En jaksa enää. En jaksa miestäni. En jaksa ainaista syyllistämistä, väittelyä, vähättelyä, kyttäämistä. En halua seksiä, vihaan kun hän pyytää sitä, en halua halata, en halua mennä kotiin. Näen painajaisia joissa hän tönii ja ajaa vihaisena takaa. En kuitenkaan pääse eroonkaan, koska en vain saa sanottua, että se on loppu nyt. Pelkään että tappaa itsensä tai jotain. Lisäksi mieheni on taitava puhumaan..vaatii perusteluita ja kun sanon jotain, onnistuu aina jotenkin kumoamaan kaiken ja saa minut näyttämään tyhmältä. Sanoo että olen sairas. Niin kai olenkin kun hänen kanssaan vielä olen.
En kestä enää
Omppu
121636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tutulta. Näin jälkikäteen jälkiviisaana voin vain sanoa, että lähde heti! Sun olosi vain pahenee siellä, ja aina on vaikeampi lähteä. Vuokraat kämpän tai muutat väliaikaisesti vanhemmillesi tai kavereillesi. Vaikeaa se on, teidän. Mutta kun saat sen tehtyä, olet sitä mieltä että se oli elämäsi viisain ratkaisu! Ja mihin muuhun vielä pystytkään, kun olet ottanut elämäsi omaan hallintaasi!
Anna ukon tappaa itsensä, omapa on elämänsä. Ihan tosi! Et sinä ole vastuussa hänen tekemisistään, vain omistasi! Muista tuo!!
Mitä sen äijän pitää sulle tehdä, että se vaaka kallistuu TARPEEKSI?
Sä selittelet sitä, miksi ET lähde kävelemään, vaikka kärsit, näet painajaisia, tunnet jopa vihantunteita.
Eikö se jo riitä?
Kenen kämppä? Voitko heittää ukon ulos vai joudutko itse lähtemään? Turvakotiin, vuokralle, ystävälle ensihätiin?
Faktat pöydälle ja ajatuksista tekoihin eikä enää hiljaa kärsimistä, katkeroitumista, epämiellyttävyyttä, syyllisyydentunteita, vihaa...
Sano ensin itsellesi, että se on loppu NYT ja tee suunnitelma. Sitten se on helpompaa sanoa toisellekin.
Ja hänen päätöksensä EI ole sun huolesi. Jos annat hänen kontrolloida elämääsi uhkauksin (esim. tappaa itsensä), niin kiikissä olet ja pysyt iänkaiken.
Haluatko siis luovuttaa kaiken vallan hänelle vai et? Se on sun päätettävissä.
turhankin tutun kuuloista. suosittelen sinulle että lähet hyvin nopsaa pois.minäkin sen tein kun ei enää jaksanu syytöksiä,painostusta,kiristystä ja uhkailua.
lähde hyvän sään aikana.lähtö voi tehdä tiukkaa mutta parempi niin,todella.sun omaksi parhaaksi se on.
Kiitos kommenteista! Alan tekemään suunnitelmaa. Olen sellaisen kyllä päässäni jo aiemminkin jollain lailla kasannut, mutta en tarpeeksi tosissani. En halua, että mua enää IKINÄ räkästään päin naamaa tai töinitään tai muuten vaan väännetään. Enkä halua, että kukaan enää uhkailee löytävänsä mut mistä vaan ja että en pääse mihinkään pakoon jos petän tms. EN HALUA PELÄTÄ!
Nyt vaan toivottelen sinullekin paljon voimia tiellesi, joka ei tule olemaan helppo ja yksinkertainen, mutta lopputulos on sitten kaiken sen arvoinen ja enemmänkin.
Jokainen on ihanan ja väkivallattoman elämän arvoinen!
Huokaus. Miehesi on psykopaatti, se sairas. Et sinä. Sinä pelkäät että miehesi tappaa itsensä. Tappakoot. Sinä et ole vastuussa kenenkään aikuisen hengestä.
Toisaalta miehesi on oikeassa siinä ettei sinulla ole kaikki kotona. Ei voi olla jos katselet häntä. Miehesi varmasti ihmettelee miten jaksatkaan katsella moista paskaa miehenä.
Onko kotiseudullasi psykiatrista poliklinikkaa, mielenterveystoimistoa tai kysy vaikka yleislääkäriltä jotakin ratkaisua.
Voi Omppu! Ihan kuin omaa tekstiäni olisin lukenut. Minä pelkäsin niin, että lopulta lähdin. En jaksanut kertakaikkiaan enää. Mikään ei tuntunut hyvälle, ahdisti, pelotti ja olin masentunut. Nyt on parempi olla, itsekseen. Vaikka uhkailee vieläkin, ei voi tulla tänne, tietää, että soitan poliisille saman tien. Voimia sinulle, lähde pois, itsesi takia! Et voi miestä auttaa, älä anna hänen tehdä enää pahaa itsellesi.
vaikka se prosessi oli vaikea ihan samanlailla käyttäytyvän miehen takia.Joku tuki pitäs nyt olla että pääset irti,en itse olis jaksanut sitä helvettiä ja olin jo aika lailla poissa tolalta kunnes repäisin itseni irti.Ja vasta jälkeenpäin huomaan ,miten alistettu ja nöyryytetty olin!Eli lähde pois!
Mieheni käy lyömättömässä linjassa juttelemassa. Sanoo, ettei enää halua tehdä väkivaltaa. Sanoo yrittävänsä. Haluan uskoa mutta ongelma vain on se että en luota siihen mitä mieheni sanoo. Ja vaikka luottaisinkin, oikeastaan en tunne häntä kohtaan enää mitään. Itse käyn psykoterapiassa, koska olen aiemmin sairastanut pahan masennuksen. Myös joillekin ystäville olen voinut puhua tilanteesta. Usein kuvittelen itseni pakkaamassa tavaroita tai asumassa yksin omassa kodissa ja ajatus tuntuu hyvältä. Nyt vain täytyisi repiä itsensä irti. Toisaalta takaraivossa jäytää ajatus, entä jos liitostamme sittenkin voisi vielä tulla hyvä. Voi tätä sotkua!
voi kun tilanteesi kuulostaa niin pelottavan tutulta!
Olen niin väsynyt ja masentunutkin, mies vaan jankuttaa että suhde pitäsi saada kuntoon ja että hän lupaa muuttua. No, tänäänkään kun en luvannut seksiä (lopetin seksin hänen kanssaan vuoden alusta kun en enää halunnut antaa vaan siksi että en saa haukkuja) niin kuulemma pitää varoa kun illalla hän tulee kotiin. Ja sitten soittaa perään taas toinen ääni kellossa..että mun pitää antaa mahdollisuus. Miten voin antaa mahdollisuuden kun mulla ei ole mitään tunteita, ei mitään halua hänen kanssaan tehdä enää mitään!!
Että jos olisi seksiä hän muuttuisi. Ja paskat sanon minä, ensin olisi pitänyt muuttua, ja sitten olisi voinut jotain odottaa. Enää en mene siihen halpaan että uskon moisiin valheisiin. Haluan vain pois ja vielä jonain päivänä pääsen!
Voimia sulle Omppu!!!
Lähde heti. Mies EI TAPA itseään, se on vain sairas keino pitää sinut otteessa. Luonnehäiriöiselle miehelle tyttönsa pelossa pitäminen luo hänelle turvallisuutta. Et sinä häntä muuta. Lähde hyvään saan aikana, vai tyydytkö tuollaiseen elämään? Minä en tyytynyt ja lähdin. Osoitetietoni on salaiset samoin puhelinnumeroni. kyllä niistä eroon pääsee. Olet typerä jos jäät. Mulla 10 kk erosta takana ja alkaa helpottamaan, elämä on arvokasta!