lisääntymään suvullisesti? Eikö kaksi aikuista ihmistä voi olla rakastavaisina yhdessä "ihan muuten vaan", jos he ovat onnellisia ja viihtyvät ja nauttivat kaikinpuolin toisistansa? Ei onneen tarvita papin siunauksia eikä lapsilisiä.
Onni on jo sinussa, jos vain suostut avaamaan silmäsi ja itsesi sille.
Tuttu tilanne aikoinaan; ymmärrän hyvin. Muutto opiskelujen jälkeen äijä(insinööri)valtaiseen pieneen teollisuuskaupunkiin ilman kumppania oli lähes tappava kokemus.
Totuus on se, että Suomessa ei ole enää vuoden 1984 jälkeen riittänyt naisia joka äijälle ikäluokissa 25-45. Poikiahan syntyy hivenen tyttöjä enemmän, kun elama on - joskus rankkaa ja poikia voi kuolla ennen kuin ehtivät hankkia jälkeläisiä - mutta poikien kuolleisuus on pudonnut reippaasti noista ajoista, joten nyt meitä on liikaa. Suomesta puuttuu n. 140-170 tuhatta naista. Kun suurin osa kansasta on parisuhteessa, olemme tilanteessa jossa jossakin Salon tapaisessa kaupungissa jokaista vapaata akkaa on kymmenkertainen määrä kiimaisia kolleja kuolaamassa. Eli baarista saa kuohujuomaa , ei muuta.
Tytöt lähtevät poikia useammin yliopistoihin opiskelemaan , pojat jäävät pieniin kyliin tappelemaan keskenään paremman ihmiskontaktin puutteessa. Hakureissut kannattaa suunnata : Helsinki, Tampere, Oulu, Jyväskylä, Turku ( sinne kannattaa viimeksi mennä).
Netistä voi löytyä ihan oikea vaimokin - tosin ei sieltäkään aivan vähällä vaivalla.
Mutta elleivät muuta Suomen maahanmuuttopolitiikkaa reippaasti naisvaltaiseksi lienee poikamiesten parasta suunnata reissunsa esim. Brasiliaan, josta jokainen löytää naisen itselleen alle viikossa, kuten se törppö kauppiaskin... paras paikkakunta siellä lienee joku Manaus, jossa naisia on kuulopuheiden mukaan kuusinkertainen määrä miehiin nähden. Kiinalaiset käsityötuotantovaltaiset paikkakunnat ovat myös pullollaan tyttäriä, vaikka maassa muuten vallitseekin saman kaltainen naispula kuin meilläkin.
Pitkälti samanlainen tilanne. Jokseenkin mahdotonta löytää sopivaa kumppania. Kun asuu vielä Lahden tapaisessa kaupungissa ei todellakaan ole pelkoa siitä, että koskaan tapaisi ketään mielenkiintoista naista.
Joko Venäjä tai Aasia.
Sieltä löytyy sitäpaitsi ihan NAISEN näköisiäkin fiminiinejä eikä tarvitse femakoiden kanssa alkaa sotasille.
Heillä on ihan ihmismäinen asennekin kaksinelämiseen eikä vain mies siksi aikaa kun lapsen saa siitettyä ja sitten alkaa yksinhuoltajaksi.;)
Saattaa suomestakin lesken löytää hyvällä tuurilla tai korkeasti koulutetun neidinkin joka opiskelujen takia ei ole ehtinyt yksinhuoltajaksi.
että yleensä 20-25-vuotiaana monet nykyään nimennomaan eivät halua parisuhdetta, vaan haluavat elellä vapaalla jalalla..
Onnea nyt, elämästä kun ei koskaan tiedä, mitä se tuo tullessaan.
Alkaisitko suhteen naisen kanssa - vai yksinhuoltajan kanssa?
En ítse voisi arvottaa ihmistä minkään muun suhteen, kuin sen, mikä hän itsessään on. Jos siitä pidän, tulen varmasti "tottumaan" siihen muuhunkin pakettiin kuuluvaan
Ihminen ihmiselle tärkein, ne muut asiat ovat siellä mukana ja niiden kanssa tulee hyvin toimeen, kun ei mieti ja ennakoi ja aseta kummallisia ajatuksia erilaisista elämänkohtaloista.
hei, hei ei saa vaipua synkkyyteen!
itse olen myos 32v nainen, sinkku, ja asun vieraalla paikkakunnalla, vieraassa maassa ja tyoskentelen erittain naisvaltaisella alalla, mutta en meinaa heittaa pyyhetta kehaan!
opiskeluaikoina seurustelin vakituisesti, menin kihloihin 21 vuotiaana...mutta naimisiin en koskaan (onneksi) ehtinyt ja nyt viime vuodet ekaa kertaa elamassani sinkkuna, enka ole koskaan ollut onnellisempi!
koskaan ei tieda mita huominen tuo tullessaan, 32v ei ole liian vanha (mihinkaan) ja parempi olla sinkkuna, nauttia vapaudesta ja elamasta, kuin roikkua suhteessa, joka ei tee onnelliseksi.
ja ymmarran hyvin tuon vieraalle paikkakunnalle muuton ja entisten kavereiden puuttumisen jne. mutta anna itselles aikaa loytaa ja solmia uusi kaveruus/ystavyyssuhteita, jotkut ihmiset onnistuvat siina toisia nopeammin...itsellani menee uusiin ihmisiin tutustumiseen aina 'mielettomasti' aikaa, mutta kylla niita uusia kavereita aina lopulta saa.
koskaan et tieda mista ja milloin se elamasi nainen loytyy, joten ala anna periksi!
Itse olen 35v eikä minulla ole ollut suhdetta yli 10 vuoten. Nyttemmin olen jo päättänyt että näin tulee jatkumaan loppuelämän ajan. Tarpeeksi kauan kun on yksin niin sitä lakkaa edes etsimästä ketään. Nyt on jo aivan liian myöhäistä esim perustaa perhettä, tosin, moista en ole ikinä edes halunnutkaan. Yksinäisyys välillä raastaa mutta asiasta on helppo löytää myös valoisia puolia. Sitä paitsi, vuosien yksinolo on varmasti yleisempää kuin kukaan uskoisikaan.