Entisestä ystävästä.

jutella vähän lisää tjtn.

..Et ole tekemisissä, mistä tiedät että sinua kytätään?Jotkut kuvittelevat itsestään liikoja.Tai sitten tilanne onkin oikeasti toisinpäin.Ei osata itse antaa olla.MUTTA mikäli olet oikeassa, ei kukaan jaksa pitää vihaa loputtomiin.Paitsi tosi sairaat ihmiset.Puhu suoraan!

Minullakin oli hyvä ystävä, tai ainakin pidin häntä hyvänä ystävänä. Sitten hän omissa vaikeuksissaan alkoi aina syytellä minua omista pahanolontunteistaan ja lopulta syytteli etten tue häntä tarpeeksi ja aina oli minulta samalaista huomiota vailla kuin joltai aviopuolisolta vaaditaan. Olin jo ihan totaalin kyllästynyt tuohon että hän aina haukkuu ja moittii minua. olen yrittänyt olla asiallinen mutta se ei riitä ja hän kokee sen negatiivisena suhtautumisena vaikka olen yrittänyt olla ärsyttämättä. sitten meni hermot lopulta ja sanoin suoraan etten enää puhu hänen ongelmistaan koska hän vaan moittii minua. enhän voi muuttua vastauksiksi hänen ongelmiinsa, ihmisen itse selvitettävä omat ongelmat ja saada elämä kuntoon. päätin etten pidä yhteyttä ja annan sen olla omissa oloisaan rauhoittua ja sitten myöhemmin tarkastella tilanne uudelleen. Sitä samaa suosittelen sinullekin, antaa ajan kulua ja kun aika haavat parantanut niin uusi yritys, jos se taas menee samaan vänkäämiseen niin ei muuta kuin uudelleen taas etäisyyttä ja homma alusta.

Ei kannata omaa elämää pilata sillä että on jotain ystäviä jotka sitten kuitenkin hankaloittaa omaa mieltä käytöksellään. useihan he eivät näe omassa käytöksessä vikaa ja vaikka miten yrittää olla varovainen ja pyyttää anteeksi jos on vahingossa loukannut niin se ei riitä vaan jatkeataan vähän aian päästä sitä nälvimistä ja haukkumista. Kyllä niitä uusia ystäviä löytyy ja itsellää onnellinen tilanne ettei hän ole ainoa ystävä että on muitankin ja että en ole hänestä riippuvainen. tuntuu että hän taas on jotenkin ripustautunut minuun samalla tavalla kuin puolisoonsa ja se puoliso ei tajua että se on läheisriippuvainen ja ripustautuu ihmisiin.

Minä tiedän että tuolla ihmisellä on ongelmia sukulaistensa kanssa ja niistäkin minulle usein valittaa mutta ei koskaan näe itsessään vikaa vaikka on toisia loukannut. Enpä ota niihin kantaa sillä se on sen oma tehtävä selvittää välinsä sukulaisten kanssa, näyttää hän rikkovan välit kaikkiin ihmisiin. Olen yrittänyt sietää hänen piikittelyjä mutta mitta tuli sitten täyteen ja siitä nyt kulunut aikaa ja antaapa kuluakin niin kauan että katsoo peiliin ja tajuaa missä mättää, kun hän rikkoo välinsä kaikkiin ihmisiin, sukulaisiinsa ja ystäviinsä. voihan se olla ettei hän näe ikinä vikoja kuin vain muissa ihmisissä.

Niinpä suosittelen sinullekin että jätät taaksesi ikävät ihmiset ja etsit uusia ystäviä ja et anna olla itsellesi ilkeä. Ei ihmisen tarvi olla riippuvainen ystävistään ja se on jo sairautta jos roikkuu.

Olen sinun kanssa samaa mieltä, että kyse voi olla kateudesta. Se voi silti olla myös jotain muuta, ei välttämättä kateutta. Itse huomasin sen että kaveri alkoi ilkeäksi naljailevaksi heti kun se sai muutamia asoita elämästä kuntoon, ja alkoi ylpeillä niillä ja vouhottaa mutta silti jotain asioita huomasin että kadehtii, koska itsellä elämä kaikinpuolin hyvin vaikken hänelle sitä tuo esille enkä paljoa omista asoista muille puhu.. kell onni on, se onnen kätkeköön... Just siksi Eino Leino on oikeassa, ettei kannata leuhottaa, että hyvin menee, ettei ihmiset kadehdi.