Voisiko joku kertoa kokemuksia satulasta putoamisesta ja vinkkejä siitä että miten pitäisi pudota "oikein"? Olen ymmärtänyt että pitäisi yrittää pudota kyljelleen ja jotenkin kierähtää siitä. Neuvoja siis kaivataan, putomaisen ammattilaiset!
miten pudota?
tähtiratsastaja
152259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
voin vaan kertoa miten ei kannata pudota:
on ihan sama miten putoaa, jos putoaa ojaan. vaikka putoaisit kyljelleen ja hevonen astuu esim jalkasi päälle hokkikengällä, niin tulee lääkäri reissu samoin käy jos rytäkässä jää esim sormi hokkikengän alle. eli on ihan sama tippuuko kyljelleen vai mahalleen. päälleenhän ei kannata tippua. istualleenkaan ei kannta tippua, ainakaan 50km/h vauhdeista, kokemuksesta voin sanoa, että itsellä murtui ristiluu ja häntäluu monesta kohtaa. kaverini kun taas tippui istualleen, osui hevosen takakavio hokkikenkineen häntä otsaan ja taas tuli sairaala reissu...
olenkin itse todennut että parempi kun ei putoa!
ratsiope sano, että kun putoaa, kannattaa olla rentona.
ja kaite se tuokin on, että sitten ruvetaan pyörimään siinä....:)
Pyörimisellähän estetään se sama törmäys ja äkillisyys mitä tulee kun vaan tömähtää maahan. Tunnahtaa mukavasti vaikka niskaan jos yhtäkkiä töksähtää.
Mutta. Ite putoan suunnilleen aina kyljelle ja otan käsillä vastaan. Vaimennan iskua käsillä. Tämä taitaa olla se paras keino ainakin näissä "pienissä" putoamisissa. Kerran olen hienossa kaaressa lentänyt kaatuvan hevosen selästä ja silloin muistaakseni tulin kyljelle käsillä joustaen.
..olen tippunut AINA rentona. Eikä ole tullut ainuttakaan mustelmaa, enkä lento tyylistäni tiedä mitään. Ei siinä oikein edes kerkiä miettimään kun on jo maassa. Kerran tipuin neljästi alle puolessa tunnissa hevosen selästä, eikä tullut mustelmaakaan. Johtuen rentoudestani.
Yleensä sitä kyllä putoaa niin nopeasti ettei ehdi miettiä, putoaako oikein vai väärin. Eniten varmasti kannattaa yrittää väistää hevosen jalkoja.
Kyljelle en suosittele pudota.. jos putoat edestä, tai siis eteenpäin, niin kierähdä kuperkeikka =D
Minulla tehonnut, eikä sattunut.. se pitää vain oppia
Kylki kipee sille rysähdin .Tapahtu kyllä nopeesti laukasta alas.Yhtäkkiä tunsin,et oon ilmassa.Sit tuntu keuhkoista ilmat pihalle tai jotain.En oo vieläkään varma mitä heppa oikein teki.Eniten pelkään niskaa ja päätä.
En sanonutkaan, että kyljelle pitäisi pudota, vaan sanoin että ei kannata!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kyl se varmaan ihan rennosti kannattaa pudota, ilman turhia miettimisä varsinkin jos ei oo "kokemusta" vielä putoamisista. Sit ku se tapahtuu joka päivä niin eihän sitä enää edes helposti putoa ja putoamiset alkaa olemaan sellaisia liukumisia ja niin että yhä pitää ohjista kiinni. Mutta siis, ei mielestäni kannata miettiä mitään ohjia tai mitään jos ratsastaa suljetulla alueella ja varsinkin jos tunnilla ratsastaa. Ope ottaa hepan sit kiinni. Eikä siinä useasti käy mitenkään pahasti, itse omistin kunnon rodeoponin muinoin ja vain nenä ja käsi on sen kanssa murtunut. Mutta niin, rutiini tulee myös putoamiseen, usko pois :D
Mä oon tippunu 5 kertaa.
Ekan kerran Reginalta(Lipizza)
Tokan kerran Jadelta(Shetu)
Kolmannen kerran Sakulta(Suokki joku)
Neljännen kerran Jackiltä(Eestinhevonen)
Viidennen kerran Fideliltä(Joku)
Ekan kerran tipuin kun heppa lähti täysillä ja pukitti.(Ei ollu turvaliiviä.Oltiin kentällä)
Tokan kerran tipuin kun heppa vaan pukitteli.
Kolmaanen kerran Saku pelästy ukkosta.
Jack innostu esteillä.
Fidel pelästy jotain.
Jackilta tipuin hepan ja seinän väliin.
Fidel lähti hyppii keskelle.
Kerran vaan sattu(Se oli se eka kerta).
Regina on 155 senttinen.
Jade vaan 100 senttiä.
Saku 155 senttinen.
Jack 145 senttinen.
Fidel 160 senttinen.
Ei kannata pelätä tippumista.Kaikki putoo joskus.
Mä myös.Oon ite tippunu viis kertaa hypänny pois selästä.Mä hyppäsin kun mentiin ilman satulaa ja sai kokeilla miltä tuntuu menää naistensatulassa.
Menin sillon Nassella.Nasse on ihana norjis ja asuu Korpikyläkartanon ratsastuskeskuksessa.
No ei kannata tippuu! :D No mut jos tosiaan on lentämässä, ni kattoo vaan, ettei tuu pää, niska tai takapuoli edellä maahan. Se sattuu ja voi käydä vähän pahastikin. Ja ohjista päästät ehdottomasti irti! Jos pidät kiinni, hevonen kääntyy nopeasti ja juoksee kaiken lisäks päältäsi. Eli lisää vammoja ja mukilointia! Hevosella on vakuutus, joka korvaa sulla jotain, jos se juoksee auton alle tms. Pidä vain huoli itestäs... Sit viel siitä tekniikasta... Älä jätä kättä tms alle jos tiput kyljelles tai selälles. Sattuu ihan sikana... Nojoo, paras vaihtoehto on, et pysyt vaan siel selässä...
Itse olen myös pienemmissä pudotuksissa, esim hevosen kieltäessä esteellä vain valunut tai lösähtänyt rentona maahan-->ei sattunut pahempia. Mutta kerran lensin nuoren isokokoisen hevosen selästä komeassa kaaressa, kun innostui pukkaamaan kunnolla, suoraan päälleni kai, koska seurauksena oli kunnon aivotärähdys.. Pienempien putoamisten jälkeen ei ollut mitään jälkiseuraamuksia, mutta pahan aivotärähdyksen jälkeen ratsaille nousu ei ollut enää kivaa. Aloittelin rauhallisilla hevosilla ja uskalsinhan "onnettomuus"hevosenkin selkään, mutta kentällä. Ajan kanssa meni ohi.
ja huom siis tuon aivotärähdyksen jälkeen ei heti voinut nousta hevosen selkään ja voittaa pelkoa, vaan vasta toipumisen jälkeen..
aina kannattaa mikäli ei pahemmin käy, niin mennä saman tien hevosen selkään. Mitä enemmän ratsaille nousua tippumisen jälkeen pitkittää sitä vaikeampaa se on..
kun ratsastin ekan kerran ilman satulaa, taidettiin laukata tai joitain. Siitä on sen verran aikaa, ettei silloin käytetty turvaliivejä, en ollut kuullutkaan sellaisista.
Mua vähän sattu, jäin seinän ja hevosen väliin, viikon oli selkä niin kipeä, etten saanut sitä kunnolla suoristettua vaan kuljin vähän kumarassa.
No, lääkäriin en mennyt, enkä vanhemmille puhunut, muuten olis voinut jäädä ratsastelut siihen.
Sitten seuraavalla viikolla ratsastin taas ja sellasella vauhtiponilla joka tykkäs pukitella ja laukkailla ihan miten sattui saamaan sätkyn.
Putosin taas pari kertaa. Ja, onneksi selkä nitkahti takaisin paikoilleen eikä ollut enää kipeä!