Olen pettänyt miestäni jo pidemmän aikaa. En tiedä kuinka sen lopettaa, koska tunteita tätä toista kohtaa on. Toinen osapuoli ei millään tavalla halua olla syy meidän eroon. Mutta on kertonut kiinnostuksensa minuun mikäli olisin vapaa...Mieheni tietää tästä toisesta mutta on edelleen sitä mieltä että olen hänen elämän nainen ja haluaa jatkaa. Ymmärrän miestäni mutta tunteeni häneen ovat menneet jo aikaa sitten. Hän vain painostaa yrittämään meidän suhteen. Tiedän että olen petturi, mutta olen tehnyt nämä varmaan rakkauden puutteen vuoksi mitä en ole tuntenut häneltä saavan. Ratkaisu on oven takana, mutta sen tekeminen on pirun vaikeaa. Kommetteja, onko kukaan samassa veneessä kuin minä...
Olen pettänyt
jo pidemmän aikaa
146042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
havahdut siihen kun vierelläsi ei ole kumpaakaan.
Joo täällä yks samanlaisessa tilanteessa.
Rakkaus on omassa liitossa ollut hukassa vuosikausia. Eikä sitä suurta rakkauden huumaa ole tainnut koskaan ollakkaan sillä lailla kun olisin halunnut.
Itse olen aina ollut uskollinen ja pitänyt kiinni periaatteesta että en lähde pettämään. Kävi kuitenkin niin että rakastuin unelmieni naiseen ja tunteet on niin suuria etten tiennyt sellaisia edes olevan.
Samalla lailla kuin sinulla, puolisoni haluaisi yrittää jatkaa mutta minä en.
Tuskaa on koettaa tehdä ratkaisu siitä mihin suuntaan tästä pitäisi mennä.
sain kuulla omalta vaimolta jonka kanssa olen ollut naimissa noin puoli vuotta että se on pettänyt minua kaksi kertaa uuden vuoden jälkeen saman tyypin kanssa. meillä on kaksi maailman ihaninta lasta. tosin tulin siihen tulokseen, että olin itsekkin osa syyllinen, koska en antanut vaimolleni tarpeeksi huomiota, mitä se olisi kaivannut. työ, vapaa ajalla harrastukset ja lapset veivät minun ajan, enkä osannut hoitaa aviomiehen velvollisuuksiani kunnolla. ite en ole pettänyt vaimoani kertaakaan enkä ikinä pettäisi jos saisin vielä yhden mahdollisuuden näyttää, että osaan myös täyttää hyvän aviomiehen roolin. vaimop siivosi aina koko kämpän itestään, ei ollu musta apua siihenkään... eikä seksi oikein luistanut tarpeeksi hyvin.... kehuin kaverille, että jos vaimo osaa pihtailla ja määrätä seksin ajan kohdat niin osaan minäkin.... kyl sitten nyt vituttaa niin hirveästi.. en tiedä saanko enää ikinä perhettä kasaan kun koko mun vitun suku hyökkäsi vaimoni kimppuun ja katkaisin välit heihinkin. siis sukulaisiin. rakastan vaimoani kyl vieläkin täydestä sydämmestä ja nyt sitä oppii ymmärtämään miten tärkeä vaimo oli kun se oli täällä, kun asutaan pari kuukautta erillään... kaipaan joka vitun yö enkä ole saanut nukutuksi viimeiseen kuukauteen kuin varmaan alle 30 tuntia. lapset kyl auttaa jaksamaan, kun ne on vuoropäivin. hyvät ihmiset pitäkää liitot vireinä ja tulisina. hyväksykää toisten virheet, oppikaa antamaan anteeksi. ja unohtamaan.
Olet kuin vaimoni, aivan saman kaavan mukaan on mennyt meilläkin. Olisin antanut naiseni sille lover-boylle, kävin sen sanomassakin sille. Mutta ei tainnu kelvata, eikä vaimokaan sitten kuitenkaan sitä halunnu? Kelpasi panoksi, muttei MIEHEKSI.
Mutta vitutus on tullut jäädäkseen, miksi piti pilata meidän homma? Olen harkinnut kovasti avioliittomme purkamista, eropaprut on olleet sisässä jo syksystä asti. Sitä siitä sitten seuraa, kun toista nöyryytetään ja kyykytetään. Pitäis olla sitten selkärankaa kantaa se vastuu kun tilanne selviää petetylle. Joku ratkaisu olisi syytä tehdä, eikä vain elää kolmiodraamassa. Että tämä neuvoksi.
Nuo missä kerrotaan kuinka pettää MUTTA vain siksi koska ei saa rakkautta, hellyyttä, seksiä tai mitä lie tarpeeksi ovat säälittäviä ja ällöttäviä. Tai kuinka rakastaa toista. Nuo syyt olisivat hyviä jos olisi kysymys jättämisestä, mutta ei ne mitenkään auta siihen että saisi valehdella, pettää ja juosta toisten miesten perässä. Onhan se kamalaa kun parisuhde ei ole enää yhtä innostava mutta sitten vaan eroat ja sillä selvä. Miksi pilata toisen elämä vain siksi että sinulla on vaikeuksia?
Minulla tilanne on samantapainen kuin sinulla, olen pettänyt usean vuoden ajan miestäni. Syy sama kuin sinulla, ei mitään hellyyttä tai huomionosoituksia, mies näyttää enimmäkseen vain vihan tunteita. Olemme enemmänkin kämppäkavereita. Olen nelikymppinen ja tähän taisi päättyä seksielämäni, mikäli tyydyn mieheeni, hän pitää nykyisin öisin seuraa telkkarille eli nukkuukin sen ääressä. Minä yksin sängyssä itkemässä. Mitä muuta vaihtoehtoa minulla olisi kuin pettää jos haluan hellyyttä ja rakkautta sekä seksiä jotka puuttuvat mieheni kanssa. En kai voi niiden puuttumisen perusteella eroakaan ottaa kun kuitenkin meillä on 4 lastakin.
Minun mieheni tietää että pidän toiseen yhteyttä mutta ei sitä että rakastelemme. Hän valittaa yhteyden pidostani tuohon mieheen ja sanoo että hänenkin pitää kai hankkia itselleen joku nainen jonka kanssa juttelee puhelimessa kuten minä. Siis mustasukkainen, mutta ei tunnusta suoraan.
Aina saa lukea rakkaudettomasta avioliitosta ja "siksi aloin pettämään" kommentin. Surullisinta tässä on se, että näin sysätään pettämisen syyllisyys "viattoman puolison" harteille. Mikä oli osuutesi rakkaudettomuuteen, kylmyyteen yms.? Unohtuuko kokonaan oma osuus liiton huonouteen? Teitkö koskaan aloitetta liittosi parantamisen suhteen? Oikeuttaako liiton ongelmat pettämiseen? Pystytkö tuntemaan pettämisen häpeän tunnetta? Ansaitseeko puolisosi tuon kaiken nöyryytyksen jonka hänelle annoit? Häpeä nainen ja lopeta suhteesi! Miehesi yrittää, mikset siis sinäkin edes tämän kerran tekisi epäitsekästä tekoa, voit jopa yllättyä!
Itse olen vastaavassa tilanteessa kun miehesi. Yritän rakentaa raunioille uutta perustaa mutta vaimolla mieletön "puolustustila" päällä. Tässä on enemmän ruodittu minun huonoutta kun vaimon pettämistä, se on surullista. Vaimo unohtaa kuinka tunneköyhä, kylmä ja itsekäs ihminen on ollut ja on edelleen. Aina löytyy joku juttu menneisyydestä mikä oikeuttaa sen hetkiseen käyttäytymiseen ja pettämiseen. Toivon teille kaikkille pettäjille samaa kohtaloa minkä mekin "viattomat puolisot" saimme teiltä lahjaksi ja loppujenlopuksi te olette vain orgaanista saastaa, "paskasta on huono vuolla kultaa"! Myös meissä "viattomissakin" on vikaa mutta alhaisinta on kuitenkin pettäminen.
Näinhän se on että mikäli kotona kaikki ois hyvin ei tähänkään tilanteeseen oltaisi tultu... Meillä on pidemmän aikaan ollut mieheni kanssa kuin "kaverisuhde". Kumpikaan sitä ei ole myöntänyt ja tehnyt asian suhteen mitään. On vain oltu. Kummassakin on varmasti vikaa. En millään tavalla haluaisi loukata ja olla ilkeä mutta minkäs teet jos eteen sattuu mies joka kiinnostaa. Sitäpaitsi se kiinnostus ei ole pelkän seksin varassa, näemme milloin missäkin kun vain saamme olla kahdestaan, jutella jne, mutta se ei perustu pelkkään sänkytouhuun. Se vaan että jutut käy niin hyvin keskenään. Iloisuus, huumorintajuisuus ja positiivisuus ei puutu tästä uudesta tuttavuudesta, mitä ei tosiaan löydy entisestä miehestä. Ovat niin erinlaisia... se kiehtoo.
Mutta eron saralla on paljon muitakin asioita mietittänä kuin vain "vaihto" toiseen. Sitä en haluaisikaan miettiä vaan sen kuinka pärjäisin lasteni kanssa tavallaan yksin. Uuden tuttavuuden varaan en mitään jättäisi.
Itse elämääni elän ja täytyisi tehdä ne ratkaisut jotka tuntuisivat oikeilta.
Löysin kirjoituksestasi jotain omaa.
Itselläni tilanne on seuraavanlainen. Olen ollut naimisissa 3.5 vuotta. Yhdessä mieheni kanssa ollaan oltu jo paljon pidempään. Meillä on pieni lapsi. Olen pettänyt häntä ainoastaan yhden miehen kanssa. Tämän miehen olen tiennyt/tuntenut kohta 10 vuotta. Ns. suhde meillä on ollut vuodesta 2000. Meilläkään se ei perustu seksiin vaan niin paljoon muuhun. Samat mielen kiinnon kohteet, tapa jutella, huumori, kyky ymmärtää toista jo pelkästä ilmeestä jne.jne. Viihdymme toistemme seurassa loistavasti! Seksiä välillämme on harvoin eli pääsääntöisesti vietämme yhteisen aikamme muuten. Silloin, kun seksiä on, se on taivaallista.
Oma mieheni on hyvä aviomies ja loistava isä lapsellemme. En missään nimessä haluaisi loukata häntä ja tiedän, että käytökselläni loukkaan. Olen pitkään miettinyt, mitä minun pitäisi tehdä. Olisiko ero oikea ratkaisu?
Tämä toinen mies on naimisissa, joten ero ei tapahtuisi sen takia, että pääsisin hänen kanssaan yhteen. Olen vain kaiken kaikkiaan kuitenkin onneton tässä suhteessa. Olemme kuin kämppikset. Olemme aina olleet. Sehän se suurin ongelma onkin. Mietein jo aikoinani naimisiin mennessäni, että teenkö oikein. Petänkö itseäni, jos tyydyn tähän. Elämässä voisi saada parisuhteelta niin paljon enemmänkin! Mutta toisaalta tässä on niin paljon hyvääkin nykyisellään. Väliin tuntuu, että hajoitan itseni meittimällä näitä asioita.
Olisi mukavaa jakaa ajatuksia jonkun samalla lailla tuntevan kanssa!
Mulla on ollut n.kuukauden kestänyt suhde mun entisen miehen kanssa,jota rakastan yli kaiken.En vain pysty jättämään nykyistä miestäni,koska meillä on aivan ihana pieni vauva,vasta ostettu asunto ja auto.Tuntuu että tukehdun tähän oloon.Nykyiseni kanssa olen palannut yhteen vain lapsen takia,jonka luulin olevan tämän salarakkaani...Aika sekavaa,tiedän.Toisaalta olisin valmis jättämään mieheni,mutta haluanko jäädä yksin lapsen kanssa?tai haluanko että lapsi joutuu asumaan kahdessa eri kodissa...auttakaa nyt hyvät ihmiset pientä ihmistä maailmassa!tiedän kyllä,että lapseni kärsii siitä jos riitelen mieheni kanssa joka asiasta,ja varsinkin siitä kun hän kysyy koko ajan että onko minulla toinen!?En uskalla sanoa miehelleni että rakastan edelleen miestä jonka jouduin hänen ja lapsen takia jättämään ja että haluan elää omaa elämää ilman häntä.Pettäminen on mielestäni pahinta mitä voi toiselle tehdä,mutta minulla ei ole muuta mahdollisuutta.Kuinka kerron miehelleni?Hän rakastaa minua yli kaiken ja yrittää paikata meidän parisuhdetta keinolla millä hyvänsä.Mutta minua ei yksinkertaisesti kiinnosta!
Laittakaa kommenttia ja kertokaa mikä olisi oikea ratkaisu,koska minusta alkaa tuntua että sellaista ei ole.Olenko mielestänne huono ihminen?Itse en ole asiasta edes varma,vaikka jos joku muu sanoisi pettävänsä miestään niin halveksisin varmasti sellaista.AUTTAKAA..
heti alkuun miettimään mikä oli se pointti mikä sai veti yhteen nykyisen miehesi kanssa. Sitten pyydät vaikka neuvolasta perheneuvojalle ajan, voi olla vaikka niin, että hormonisi ovat sekaisin tai sinulla on raskauden jälkeistä masennusta. Nyt kiireesti...
olin siis samassa jamassa noin vuosi sitten. Petin miestäni n.1,5v. Suhteeni toiseen ei ollut pelkkää seksiä vaan siihen kuului kaikki se mistä voi saada hyvän olon toisen seurassa. Olimme vain ja juttelimme, kävimme lenkillä jne jne. Kotona oli vaikeaa ja hankalaa. Mies oli mustasukkainen ja kauhean läheisriippuvainen. Kävimme juttelemassa ammattiauttajan kanssa jne. Yritimme mielestäni parhaamme. Sitten vain ystävästä tuli minulle paljon enemmän. Minä ja tämä ns. salarakas elimme tahoillamme omissa liitoissa,huonoissa sellaisissa.
En koskaan uskonut, että tulemme joskus siihen tilanteeseen että olemme kokonaan toistemme omia. Omasta erosta on n. vuosi ja tämä toinen on eronnut syksyllä. Teimme eromme oman harkintamme mukaan. En laskenut mitään toisen varaan koska enhän tiennyt tuleeko hän koskaan vaimoaan jättämään. Eropäätös oli vain tehtävä ja yksin lasten kanssa jääminen pelotti aivan kauheasti. Hyvin on mennyt,joskin huonoja päiviä on niin kuin kaikilla muillakin ns.kunnon ihmisillä.
Mutta! Silti juuri tänäänkin olen miettinyt, että olenko oikean päätöksen tehnyt. Välillä iskee ihan kamala epäilyksen tunne. Itseä on vain jotenki tsempattava. Tämä on nyt tätä ja itse olen tätä halunnut. Näin eletään ja piste.
En asu uuden tyyppini kanssa yhdessä, enkä halua vielä ainakaan ennen joulua sitä tehdäkkään. Haluan olla valmis uuteen elämään vahvana ihmisenä. Edellinen elämä on pakko saada käsiteltyä kokonaan kunnolla läpi ennenkuin aloitan toisen kanssa jokapäiväisen elämän. Onneksi hän on samaa mieltä.
Rakastamme toisiamme niin eiköhän tästä jotain kuitenkin tule. usko ja luottamus tulevaan pitää kasassa.... Usko vaan on välil kateissa..
Niin kuin tekstistä näkee hapuilen ja etsin omaa paikkaani vielä...
Eiköhän se paikka vielä löydy ja toivon pystyväni elämään kutakuinki hyvin vaikka pettäjänä tunnenkin olevani maailman heikoin ja huonoin ihminen...
suoraan minkä vuoksi petit! Ja pakkohan sinun on hänelle myös sanoa jos sinulla ei ole enää tunteita häntä kohtaan. Tuntematon tulevaisuus voi pelottaa ja tutusta ja turvallisesta pois lähteminen, mutta jos tunteita ei enää ole on parempi lopettaa suhde ajoissa ja rehellisesti kertoa.
Noinko toi vaihtamalla paranee??? Voi käydä niinkin että jos nyt lähdet uuteen suhteeseen jossa tuntuis olevan potkua, niin tämäkin suhde on ajanmyötä samassa jamassa. Ei se huuma missään suhteessa ikuisuuksia kestä ellei sen eteen tehdä töitä saadakseen sen uudelleen kukkaan. Tee töitä nykyisen suhteen eteen lujemmin, oikeasti!! Elämässä loikitaan ihan liikaa sinnetännetonne ja ihmiset voivat pahoin.