Mitä ajatuksia herättäisi nainen jolla on hyvin vähän ystäviä? Itselläni on yksi ystävä jota näen todella harvoin ja muita kavereita, joiden kanssa viettäisin vapaa-aikaa ei ole. Olen siis suurilta osin viikonloppuisin ja muutenkin vapaa-ajan vain oman itseni ja koirani seurassa. Olen 20v ja tuntuu, että yleinen ajatus on että "kyllähän sitä nuorena aina on vilkas sosiaalinen elämä." Tiedän, että on hieman epätavallista että ikäiseni ihminen ei pahemmin käy missään kavereiden kanssa, mutta mitä mieltä te olette?
Millaisia ajatuksia se teissä herättäisi?
Millaisia ajatuksia se teissä herättäisi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
aivan kuin minä, ei minullakaan ole vilkas sosiaalielämä eikä paljoa ystäviä. Luulin olevani tosi outo kun ei ole kokoajan menoa, enpä uskalla edes oikeastaan kenellekään moista tunnustaa koska luulen että ihmiset pitävät minua outona ja hyljeksivät minua.
epäonnistunut.
vastaan vaikka nainen olenkin. itselläni ei myöskään kamalan paljon ystäviä ole ja häpeän sitä. mielestäni kun pitäisi olla vähintään haaremin kokoinen ystäväporukka aina messissä. vietän aikaa yksikseni mut en myönnä sitä kenellekään .. esitän menevää. tyhmää ja naurettavaa, mutta vanhat kaverit katoaa ja uusia on vaikeata saada.. ainakin hyviksi ja pitkäaikaisiksi ystäviksi.
luulen että juuri menetin taas kaverin.. yhteydenotto puutteeseen. :(
mut älä ota tätä itseesi. ole tyytymätön itseeni ja sen vuoksi kiinitän huomiota tuollaisiin asioihin.. vääristää maailmankuvaani.. joten no hätä yksinkin on kivaa olla ja yksi aina parempi kuin ei yhtään :)
yksinäinen...haluaisin kyllä että olisi ystäviä. en pidä liiasta yksinolosta ja liikaa sitä on ollut näinä vuosina. tuntuu että helpompi olla yksin ja rauhassa kuin jatkuvassa menossa ja ihmissuhdekiemuroiden keskellä. ei sitäkään oikein jaksaisi. Toisaalta ystävät tekevät maailmamme ja ilman ystäviä elämä on hyvin köyhää vaikka olisi kuinka rikas muutoin. ei ole ketään kenen kanssa jakaa elämänsä.
ole kokoajan menoa, enpä uskalla edes oikeastaan kenellekään moista tunnustaa koska luulen että ihmiset pitävät minua outona ja hyljeksivät minua. "
Ei toi mitään outoa ole,vaan uskallat myötää ettei sulla ole kuin yksi hyvä tai jollakin on vain kaksi hyvää ystävää,tuohan on ihan normaalia?Ei jokaisen kanssa synkkaa niin hyvin kuin vain sen yhden tai kahden kanssa? joo ei niin.
Olen huomannut että,se on muotia ja jokin trendi olla aina harrastuksien piirissä,ihmisporukan seurassa,aina menoja jonkun porukan kanssa,agenda pitää PULLOTTAA menoja muuten et ole trendikäs ja menevä ;))ESIM. tällainen elämä sulla pitää olla: maanantaina jumppaamaan Liisan ja Katrin kanssa,tiistaina klo 19:00 diner,Merjan ja Sepon kanssa .keskiviikkona harrastamaan Tuulan ja Sannan ja Riitan kanssa poloa ,torstaina shoppailemaan Niinan kanssa. Perjantai illalla Bailaamaan koko porukan kanssa jonnekin baariin.Lauantaina ulos syömään kahden parhaan ystävän kanssa ja sitten diskoon tai ravintolaan tanssimaan Hannelen ja Olgan kanssa.sunnuntaina koko porukka tulee mun luokse kylään kokkaan kaikille! tommosta elämää ihmisellä pitää muka olla kaiken maailman harrastuksia pitää olla ainakin vähintään kaksi erillaista harrastusta viikossa pitää harrastaa
( SIIS MUKA..joo )ja agenda pitää PULLOTTAA.. ja kuinka ne sitten jaksaa?? jos käyvät töissäkin??? i dont belive it ! :D
Jos jollakin on 10 hyvää ystävää ne valehtelee... väittävät vielä ,että ne kaikki ihmiset ovat hänen parhaita ystäviä..tunnen pari tuollaista 'tuttua' jotka tuollaista väittää.. no joopa joo..
ainakin tuollaisen vaikutuksen antavat myös siksi koska ei kukaan oikein uskalla myöntää ettei niilläkään ketään ole kuin vain tuo yksi hyvä ystävä tai kaksi,HARVALLA siis lue: HARVALLA!!
on 8 sydän-ystävää noin se vain on..
mutta ,eivät uskalla olla rehellisiä tästä asiasta, koska kukaan ei saa tietää, että nekin istuu hyvin hyvin usein viikonloppuisin myös yksin kun ei ole ketään kenen kanssa lähteä bailaamaan.eivät kehtaa myöntää noh aika ymmärrettävää kun nykyaika vaatii olla tommonen trendi-pelle ;))
Tapailin muutama kk sitten erästä tyttöä, jolla oli niin paljon kavereita, että en tavannut häntä kahden kuin kerran. Hänellä oli aina joku kaveri käymässä, tai sitten piti mennä käymään yhdessä jollakin kaverilla. Ite oisin halunnut olla välillä kahden keskenkin, mutta hän ei osannut olla hetkeäkään yksin. Siihenpä se juttu sitten loppuikin
Eli ei minua ainakaan haittaa, jos naisella ei ole paljon kavereita. Minulla on koulussa kavereita, mutta en näe heitä juurikaan vapaa-ajalla.
Kuka niiden ystävien kanssa seurustelee....
Eli ei mitään väliä, jos puoliso antaa edelleen tavata omia ystäviä vaikka hänellä niitä ei olisikaan.
Jos taas sitoo liikaa, eikä "päästä" tapaamaan ystäviä niin saa jatkaa eloaan yksin.
Itselläni on tasan 1 ystävä ja 1 kaveri ja tapaan niitäkin harvoin, puhelimessa puhutaan joskus päivittäin joskus menee viikko tai kaks ettei kuulu mitään.
Olenki monesti miettinyt mikä vika minussa on kun ei ole enempää kavereita. Olen miettinyt mitä teen väärin, tuttuja on paljon mutta ne jää aina sille asteelle. Osaan jutella luontevasti melkeen mistä vain, olen huumorintajuinen, en ole ilkeä jne. mitä tähän vielä tarvis että kelpais?
Nuorempana ns "kavereita" oli paljon mutta ne jäi pikku hiljaa perheen perustamisen jälkeen.
Kiva kuulla että en olekkaan ainoa.
Olis mukava tietää mitä miehet tosiaan ovat tällaisesta mieltä.
kyllä on ystäviä ja kavereita, mutta kaikki ovat levinneet pitkin Suomea erinäisistä syistä, joten livekontaktia on harvoin.
Lähinnä tässä vituttaa se, kun yksin en viitti lähteä esim. baariin, niin miehen löytäminen tuntuu aika epätodennäköiseltä.
nut ainakaan kotiin jää jos todella haluut lähtee ulos baariin tapaamaan miehiä. Sillonhan niitä ihmisiä just tapaa ja tutustuminenkin on helpompaa toisiin ihmisiin baarissa, kun ihmiset ovat viihteellä, rentoutuneita ja eri vaihde päällä. Itteenikin tympi aina kulettaa joku esiliina baariin mukaan vaan sen takia, etten näyttäisi epätoivoiselta seuranhakijalta yksin. Kaveri kuitenkin unohtuu kun ilta etenee ja miehiä tulee juttelemaan. Yleensäkkin porukat baareissa hajoaa mitä myöhemmäksi ilta kuluu. Voin sanoa, että ei kukaan kiinnitä niin paljon huomiota siihen jos sulla ei oo kaveria mukana, ainakaan loppuillasta. Älä nyhjötä kuitenkaan yksin tympääntyneenä nurkassa. Kyllä ne miehet siitä juttelemaan tulee onko sulla seuraa vai ei (hyvä ulkonäkö on tietysti eduksi)
tuntuisi elämä tyhjältä os nuo ovat kaikki kontaktisi..en tarkoita että koko ajan tarvisis olla menossa ja kahvitella minnojen ja sannojen kanssa
itse olen sosiaalinen ihminen mutta omaan vain kaksi todellista ystävää, kavereita on páljon, ja tuttuja vieläkin enemmän,
tykkään olla myös yksin ja joskus vaan puhelin kiinni että voi olla vain itsensä kanssa...
liika on liikaa mutta liian vähänkään ei ole hyvä
Niin no tyhjäähän se onkin, sitä en kiellä. On minulla tietenkin sen yhden ystävän lisäksi perhekontakti mutta niinhän useimmilla. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin muunlainen sosiaalinen meininki.
En tiedä, mutta musta tuntuu että se on joillekin miehille huono asia. Miehet arvottaa naista myös sen sosiaalisen statuksen vuoksi ja vaikka olisi oma päätös että olisi vain muutama kaveri, niin se ei vaikuta miesten ajatuksiin. Miehiä kiinnostaa tutustua aina enemmän ihmiseen jolla on paljon edes näennäisesti kavereita. En tiedä mistä se johtuu. Monet kaverit, joilla on näitä mukatuttuja joka suuntaan, on miesten mielestä paljon kiinnostavampia, kuin muut. Tosiasiassa ne kamujen mukatututkin on monesti kuitenkin täysin teeskenneltyjä juttuja. Minä en halua sellaista koskaan. Pitäisi olla kauheasti kavereita joka puolella. Ja minä nyt vaan ainakaan en kaipaa sitä että on kakssataa "muka"kaveria, joita oikeassa elämässä ei koskaan ehdi näkemään, jotka oikeasti eivät merkitse mitään kenellekkään, joista monet sitten kuitenkin takana vain puhuvat pahaa. Mutta miehiä on siinäkin niin helppo huiputtaa ja saada uskomaan että nainen on "jotakin" kun sillä on paljon tuttuja, joille se sanoo korkeintaan moi joskus.
Miehet ehkä pelkää että se nainen takertuu siihen mieheen, jos sillä ei ole paljon omia kavereita.
Ei niitä kavereita löydy montaa täälläkään, vaikka yhteydenpito onkin sitten lähemmäs päivittäistä (lähinnä netin ansiosta). Mutta, kenties johtuen siitä, että olen melko yksinäinen susi itsekin, näen vähemmän kavereita omaavan henkilön kiinnostavana. Kaveriryppäistä löytyvät neitoset eivät erikoisemmin tahdo minusta kiinnostusta irrottaa. En kertakaikkiaan välitä seurustella hänen kavereidensa vaan vain mahdollisen kiinnostuksen kohteeni kanssa. Eihän se sitä tietenkään tarkoita, mutta jollen näe kyseisen henkilön koskaan olevan yksin ja täten kykenevän irtautumaan rupatuspoppoostaan, on tuomioni armoton.
Jotenkin herää myös kuva sosiaalisesta haihattelijasta, jolle ihmissuhteet ovat yhtä puuta heinää ja määrä korvaa laadun. Eli en pidä isoista väkiryppäistä ja ne kyllä karkottavat minut. Sen sijaan sisäinen saalistajani syttyy herkemmin yksinäisen uhrin äärellä >)
Itselläni ei ole myöskään montaa hyvää ystävää, ja suurin osa niistäkin asuu muualla suomessa. Yhteyksiä pidetää puhelimitse ja nähdäänkin suht usein. Kavereita muutama (eroa on) ja nähdään satunnaisesti. Itse en edes jaksaisi pitää laumaan ystäviä yhteyksiä, nytkin jää turhan pitkiksi välillä yhteydenpito.. Eli enemmän se laatu ku määrä.
Kai se riippuu mitä itse kaipaa, viihdyn hyvin yksin ja voin kyllä lähteä ulos, leffaan yksinkin. Vapaa-ajalla haluan myös tehdä mitä itse haluan, enkä kulkea sen lauman mukana.
Ei haittaa mitään. Paitsi sen, että tollasiin ihmisiin on hankalaa päästä tutustumaan kun liikkuvat niin vähän.