Kertoisiko joku kokemuksiaan hetero-suhteessa elämisestä. Siis joku sellainen, joka villissä nuoruudessaan on kokeillut myös omaa sukupuoltansa.
Minulla on ollut yhdenillanjuttuja sekä miesten, että naisten kanssa. Aina olen ihastunut naisiin, mutta miehiin tunnen vain fyysistä vetoa. Joskus on ollut vaiheita, että katselen pelkästään miehiä ja toisinaan fantasioin naisista.
Nyt olen seurustellut jo pitkään naisen kanssa. En ole ikinä ennen ollut parisuhteessa, enkä oikeastaan enää uskonut rakkauteen, ennen kuin tapasimme. Sitten se olikin menoa ja sillä tiellä ollaan. Rakastan häntä, enkä millään voisi kuvitella ikinä pettäväni rakastani. Välillä olen kuitenkin huolissani siitä, että jos nuo miehiin kohdistuvat fantasiani nousevat joskus esiin liikaa, siis, josko sittenkin olen vain huijannut itseni hetero-suhteeseen.
Edelleen vilkuilen toisinaan myös miehiä ja olen oikeastaan hyväksynyt tuon bi-seksuaalisuuteni. En siis kiellä sitä, että kiihotun molemmista, mutta joskus tunnen syyllisyyttä vaikka tyttöystäväni tietääkin menneisyydestäni ja ne asiat on aikalailla puhuttu läpi.
Kiihottuuko muista, vaikka olisi kuinka rakastunut. Onko mahdollista elää yhdessä koko loppuelämä naisen kanssa vaikka olisi bi-seksuaali ja katselisi silloin tällöin hyvä-kroppaisia urheilijoita silläsilmällä tv:stä. Onko tämä yleistä. Kertokaa parisuhteessa elävät miehet, joilla on jo useampien vuosien kokemus takana.
Minulla on ollut yhdenillanjuttuja sekä miesten, että naisten kanssa. Aina olen ihastunut naisiin, mutta miehiin tunnen vain fyysistä vetoa. Joskus on ollut vaiheita, että katselen pelkästään miehiä ja toisinaan fantasioin naisista.
Nyt olen seurustellut jo pitkään naisen kanssa. En ole ikinä ennen ollut parisuhteessa, enkä oikeastaan enää uskonut rakkauteen, ennen kuin tapasimme. Sitten se olikin menoa ja sillä tiellä ollaan. Rakastan häntä, enkä millään voisi kuvitella ikinä pettäväni rakastani. Välillä olen kuitenkin huolissani siitä, että jos nuo miehiin kohdistuvat fantasiani nousevat joskus esiin liikaa, siis, josko sittenkin olen vain huijannut itseni hetero-suhteeseen.
Edelleen vilkuilen toisinaan myös miehiä ja olen oikeastaan hyväksynyt tuon bi-seksuaalisuuteni. En siis kiellä sitä, että kiihotun molemmista, mutta joskus tunnen syyllisyyttä vaikka tyttöystäväni tietääkin menneisyydestäni ja ne asiat on aikalailla puhuttu läpi.
Kiihottuuko muista, vaikka olisi kuinka rakastunut. Onko mahdollista elää yhdessä koko loppuelämä naisen kanssa vaikka olisi bi-seksuaali ja katselisi silloin tällöin hyvä-kroppaisia urheilijoita silläsilmällä tv:stä. Onko tämä yleistä. Kertokaa parisuhteessa elävät miehet, joilla on jo useampien vuosien kokemus takana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
silti että se on sinun valintasi. On mahdollista elää uskollisena. Jokainen heterokaverikin joutuu tekemään valinnan houkuttelevien neitokaisten ja oman välillä. Olen itse bi. Toivon tunteen toiseen olevan niin vahva ettei ongelmia tule. Mutta jokaisessa avioliitossa tai suhteessa tulee ihastuksia toiseen. On oma valinta mitä niille tekee.
no jaa. kandee varmaa miettiä mitä todella haluu. mä halusin vaimoni ja ollaan eletty hyvässä himokkaassa suhteessa eikä oo tarvinnu muita kattella. toki niitä tulee, mut pitää tietää mitä haluu. ja sun tarvii myös tuntea fyysistä vetoo siihen tyttöön. jos se puuttuu niin mieti uudestaan. puuttuko? ei siinä sen kummempaa. sitä paitsi luulen et kaikki sisällään voi tuntee vetovoimaa molempii. pitää osata karsia.tosi rakkaus v oittaa!!!!
ja seurustelen miehen kanssa. naiset pyörii silti ajoittain aika paljonkin mielessä. varsinkin silloin, kun suhteessa menee huonosti. ja tälläkin hetkellä etsin netistä naispuolista seuraa, ensin ihan kaveri mielessä mutta jos synkkaa, niin saattaa olla että muutakin.
ja seksifantasioissa mietin naisia, kiihotun enenmmän naisista kuin miehistä.
en tiedä.. jos tämä suhde tästä pahenee vaan, niin taidan siirtyä naisiin vähäksi aikaa