Kyllä on hankalaa työn hakeminen nykypäivänä....Vaikka miten helppoa toimistotyötä yms mitä kuka tahansa idiootti voi hoitaa hakisi niin haastattelut on niin kamalan vaivalloisia. Oon huomannut, että varsinkin pienissä rekryfirmoissa haastattelu saattaa hyvinkin kestää jopa pari tuntia ja on todella syvällinen..siinä kaydään läpi KAIKKI ihan syntymästä lähtien. Ja lässyn lässyn..pitää itseänsä kehua ja mainostaa ja miksi juuri tätä haet..miksi pitäisi palkata juuri sinut...kehityskohtasi...aina samaa p***aa..siinä sitten paskantärkeänä kehut itseäsi ja yrität miellyttää ja vakuuttaa, että pääsisit surkealla palkalla johonkin papereita siirteleen ja puhelimeen vastaileen.
Eikä tämä suinkaan riitä...vasta ensimmäinen vaihe, jonka jälkeen sinua yleensä hieman kehutaan ja luvataan laittaa paperisi eteenpäin...jolloin viikon päästä ehkä saat kutsun seuraavaan haastatteluun..joissain paikoissa saattaa haastattelu olla useampikin vaiheinen. Usein vielä on välissä jotain soveltuvuustestejä. Eli yhtäkin paikkaa kun hakee niin saa varautua aikamoiseen pompotteluun...kunnes muutaman viikon päästä alkaa toivo hiipua...mitään ei yleensä koskaan kuulu...ja jos kuuluu niin: "..valintamme oli vaikea, valitettavasti se ei kuitenkaan tällä kertaa kohdistunut sinuun...". Todella alentavaa kun ensin olet juossut hiki hatussa monet haastattelut ja testit läpi!!Työttömänä minulla on onneksi aikaa vaikka kymmenissä haastatteluissa testeissä käydä, mutta mietin usein niitä, jotka vaikka haluavat vaihtaa työpaikkaa ja laittavat hakemuksia nykyisen työsä ohessa. Miten ihmeessä heidän edes on mahdollista -töissä kun ovat- ravata jos kuika monissa tunteja kestävissä haastatteluissa/testeissä?
Eli ei todellakaan ole työnhakijan markkinat. Missähän se työvoimapula luuraa?
Eikä tämä suinkaan riitä...vasta ensimmäinen vaihe, jonka jälkeen sinua yleensä hieman kehutaan ja luvataan laittaa paperisi eteenpäin...jolloin viikon päästä ehkä saat kutsun seuraavaan haastatteluun..joissain paikoissa saattaa haastattelu olla useampikin vaiheinen. Usein vielä on välissä jotain soveltuvuustestejä. Eli yhtäkin paikkaa kun hakee niin saa varautua aikamoiseen pompotteluun...kunnes muutaman viikon päästä alkaa toivo hiipua...mitään ei yleensä koskaan kuulu...ja jos kuuluu niin: "..valintamme oli vaikea, valitettavasti se ei kuitenkaan tällä kertaa kohdistunut sinuun...". Todella alentavaa kun ensin olet juossut hiki hatussa monet haastattelut ja testit läpi!!Työttömänä minulla on onneksi aikaa vaikka kymmenissä haastatteluissa testeissä käydä, mutta mietin usein niitä, jotka vaikka haluavat vaihtaa työpaikkaa ja laittavat hakemuksia nykyisen työsä ohessa. Miten ihmeessä heidän edes on mahdollista -töissä kun ovat- ravata jos kuika monissa tunteja kestävissä haastatteluissa/testeissä?
Eli ei todellakaan ole työnhakijan markkinat. Missähän se työvoimapula luuraa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asiaa kirjoitat! Olen samaa mieltä, että erityisesti rekryfirmoissa haastattelu kestää ja kauan.Koko elämänkerta täytyy selittää perusteellisesti ja muistaa samalla kehua itseään. Mitä teeskentelyä.Ja tuo on vasta "alkuhaastattelu". Itse välttelen viimeiseen asti kaikenmaailman rekryfirmoja, joita tuntuu tulevan koko ajan lisää kuin sieniä sateella.
Olen myös huomannut, että vaikka hakisi kuinka yksinkertaiseen ja huonosti palkattuun työhön tahansa niin vaatimukset ovat aikamoiset. Lähes kaikki atk-ohjelmistot pitäisi tuntea perusteellisesti ja osata käyttää ja näistä tulisi olla jokin koulutodistus vielä. Kielitaitona pitää olla vähintään liki täydellinen englanti ja ruotsi, muutama muu kieli lisäksi mielellään. Koulutus vähintään korkeakoulututkinto. Lapsia ei mielellään saisi olla, myöskään lapsentekoiässä olevat naiset eivät ole haluttuja muuta kuin määräaikaisiin työsuhteisiin. Monipuolista työkokemusta pitäisi olla mielellään muutama vuosi. Tyänhakijan pitää myös olla mielellään nuori, yli nelikymppiset out.
Tärkein ominaisuus töitä hakiessa on kuitenkin, kuinka hyvin osaat puhua potaskaa, ts markkinoida itseäsi. Mitä suuremmat puheet, mitä paremmin itseäsi kehut (vaikkei tottakaan)sitä paremmin työllistyt.
Itse olen käytännössä huomannut, että juuri nämä, jotka suurin sanankääntein itseään, ahkeruuttaan ja muita suuria ja mahtavia ominaisuuksiaan mainostavat, ovatkin usein niitä kaikkein suurimpia lusmuja, joilla alhainen työmoraali. Kun taas vähemmän itsestään meteliä pitävät tekevät työnsä todella kunnialla.
pärjäävät,sellaiset jotka osaavat markkinoida itseänsä ja osaamisensa,saavat työpaikan. Harmi vaan kun en itse ole mikään supliikki-ihminen.Työhaastattelussa olen oma itseni, kun en halua esittää mitään muutakaan.
Hain jonkinaikaa sitten erästä työpaikkaa. Hakijoita oli ollut paljon ja tosi pitkien haastattelusessioiden jälkeen sinne palkattiin eräs henkilö, jonka hyvin tunsin ennestään. Tämä henkilö on juuri tyyppiesimerkki ed.kuvatuista. Työkokemuksena kaksi työpaikkaa ja molemmista vuoden sisällä burnoutin saaneena poistunut. Pitkä masennuskausi tietty ja mielialalääkitys jne. Opistotason koulutus ja erittäin hyvä supliikki. Rehvasteli aina sillä, kuinka paljon pystyy paskaa työhaastatteluissa puhumaan ja kuinka hienosti osaa liiotella ja paisutella tekemisiään ja osaamistaan. En ole katkera (olen töissä), mutta tässäkin tapauksessa ihmettelen syvästi, miksei kukaan näe tämän henkilön lävitse. En vain pysty ymmärtämään.
Tämän kokemukseni jälkeen otti niin päähän, että otin kys. henkilöstä mallia ja kuinka ollakaan...työllistyin. Tähän asti olen aina ollut rehellinen ja oma itseni haastatteluissa, mutta nyt tajusin, että ei kannata. En hyväksy tätä käytöstä ja rehelliselle ihmiselle liioittelu ja suoranainen valehtelu on tosi vaikeeta ja vaatii harjoitusta. Pakko vaan taipua, koska tarvitsen työtä.
Kyllä samaa olen itsekin ihmetellyt. Työnantajille pitää osata kehua itseään. Mutta kun oma kokemukseni työpaikoista on, että parhaita työntekijöitä tuloksellisesti on kaksi ryhmää, jotka tänä päivänä eivät työllisty hyvin: reippaat, hieman äksytkin tyypit, kuitenkin sillä tasolla ettei mene kiusaamiseksi. Toinen on sitten hiljaiset puurtajat. Jälkimmäiset ovat hyviä tekijöitä, mutta eivät sovi markkinointihommiin eivätkä oikein osaa markkinoida itseään. Nykyään kuitenkin jokaista työtä pitää hakea kuin myyntityötä. Siksi työn laatu kärsii ja työssä on kaikkia muita kuin todellisia osaajia.
Omat havainnot töistä: Suuri suu, pienet teot.
Tulin juuri haastattelusta, joka oli vaiheessa kolme..Eli ensin yleinen haku, sitten selvisin karsintahaastatteluun, nyt oli varsinainen haastattelu ja sitten JOS minut valitaan vielä soveltuvuustesti...Hei haloo ja kyseessä on toimistosihteeri.
Kerran hain yhtä toista paikkaa, johon vaadittiin tietysti kielitaitoa vähintään neljää..Haastattelija itse, josta olisi tullut esimieheni sanoi että osaa vain suomea ..hehhheh..Tuntuu että sihteereiltä vaaditaan taitoja johtajansa taitoihin verrattuna viisinkertainen määrä, mutta palkkaus on sitten suhteessa viisi kertaa niin huonompi.
No elämä on....