Olen kypsä tähän suhteeseen. Mieheni laukkaa omilla ryyppyreissuillaan usein. Puolentoista kuukauden aikana kadonnut kolme kertaa reissuilleen. Ei koskaan tiedä edes päivää etukäteen milloin mopo lähtee käsistä. Viimeksi eilen mies lähti "kävelylle" ja sillä tiellä yhä on. Olen väsynyt. Meillä on kaksi alle 2v tyttöä. Mitä tehdä?
MIEHEN RYYPPYREISSUT
EROKO AINUT RATKAISU
112889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oman mielenterveytesi tähden sanoisin, että ottaisit lapset ja jättäisit miehen. Ero taitaa olla ainoa ratkaisu, jos ei suora puhe ja huutaminen ole auttanut.
niin olet kypsä.
Hän tekee tuota tasan niin kauan kuin annat hänen tehdä. Näin on. Hänellä ei ole syytä toimia toisin, koska sinä sallit sen. Mietipä tosiaan, mitä tehdä.
Sinulla on velvollisuus antaa lapsillesi hyvä lapsuus ja turvallinen koti. Miehesi on ilmeisesti valinnut toisin..Eipä taida auttaa muu, kuin ero...minä lähtisin..
Minäkin varmaan jättäisin, nimittäin tunnen eräänkin alkoholistin, ja sillä perusteella tiedän että juovuksissa ihminen on kuin eri persoona joka johtaa harkitsemattomiin tekoihin. Mistä esim tiedät onko hän retkillään vieraissa naisissa? Yleensä juovuksissa myös seksihalut ovat jotain omaa luokkaansa, ilmeisesti alkoholi saa jotenkin sen aivojen alueen aktiiviseksi? Niin moni perhe on hajonnut alkoholin vuoksi, koska alkoholi on alkoholistille se NUMERO YKSI, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen, perhekin.
Veljeni oli myös alkoholisti, loppuaikana ei muuta ollutkaan kuin juopunut. Hän menetti ensimmäisen ja toisen vaimonsa viinan takia. Olipahan taas "syytä" juoda. Lopulta hän juovuksissa putosi rappuja ja sai aivoverenvuodon johon kuoli. Tosi on että lapsien ei kuulu katsella juopunutta isää, siinä perusturvallisuus horjuu.
Juomiseen on aina joku syy. Kysy miksi laukkaat baareissa! Onko siellä parempi kuin kotona?!
Jos vastaus on kyllä,niin ota ja lähde lastesi tähden. Koska toi homma menee aina pahempaan päin! Ei koskaan parempaan,,jos ukkos ei kerta tajua.
Nm. Ite aikanaan melkein pilannut kaiken
Ei nyt heti kannata pakata laukkuja ja lähteä, vaan jutella asiasta, jos mies vaan alkaa siihen? Eihän kuitenkaan joka päivä ryyppää joten on varmaan päiviä jolloin on tilaisuus ottaa härkää sarvista? Jos toinen ei ole valmis muuttumaan niin sitten varmaan on viisainta miettiä omaa ja lasten tulevaisuutta? Ootko miettiny miksi mies juo? Ja katoaa? Oisko joku kriisi? Ongelmia? Vai ihan vaan menojalkaa vipattaa? Melko vastuutonhan mies on, ei ilmoita itsestään, menee vaan, huolestuttaa sut. Mutta laitat sen selän seinää vasten ja kiskot asiat ulos.. ja varmaan kannattaa kertoa, että mietit lähtemistä. Jos se ei herätä sitä elämään niin siinä olkoon!!
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että alkoholisti ei muutu, jos sillä ei ole voimakasta omaa tahtoa tehdä omalle tilanteelleen jotain. Aikoinaan 4 pienen lapsen aikana hommasin miehelleni ja meille yhteistä terapiaa, koska halusin käsitellä sitä meidän yhteisenä ongelmana. Mies jätti terapiat kesken, koska oli parempaa tekemistä.. ja silloin tein päätökseni ajatella vain omaa ja lasteni parasta. Ero ja lähteminen oli tosi vaikeaa neljän alle 10 vuotiaan lapsen kanssa, usko itseensä ja selviämiseen oli tosi nollassa, kun omakin henkinen terveys oli alkoholistin rinnalla mennyt. Alku yksin (läheisriippuvaiselle) oli tosi vaikeaa, mutta ajan kanssa siitä vasta oikea elämä alkoi, tosin aluksi terapian voimalla. Nyt kuuden vuoden päästä olen tosi kiitollinen päätöksestäni ja ainut asia mikä harmittaa, on etten jo aiemmin lähtenyt. Vaikka lapsille jäikin jotain traumoja, heillä on ollut vahva ja rakastava äiti läsnä jokapäiväisessä arjessa. Kun välittää aidosti itsestään voi myös antaa välittämistä lapsilleen. Kyllä elämä kantaa, kun vain rohkeasti ryhtyy vaikeuksia voittamaan. Usko itseensä ja parempaan huomiseen on paras matkaeväs.
samoja vikoja ite tehneenä vaimoni "löi" kurin jolloin sovittiin ,että kerran kuusa saan luvan kans ottaa viinaa ja sit loput ajat antabusta_(antabuksen ehotin ite)ja meillä on homma pelannu,en räyhää kotona,en juopottele salaa,ja muutenkin menee kivasti plus että mikään ei kärsi,ei lapset eikä perhe-elämä.(ja sillonkin kun otan teen sen muualla kuin kotona.) ja yhen kerran kuusa niinkuin on sovittu.vaimo saa sen yhen illan halutessaan kans vapaata vaikkei alkoholia käytäkkään.sopimalla asiat sujuu paremmin ja on mielestäni mukavampaakin.
että joku yrittää. Upea kuula että hyvin menee, toivotaan että jatko sujuu yhtä hyvin. Kerro vielä onko ollut repsahduksia ja miten ne on selvitetty jos on?
Omalla kokemuksella täytyy sanoa että juttelu ja sopiminen ja "säännöt" ja lupaukset ym eivät auta. Kuningas alkoholi on sellanen juttu että ei kannata yhtään jäädä odottelee. Yhtäkään onnellista tarinaa en tiedä, ennen kun on asia viety tarpeeksi pitkälle. Eli heti vaan härkää sarvista ja lähet käpyttää. Jos se ryhdistäytyy ja anoo takas ja anteeksi niin älä vieläkään ota! Vaan vasta sitten voitte palata yhteen kun se osottaa pidemmältä ajalta olevansa sen arvonen ja muista että repsahduksia tulee silti. Pidemmäksi ajaksi se varmasti ehdottaa kahtaviikkoa, mutta minusta se on vuosi no, puolikin riittää joissain tapauksissa. Jos pelkäät tyttöjesi puolesta niin pelkäisin enemmän jos suhteenne jatkuu. Viina vie nopeasti turmioon.
Eli jos on jo niin riippuvainen alkoholista,että joutuu siihen lääkettä syömään,miksi pitää kiusata itseään vielä sillä jokakuisella ryyppyreissulla?
Eikö tuossa vaiheessa jo pitäs lopettaa koko juominen? Ihme ettei ole jäänyt putki päälle,jos tosiaan noin riippuvainen viinasta on...