Miten toimit kun näet jonkun vajoavan vedessä?
Hengenpelastus ei kuten ei myöskään uinninvalvonta ole mitään helppoa työtä.
Monesti kuulee, että siinähän vain istut ja katselet, että helppo työ.
Kaikkea muuta kuin helppoa ja kokemuksesta voin sanoa, että jotkut eivät montaa tuntia sitä työtä jaksa se on nähty.
Mutta asiaan.
Miten toimit kun näet ihmisen vajoavan ja tiedostat, että nyt tositilanne?
Ihan tärkeysjärjestyksessä miten toimit?
Hengenpelastus ei kuten ei myöskään uinninvalvonta ole mitään helppoa työtä.
Monesti kuulee, että siinähän vain istut ja katselet, että helppo työ.
Kaikkea muuta kuin helppoa ja kokemuksesta voin sanoa, että jotkut eivät montaa tuntia sitä työtä jaksa se on nähty.
Mutta asiaan.
Miten toimit kun näet ihmisen vajoavan ja tiedostat, että nyt tositilanne?
Ihan tärkeysjärjestyksessä miten toimit?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerran jouduin vähän auttamaan yhtä kaveria, kun hän sanoi, ettei enää jaksa uida. Ranta oli kyllä aika lähellä, mutta jotain piti tehdä. Sanoin hänelle, että levätään tässä. Neuvoin hänelle mitä pitää tehdä. Täytyy painaa kasvot veteen ja levätä siinä melkein pystyssä asennossa. Välillä voi nostaa päätä ja hengittää. Siinä lepäilimme noi 5 minuuttia ja sitten hän sanoi, että nyt hän jaksaa jo uida. Minä autoin häntä työntämällä takapuolesta eteenpäin. Sillä lailla ei tarvittu alkaa apua huutamaan, kun oltiin yleisellä uimarannalla ja ihmiset katselivat.
Tuohon hengenpelastukseen sanoisin, että (jos rannalla ollaan);
1.Tiedostan omat rajani/taitoni. Siis en itse lähde pelastamaan henkilöä, jos olen uimataidoton tai osaan heikosti uida. Ensimmäisenä nopea tilannearviointi.
2. Pyydän apua rannalla olijoilta, samalla pyydän jonkun soittamaan hätäkeskukseen.
3. Mikäli pelastettava on lähituntumassa ja rengas käytössä käytän sitä. Mikäli pelastettava on kauempana ja vene käytössä, käytän sitä.
4. Mikäli välineitä ei ole käytettävissä on viimeinen tapa mennä itse. Tilanteita joutuu arvioimaan todella nopeasti. Yksin uimataidottomana on turha lähteä, mutta jos paikalla on uimattaitoisia voi heiltä pyytää apua.
5. Pelastaminen on sitten kokonaan toinen juttu eli hätääntynyt ihminen voi olla "vaarallinen" ja tarrautua hädissään, jonka seurauksena molemmat voivat vajota, joten jokin apuväline olisi tarpeen.
Hyvä ensinäkin mainitsit soiton 112 ennen kuin veteen.
Pelastettavaa ei koskaa saa ottaa edestä kiinni ja juuri silloin todellinen vaara, että molemmat vajoavat juuri sen vuoksi kun pelastettava todellakin voi tehdä mitä tahansa.
Aina ensin 112 sitten pelastustoimet.
Jos 112 aletaan soittamaan vasta kun saatu altaasta tai avovedestä ulos on avun tulo vasta lähdössä kun ensin 112 niin on jo paikalla.
Yritän kiinnittää esim. valvojan huomion tilanteeseen. Etsiskelen katseineni kättä pidempää, jonka voin ojentaa hukkuvalle. Jos apuväline löytyy, koetan saattaa sen hukkuvan ulottuville.
Ensisijaisesti kuitenkin yritän hälyttää paikalle niin paljon ja mahdollisimman osaavaa apuvoimaa kuin mahdollista. Jos olen yksin, niin ennen kuin säntään hukkuvaa auttamaan, koetan ulottua kännykkääni soittaakseni 112:een ja kertoakseni tilanteen mahdollisimman tarkoin.
Missään tapauksessa en ui hukkuvan ulottuville apuneuvoitta tai lähde seikkailemaan hyiseen veteen. Näin uhraisin vain itseni, ja todennäköisesti siinä tilanteessa ei pelastettavallakaan olisi selviytymismahdollisuuksia.
Kerran minulla oli käsi kännykän näppäimistöllä uimarannalla: Elimme huhtikuun loppua, ja ranta oli tietenkin vielä suljettu. Tämä ei hillinnyt muutamaa alle parikymppistä sälliä, jotka riisuutuivat, kiipesivät hyppytelineille ja alkoivat hypellä hyiseen veteen! Siinä vaiheessa jo melkein soitin apua. Äänekkäästi mekkaloiden pojat kuitenkin räpiköivät rannalle kangistumatta liikaa tai törmäämättä hypättyään pinnan alla mahdollisesti lymyävään rojuun. Eihän rantaa viellä ollut talven jäljiltä puhdistettu.
Joskus olenkin kiinnittänyt uinninvalvojan huomiota hallissa tyyppeihin, jotka poikkeuksellisen pitkään sukeltavat. Yleensä valvoja tietää nämä henkilöt, hehän kertovat sukelluksisaikeistaan valvojille. Mutta aina ei maallikko voi olla varma siitä, sukeltaako joku vai vajoaako esim. sairauskohtauksen saatuaan. Mielestäni on parempi kutsua aiheetta apua kuin jättää lähimmäinen tosihädässä pulaan.
Totta on, että on heitä jotka sukeltavat pitkään ja kyllä ovat tämän kertoneet yleensä.
Jos tutut kasvot niin tiedossa on mutta silti aina oltava valpas.
Yksi asia mihin kiinnittänyt monissa halleissa huomiota on se, että valvoja/ valvojat istuvat ja surffailevat netissä.
Mutta on myös olemassa ns ryhmä joka tekee tätä tarkoituksella ja haluavat nähdä koska valvoja/valvojat alkavat kiinnittimään huomioita heihin.
Ryhmän jäsenet ovat hengenpelastuksen todelliset tietäjät ja tekevät työkseen kaikki mikä liittyy hengenpelastustukseen,kriiseihin.
Nämä miehet, jotka ryhmään kuuluvat ovat täys ammattilaisia ja jos heidät saa pitämään koulutusta niin sen jälkeen tieto/ taito on saannut uutta pontta.
Koulutus tehdään kongreettisesti vedessä eikä kuten yleinen tapa, että luentomuotoisesti ja pientä harjoittelua.
Hyvä kun otit esille rannat.
Monesti miettinyt monen kanssa, että miten on kun tässä maassa on monta uimarantaa jossa ei ole kaupungin, kunnan osalta valvontaa olenkaan.
Monilla näistä rannoista on myös hyppytelineet.
Tätä asiaa on kysytty ja vastaus on ollut ettei resursseja järjestää valvontaa.
Eli kaikki omalla vastuullansa ja vaaratekijöitä aina olemassa.
Rannat täynnä mutta ei valvontaa ja sitten kun tapahtuu niin kuka kantaa vastuun?
Tässä on yksi todella aiheellinen epäkohta johon pitäisi saada tolkku ja asianmukainen valvonta.
Palvelun tuottaja on aina vastuussa tuottamasta palvelusta ja sen turvallisuudesta. Se on toinen asia, mikä turvallisuuden taso tulee olla. Tämä määräytyy riskiarvioinnin perusteella, mikä palvelun tuottajan on tehtävä.
Elvytän
Mutta niitä vajoilevia on niin monenlaisia ja monenlaisissa paikoissa. Siis sellaisia, jotka kelluvat ja sukeltelevat vain huomiota herättääkseen - ilman että on tositilanne. ;-)