ekat päivät

Ihan eka päivänä (lauantai) nukuin sen verran kuin halusin, kävin suihkussa, ja lähdin perheen kanssa ostoksille. Perhe oli semmonen rento ja huolehtiva. "Mitä sä tarvisit? Sano jos on jotain mitä voimme tehdä!" Kaiken lisäksi perhe antoi minulle "alkuunpääsemisrahaa" ihan kivasti. Maanantaina jäin heti lasten kanssa kotiin, mutta perheen mummo tuli kaverikseni, koska heti ensimmäinen työpäiväni oli tavallista pidempi. (yleensä oli lyhyet päivät) Siitä se sitten lähti..:) Lapset eivät tietenkään heti totelleet parhaalla mahd. tavalla, mut kun ei antanut periksi ja antoi niiden kiukutella aikansa, ne antoivat periksi. Eli kunnon koulutuskuuri heti alkuun, jos lapset ovat hemmoteltuja, että huomaavat kuka määrää! Vanhempien seurassa lapset eivät määräyksiäni paljon kuunnelleet (aika pieniä lapsia), mutta keskenään ollessamme oppivat kunnioittamaan.

Tsemppiä..

Joop, olin koko ekan viikon melkein kuin puulla päähän lyöty. Ihmettelin vaan, että mitäköhän mun pitäisi tehdä jne. Kaikki olivat siis vielä kesälomalla saapuessani eikä kukaan tullut mulle mitään siivousjuttuja tuputtamaan. Itse asiassa sain vaan listan jutuista, jotka pitää viikon aikana hoitaa (joka viikko samat). Meni varmaan kolme päivää ennen kuin uskalsin kysyä missä imuri on *wirn*. No joo, mä tajusin vasta junassa matkalla lentokentältä perheeseen, että ei oo totta, mä lähdin sitten oikeasti.
Aika utuisia noi ekat päivät on. En muista muuta kun, että mietin koko ajan miten pitäisi olla ja että ajatteleeko noi kaikki, että mä oon kunnon lusmu kun en tee mitään. Olisin kyllä huolinut että ekalla viikolla ois vähän opastettu ja just siivousjutuista selitetty miten ne pitää tehdä. Aina kun tuli uusi juttu listassa vastaan niin kysyin ja sain tyyliin välineet sen tekoon.. Lallalaa, mitäköhän mä näillä. No ei ole kukaan valittanut, joten kaipa mun siivoilut sitten kelpaa...

Joo, etta ekat paivat... =)

Ma tulin lauantaina aamulennolla ja perheen aiti ja tytar oli mua vastassa. Aiti selitti kotimatkalla kaikenmaailman juttuja mun hommista ja ylipaatansa brittilasesta elamantyylista (90 prossaa selityksista meni ohi, kun olin niin ihmeissani kaikesta uudesta). Kotona odotti perheen poitsu ja isukki. Lapset olis heti tietty halunnu alkaa leikkimaan ja puuhailemaan kaikkea, ma halusin vaan asettua aloilleni ja NUKKUA! Sain levata pari tuntia, sit tapasin myos perheen vanhimman pojan. Lahdettiin johonki markkinoille ja musta tuntu tosi typeralta, maa vaan haahuilin paikasta toiseen ja ihmettelin...

Seuraavana paivana perhe oli jossain juhlissa ja aiti sano, etta pyori ympari taloa ja availe kaappeja etta tutustut paikkohin. Ma tein sitten tyota kaskettya, sain myos jarkkailla mun huonetta rauhassa ja purkaa kamat. Tuntu tosi oudolta, etta piti vaan menna jaakaapille ja tehda jotain sapuskaa!!!!!

Kolmantena paivana olin sit lapsenvahtina ja siitahan ei tullu yhtaan mitaan! =) Lapset tykkas musta heti ja ma myos niista, mutta mitaanhan ne ei uskonu mita niille sanoin. Vaikka mun enkku oli jo alussa aika vahva, komentaminen ja kieltaminen oli outoa...

Eka viikko oikeestaan oli semmosta utuista ja sit alkoi hommat sujumaan. Nyt tuntuu normaalilta tehda safkaa! =) Luulen, etta kaikilla ekat paivat on aika "outoja". Ei vaikeita, mutta jotenki sita ei alussa osaa olla ihan oma itsensa...

Joo, kuten tassa on jo tullut kommentteja, niin aika pihalla ne ekat paivat ollaan. :)

Perheen isa haki mut lentokentalta perjantaina ja meilla oli parin tunnin matka kotiin, jonka aikana se kauheesti selitti jotain mun hommista, loma-ajoista, lomanviettomahdollisuuksista jne. Kaikki meni ohi korvien :) Kotiin paastyamme vastassa oli isan vanhemmat ja kaikki kolme hoidokkiani. Illalla tapasin aidin. Heti aluksi lahdin ruokaostoksille isovanhempien kanssa. Kamalaa hossotysta ja etta "nappaile nyt hirveesti hyllyista jotain itelles". Joopa joo. Olin aivan pihalla. Eka paiva meni tavaroita purkiessa ja hengaillessa perheen kanssa todella ujostuneena!

Lauantaina ja sunnuntaina sain nukkua kylla niin pitkaan kuin halusin, mutta tein kylla tayden paivan hommia. Tutustuin lapsiin (komentaminen ei todellakaan onnistunu!!), tutustuin naapureihin, opettelin ajamaan autolla tarkeisiin paikkoihin kuten kauppaan ja koululle. Jne. Aika sumussa nuo ekat paivat nyt ovat ja kylla se oli omituista. Mutta nain jalkeenpain ajatellen minun perheeni tekee aivan oikein laittamalla heti hommiin, koska sitten maanantaina sita piti jo oikeastaan olla itsekseen :) Kovalla tahdilla informaatio kuitenkin tuli. Oli siina kylla ihmettelemista :)