Kaverini on muuttunut paljon viime aikoina. Ennen olimme aina kahdestaan ja nauroimme koko ajan. Nykyjään hän puhuu vaan pojista, ryyppäämisestä ja siitä, että
meidän pitää saada paljon kavereita. Nykyjään olemme aika paljon eräiden kavereidemme kanssa, mutta itse en pidä siitä, koska tykkään olla vain kahdestaan. Kun taas olemme kahdestaan niin emme juttele paljoakaan. Lisäksi tämä joukko ja nykyjään mukaan lukien kaverini kertovat vitsejä, jotka eivät enää ole hauskoja, koska ne kertovat minusta ja ovat todella loukkaavia. Aluksi nauroin vitseille itsekin. En haluaisi jättää kaveriani, koska joutuisin olemaan yksin koulussa ja muutenkin, mutta en kestä tälläistä enää. Tätä kaikkia asiaa on vaikea selittää, mutta ehkä joku ymmärtää miten pahalta tuntuu. Ihan niinkuin olisin vaan kaverilleni joku pinko, koska tahdon kuunnella tunnilla opettajaa ja lukea kokeisiin. Ennen hänkin luki esim. sanakokeisiin. Nyt jos joku kysyy luitko minä vastaan "joo" ja hän "no en tietenkään!". Kysyisin vaan teidän mielipidettä, että pitäisikö minun lopettaa tämä ystävyys? Monet varmaan sanoo, että sano hänelle, että tahdon olla kahdestaan enkä pidä vitseistä. Mutta en usko, että sellainen auttaa :/ Mitä tekisin?
meidän pitää saada paljon kavereita. Nykyjään olemme aika paljon eräiden kavereidemme kanssa, mutta itse en pidä siitä, koska tykkään olla vain kahdestaan. Kun taas olemme kahdestaan niin emme juttele paljoakaan. Lisäksi tämä joukko ja nykyjään mukaan lukien kaverini kertovat vitsejä, jotka eivät enää ole hauskoja, koska ne kertovat minusta ja ovat todella loukkaavia. Aluksi nauroin vitseille itsekin. En haluaisi jättää kaveriani, koska joutuisin olemaan yksin koulussa ja muutenkin, mutta en kestä tälläistä enää. Tätä kaikkia asiaa on vaikea selittää, mutta ehkä joku ymmärtää miten pahalta tuntuu. Ihan niinkuin olisin vaan kaverilleni joku pinko, koska tahdon kuunnella tunnilla opettajaa ja lukea kokeisiin. Ennen hänkin luki esim. sanakokeisiin. Nyt jos joku kysyy luitko minä vastaan "joo" ja hän "no en tietenkään!". Kysyisin vaan teidän mielipidettä, että pitäisikö minun lopettaa tämä ystävyys? Monet varmaan sanoo, että sano hänelle, että tahdon olla kahdestaan enkä pidä vitseistä. Mutta en usko, että sellainen auttaa :/ Mitä tekisin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tietysti asiaan liittyy paljon muutakin kuinka kaverini on muuttunut, mutta en nyt kaikkea jaksa selittää. Mutta en vaan kestä hänen käytöstään, sillä lähiaikoina hän on valehdellut ja ollut todella veemäinen. Mutta en voi tehdä mitään, koska en ole mitenkään vastaanpaneva enkä hyökkäävä ihminen. En vaan pysty sanomaan pahasti toiselle vaikka tämä sanoisikin niin minulle.
itse olin nuorempana samassa tilanteessa. juuri yläkoulussa.
ekaksi olin itse siinä tilanteessa että kaverini ei ollut enää niin hyvä kaveri ja kertoivat noita loukkaavia vitsejä jne.. mutta se sitten muuttui ajan myötä, olin kyllä todella masentunut.
sitten joskus seiskalla itse olin se joka halusi lintsata jne..siis varmaankin samanlainen ku sun kaveri.. silloin kaverini joka ei halunnut lintsata alkoi vältellä seuraani ja se alkoi mietityttää minua, olihan ystäväni minulle tärkeä. jonkun ajan kuluttua sitten jätin nämä lintsaus kaverini ja aloin taas olla enempi vanhan kamuni kanssa, ja edelleen olemme parhaita kaveruksia (21v) vaikka en enää suomessa asukkaan..
pointtini oli että yläasteella tai koulussa vai mikä se nykyään onkaan, sielä ihmiset kokeilee rajoja ja hetken aikaa kokeiltuaan huomaavat mikä on se oma juttu. itse lopetin lintsaukset ja aloin lukemaan taas kokeisiin kun tajusin että sillä päästötodistuksella oikeasti on vaikutusta elämään, ei se ole vain paperin pala.
mun mielestä sun kannattass antaa tilaa ystävälles, jos hän on tosi ystävä hän kyllä palaa sinun luoksesi ja jos ei palaa, niin tiedät ainakin ettei hän ollut tosi ystävä. ei kannata omaa tulevaisuutta pilata vain jonkun ns ystävän takia.
en tiedä auttoiko tämä sinua ollenkaan, mutta haluan toivottaa voimia.. kyllä asiat muuttuvat, teillä vaan on tuo paha ikä meneillää, joillekkin se on kova koettelemus ja aivot unohtuvat...
Minulla oli ala-asteella yksi todella hyvä ystävä.Olimme melkein aina kaksin, ja muut otettiin mukaan vaan jos tuli tosi tylsää... Koettii ensi kännit ja ihastumiset. Kun siirryttii seiskalle alkoi asiat muuttua...Luvattiin toisillemme että pidetään toisiemme puolia uudessa koulussa,ja pysytään ystävinä vaikka kävis mitä. 1/2 vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten kaverini alkoi tutustua moniin muihin.Minä tietenkin tutustuin heihin myös, kuljinhan aina kamuni "peesissä". Loppujen lopuksi ystävälläni oli paljon uusia ystäviä,(en pitänyt kenestäkään heistä)ja jutut alkoi olla inhottavia. Minua alettiin syrjiä.Se saattoi johtua vaatteistani,kampauksestani tai siitä etten halunnut alkaa polttamaan tupakkaa!Ken tietää...He alkoivat puhua minusta ihan täyttä p..kaa.Tökkivät harpilla selkään jne. jne. Aivan,älytöntä. Tunsin olevani petetty ja ihan yksin. Monet yöt itkin asiaa. Ilman erästä uutta luokkakaveria olisi asian sulattelu kestänyt kauan. Pistin välini täysin poikki lapsuuden ystävääni, ja sain uusia ystäviä. 8luokan lopussa tämä "entinen" kaverini tuli pyytämään anteeksi.Olemme taas väleissä,ei kuitenkaan ylimpiä ystäviä.
Jos on vaikeaa olla ystävä ihmiselle joka ei tunnu haluavan olla ystävä sulle,unohda koko ihminen.Tai ainakin vältä häntä jonkun aikaa.Ehdit saada uusia ystäviä, ja ehkä hän tajuaa että ystävyyttä ei kannata heittää menemään.
Asia on vain siinä mielessä vaikea, että kaverini ja nämä muut uudet kaverimme luulevat, että minä olen vihainen tälle kaverilleni, koska olen nykyjään enemmän hiljaa, en välttämättä tulekaan heidän joukkoon vaan menen vessaan koko välitunniksi, liikuntatunnilla yritän mennä salin toiseen päähän kaverini kanssa yms. Ja en kyllä haluaisi, että tämä kaverini luulisi, että olen vihainen hänelle. Haluaisin, että se ymmärtäisi, että tahdon olla vain kahden. Joskus on ihan kiva olla muussa porukassa vaikka yhden välitunnin, mutta semmoisissa porukoissa jotkut jäävät aina hieman ulkopuolelle. :/