Olen seurannut tämän palstan kirjoitteluja nyt jonkin aikaa, ja jos seuraisin enää yhtään tämän jälkeen, niin päätyisin luultavasti köyden jatkoksi. Missään en ole kokenut niin negatiivista suhtautumista elämään kuin täällä.
En edes ala tuputtamaan näkemyksiä tyyliin "elämä on sitä mitä siitä tekee", vaikka mieli tekisi.. mutta mulla jo viikon satunnaisen lueskelun jälkeen maailma näyttää niin v***n synkältä, että pidempiaikaisia palstan "jäseniä" käy sääliksi. Se maailmankatsomus jota tää palsta edustaa on SAIRAS. Tai ainakin vahingollinen.
Jos te tarpeeksi kauan hoette toisillenne "kaikki jätkät/muijat pettää", "loppujen lopuksi käy aina paskasti".. te rupeatte myös uskomaan siihen. Ja ihan turha ruveta selittämään realismistä. 99% tämän palstan jutuista ei liity elämän realiteetteihin millään tavalla, te keksitte kaiken ihan itse. Hankkikaa jo se elämä - eikä leikisti vaan ihan oikeasti.
En edes ala tuputtamaan näkemyksiä tyyliin "elämä on sitä mitä siitä tekee", vaikka mieli tekisi.. mutta mulla jo viikon satunnaisen lueskelun jälkeen maailma näyttää niin v***n synkältä, että pidempiaikaisia palstan "jäseniä" käy sääliksi. Se maailmankatsomus jota tää palsta edustaa on SAIRAS. Tai ainakin vahingollinen.
Jos te tarpeeksi kauan hoette toisillenne "kaikki jätkät/muijat pettää", "loppujen lopuksi käy aina paskasti".. te rupeatte myös uskomaan siihen. Ja ihan turha ruveta selittämään realismistä. 99% tämän palstan jutuista ei liity elämän realiteetteihin millään tavalla, te keksitte kaiken ihan itse. Hankkikaa jo se elämä - eikä leikisti vaan ihan oikeasti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älä välitä negatiivisista mielipiteistä. Parempi onkin ettei lue näitä viestejä yhtään sillä monet ovat hyvin pessimistisiä. Kuuntele mielummin vaikka klassista musiikkia tai tee jotain muuta. Se on mielekkäämpää ja vaikka Beethovenin kappaleet ovat rauhoittavia.
sitä elämäähän täällä ollaan hankkimassa...
Kun ihminen on onnellinen, niin eihän sillä oo läheskään niin suurta tarvetta kertoo siitä ventovieraille, verrattuna siihen, et kun on tullu petetyks tai jätetyks, jolloin haukutaan kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat ja ruikutetaan yleisestikin kaikesta :)
Jos näitä juttuja lukiessa kuvittelee, että tässä on koko todellisuus jne, niin taitaa mennä huonosti..
Muttamutta, jos alkuperäisen kirjottelijan mielestä pitkään jatkuva palstan lueskelu johtaa suurinpiirtein itsemurhaan, niin eikös sen pitäis omalta osaltaan tehdä sitten maailmasta iloisemman paikan, kun kaikki synkistelijät poistuvat keskuudestamme ;)
No enhän mä sitä halua että synkistelijät kaikki menis jonossa saunan taakse! Epäilen vaan että täältä lähtee enemmän synkistelijöitä kuin tulee.
Hyvä varmaan välillä ruikuttaa vähä kaikesta, mutta näiden juttujen lukemista en suosittelis kenellekään. :) Ja ikävä kyllä ihmiset hakeutuu näihin webbiyhteisöihin tarkastelemaan miten muut ajattelee asioista, silloin kun ei itse ole ihan varma.
P.S. tulihan tänne jotain positiivisempaakin aihetta: "Kenelle sinkkuus on ollut...". Hyvä!
Voihan se kuitenkin olla hyvä, että jossain pääsee synkistelemään ja avautumaan, ettei vaan märehdi jossain kotona yksin.. Silleenhän sitä kai enemmän tulee sit niitä isompia ongelmia.
on itua... Ennemmin keskustelee ja lueskelee täällä, kun yksikseen hautoo.... Voi näistä jutuista saada myös uusia näkökantoja omille kapeille ajatuksilleen.... Ja huumoria mukaan kun avaat palstan....
Sinkkuus on myös kasvun aikaa... itsensä löytämistä....
JA sille voi myös nauraa))))
on kyllä jotenkin karmiva ilmapiiri. Jotenkin niin levollinen, väsynyt, luovuttanut ja läpikotaisin kyyninen tunne huokuu noista viesteistä, että itseänikin kammottaa. Toisaalta se mukava lukea, että en ainut jonka elämä menee päin helvettiä.
Elämän hankkiminen = heitellä koiralle keppiä omalla tontilla, katsella videolta leffa ja syödä pullaa?
Mitäs vittua sä täällä teet jos et kestä arvostelua mee nurkkaan ja rupee runkkaa!!!!!!!!!!
Elä itse hetki sinkkuna. Parinetsintä on mitä hankalinta hommaa. Etsimättäkään ei löydä eikä etsimällä. Alunperin jokainen joka on sinkku on nuorena, sanotaan vaikka 17-vuotiaana yhtä positiivinen ja periaatteessa kaikilla on samat mahdollisuudet onneen. Entäs kun siitä seuraavat kymmenen vuotta kuluu. Ja siihen vielä lisää.
Tuskin enää siinä vaiheessa monikaan tosiasiassa on enää niin positiivinen. Ajattele kymmenen vuoden positiivisuutta, kun tulokset on koko ajan kuitenkin lannistavia, negatiivisia, mikään ei onnistu ja kokemukset ovat pääosin huonoja.
Ei kuule kukaan ole niin paljon ollut positiivinen- yrittänyt aina kerta kerran jälkeen uudelleen, toivonut ja taistellut sitä synkkyyttä ja epätoivoa ja pessimismiä vastaan, ja motivoinut itsensä kerta toisensa jälkeen aina yrittämään uudestaan jokaisen pettymyksen jälkeen, -kuin ihminen joka yrittää kerta toisensa perään vuosikausia aina epäonnistuen.
Sen jälkeen alkavat "varoituksen äänet" plus muut valittamaan ja arvostelemaan. Ei kaikilla ole enää vuosien jälkeen minkäänlaista voimaa olla mitenkään positiivinen, kun elämä on sitä mitä on.
Enkä ole samaa mieltä siitäkään, että kaikki saavat sitä mitä hakevat. Siinä vielä syyllistetään ihmistä lisää ja lyödään lyötyä. Että kun sinä et onnistu, niin se on oma vikasi, katso vain peiliin. No moni etsii oikeasti onnea ja jotakin toista ihmistä ja mitä saavat, turhautumista, pettymyksiä, itsearvostus laskee, toisten suhtautuminen sinkkuuteen on huonoa, elämästä ei usko enää hyvää pariutumisen suhteen, koska totuus monen elämässä on se, ettei sitä ole.
Tässä ei menty vielä mihinkään asenteisiin, vaan pelkkiin faktoihin.
Ei moni sinkku voi aavistaa nuorena, miten elämä menee, ei kukaan ole jo alunperin pessimistinen ja toivoton. Kyllä se toivottomuus tai pessimistisyys on enemmän seuraus, eikä syy, vaikka sitä on toisten helppo sanoa, kun ei tiedä muiden elämästä.
Pahinta on, ettei kaiken tämän jälkeenkään hyväksytä sitä, ettei kukaan saisi olla edes pahoillaan siitä, ettei saa sitä mitä niin kovasti tarvitsisi tai kaipaisi.
En väitä, että negatiivisella suhtautumisella olisi yhtään sen paremmat mahdollisuudet mihinkään. Ei se kyllä huononnakaan niitä mahdollisuuksia jos niitä ei käytännössä millään suhtautumistavalla vuosikausien kuluessa ole ollut.
Tuntuu vain pahalta se, että sinkulla ei saisi olla enää edes inhimillisiä turhautumisen tunteitakaan tai ainakaan niitä ei saisi edes anonyymillä palstalla sanoa ilman että ne heti tuomittaisiin. Moni elää koko elämänsä etsien toiveikkaasti silti. Ymmärtämys on kyllä aika hukassa joskus sinkkuja kohtaan.
> Elä itse hetki sinkkuna.
Olen elänyt yli 10 vuotta sinkkuna. Viestistäsi saan sellaisen käsityksen että sinkun olemukseen kuuluu olla masentunut ja luovuttanut. Tai että se olisi jotenkin normaalia.
Edellisessä viestissäni valitin juuri sinunlaisistasi ihmisistä, jotka uskottelevat muille että luovuttaminen on ok.
en sano että luovuttaminen yleensä elämän suhteen on ookoo, mutta se ei varsinkaan ole, että sitä ei hyväksytä, että sinkullakin saisi olla pettymystä ja turhautumista ja masentuneisuutta elämäntilanteesta johtuen. Pettymyksillekin ja oman itsensä satuttamiselle tulee se raja jossakin vastaan ja on luonnollisempaa ja rehellisempää tunnustaa omat puutteet, jos niitä tulee, kuin teeskennellä ikuisesti sitä, että huomenna kaikki on paremmin. Pitää osata elää tätä päivää, eikä voi odottaa, että elämä muuttuu paremmaksi mahdollisesti joskus. On luonnotonta esittää mitään muuta, jos omat tunteet ovat toisia. Mutta mielenrauhan kannalta on parempi käsittää tosiasiat, kuin taistella niitä vastaan ikuisesti aina pettyen. Luovuttaminen joidenkin mielestä on luuseriutta, mutta on tosi rohkeaa tunnustaa se, ettei rahkeet riitä sen jälkeen kun on yrittänyt tarpeeksi. Eikä sinkun elämän tarvitse olla masentavaa tai ankeaa, mutta myös niitä tunteita kuuluu siihen. Luovuttaminen parinetsimisen suhteen voi usein olla ookoo, jos se alkaa häiritsemään omaa elämää ja siitä on lähinnä enemmän haittaa kuin hyötyä. Kaikki eivät ole samanlaisia, ja moni kärsii siitä enemmän kuin nauttii. Silloin kannattaa luovuttaa. Se on rohkeaa jos mikä. Elämästä ei tarvi luovuttaa, mutta ei etsimisen voi lopettaa joskus.
On eri asia olla masentunut kuin pitää masentavaa ja lannistavaa asiaa elämässään. Siitä voi luopua silloin, kun se heikentää elämänlaatua. Mutta ei tarvitse jos siitä nauttii. Kaikki eivät nauti, ihmiset ovat erilaisia, sinkutkin.
totta joka sana!!! olen täysin samaa mieltä! Amerikkkalainen tyyli Hymy huulessa vaikka sydän mätänisi ei pidemmän päälle ole kovin terve asenne sekään!!!
Pettymysten jälkeen on vaikea nousta yksin jaloilleen, kerta kerrala vaikeampaa ja nyt 34 v kihlaus purkautunut olen aivan lyöty... elämää ei voi hallita, tiedän mutta vaikea olla valoisa kun kaikki unelmat murskataan joskus tylysti joskus enemmän kaarrellen... ihmiset pelkää läheisyytta, kulissi se olla pitää ja esittää coolia... siitä vaan, haudassa sitä vasta cooli saa ollakin ja käärinliinoissa en ole nähnyt taskuja.... tsemppiä sulle, mielekäs elämä täytyy vaan tehdä itse, toiseen ei voi laskea mitään odotuksia, ja olla vaan tyytyväinen kun joskus on jonkun kanssa mukava hetki, ne on ihmeitä tässä tylyssä maailmassa, jossa ei saisi edes surra sitä että on yksin....
köysi on rasvattu jo monta kertaa, mutta toistaiseksi se on jäänyt. Ehkä tämän palstan ja muiden ansiosta. Vertaistuki ja ymmärtäminen on tehokkaampaa kuin kaikenlainen turha naminamipositiivisuus.
JEP,
Olen kanssasi tuosta negatiivisuudesta kyllä täsmälleen samaa mieltä. Mikähän kumma siinä onkin, että homma alkaa ajaantua tuollaisiin onnettomiin uomiin?
siitähän pitäisi innon vaan kasvaa ja juoksujen lisääntyä aina kun epäonnistuu. Positiivisuuskin kasvaa tietysti samassa suhteessa siihen, miten huonoja kokemuksia muista on. Mitä huonompia kokemuksia ja pettymyksiä on, sitä positiivisempia tunteita sen pitää ilman muuta herättää.
Sen pitää olla aivan täydellisen onnellinen sinkku kenestä kukaan ei tykkää ja suorastaan halveksii. Se on paras, kuka saa enite pakkeja ja törkeyksiä ja loukkaamisia. Kingi suorastaan kerjää niitä iltojensa iloksi.
Mikä siinä on, ettei kukaan oikeastaan nauti siitä että muut katsovat nokanvartta pitkin ja arvostelevat sut aina maan rakoon, kun sä yrität jotakin. Sehän on kunnia-asia suorastaan, miksi kukaan ei huomaa, miten mukavaa se onkaan.
Ja siitähän se itseluottamus vaan kasvaa, kun epäonnistut tarpeeksi monta kertaa, eikä kukaan
koskaan huomioi sua siinä mielessä, että voisi pitää sinusta. Tai jos huomioi, niin ei ainakaan tarkoita sitä kuin vittuillakseen. Ah miten onnellista se onkaan vuodesta toiseen. Kyllä on ihanaa, että muutkin huomaavat tämän, eivätkä vaivu epätoivoon.
Voitkin ukkeli tehdä palveluksen ja latistaa jokaisen sinkkuihmisen itsetuntoa aina kuin voit.
Sehän on suorastaan hyvä teko ja erittäin ihailtavaa. Perustetaanko yhdessä puolue, jonka tarkoitus on lisätä sinkkujen positiivisuutta ja onnellisuutta siten, että viedään niiltä itsearvostus ja itsekunnioitus?
Eiks oliskin hyvä idea?
Oivallinen tuuma, perustetaan vaan ; )
On tämä kyllä aika kamala.
Näitä kun on aikansa lueskellut, niin ei kyllä enää ihmetytä että maailmassa menee kaikki päin persettä.
ei onneksi kannata ottaa tosissaan, eikä verrata niitä itseensä. Asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin, mutta sitä ei sitten tänne kyllä tulla kertomaan yhtä helpolla. Minäpä tulin ilmoittamaan, että omalta kohdaltani asiat näyttävät tänään paremmilta, kuin eilen. Joku kyllä ottaa tästäkin herneen nokkaansa ).