Mulla on meinaan vissiin se tilanne edessä :( Rakastan mun poikaystävää ja hän minua. On suunniteltu tulevaa jne MUTTA minulla on epäillykseni miksi ne ei tule kuitenkaan toteutumaan. (pitkä juttu) Mm menneisyydestä tiedän mitä meidän suhteessa on ollut.
Nyt luulen, että minun täytyy lopettaa tämä suhde. En kestä tätä, etten voi heittäytyä kunnolla tähän enää, vaan epäillyksen siemen itää koko ajan suhteen tulevaisuudesta. Eikä tässä mitään teinejä enää olla.
Surullisinta on se, että olen alkanut miettiä kuinka olisi vapaana mukava mennä ja miettinyt jopa muita miehiä. EN vakavammessa mielessä mutta suutelua yms.. EN siis todellakaan tähän uutta suhdetta halua AIKOIHIN!
Mutta silti haluaisin pitää mun nykyisen enkä kestä häntä nähdä uuden kanssa, sitten joskus. Tiedän, tyhmää. Tuntuu että haluan itselle vapauksia välillä..
Että vaikka kuinka häntä rakastan ja olisin niin halunnut että tämä suhde olisi kantanut pidemmälle, on kai pakko luovuttaa. Melkein itku pääsee kun mietinkin :(
Ja voi sitä pahaa oloa, mikä tulee sen jälkeen kun käyn baarissa mutkan ja JOS sorrun jonku kanssa hetken huumasta esim suutelemaan.. Kyllä aamulla on oman kullan kainaloa ikävä!
Mutta että jättääkö sitten. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta?
Nyt luulen, että minun täytyy lopettaa tämä suhde. En kestä tätä, etten voi heittäytyä kunnolla tähän enää, vaan epäillyksen siemen itää koko ajan suhteen tulevaisuudesta. Eikä tässä mitään teinejä enää olla.
Surullisinta on se, että olen alkanut miettiä kuinka olisi vapaana mukava mennä ja miettinyt jopa muita miehiä. EN vakavammessa mielessä mutta suutelua yms.. EN siis todellakaan tähän uutta suhdetta halua AIKOIHIN!
Mutta silti haluaisin pitää mun nykyisen enkä kestä häntä nähdä uuden kanssa, sitten joskus. Tiedän, tyhmää. Tuntuu että haluan itselle vapauksia välillä..
Että vaikka kuinka häntä rakastan ja olisin niin halunnut että tämä suhde olisi kantanut pidemmälle, on kai pakko luovuttaa. Melkein itku pääsee kun mietinkin :(
Ja voi sitä pahaa oloa, mikä tulee sen jälkeen kun käyn baarissa mutkan ja JOS sorrun jonku kanssa hetken huumasta esim suutelemaan.. Kyllä aamulla on oman kullan kainaloa ikävä!
Mutta että jättääkö sitten. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ite tein ton päätöksen noin viikko sitten. olin samassa tilanteessa. On ollut aivan saatanan kova ikävä. En oo saanu nukuttua jne. kaduttaa aivan älyttömästi. kannattaa todella harkita tota. keskustelkaa asioista, puhuminen auttaa. mitä kumpikin haluaa jne. et välttämättä saa enää häntä takaisin kun olet jättänyt. ei se yksinään olo herkkua ole. ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.
mulle tehtiin juuri noin ..viikko sitten...aika yllättäen.. ja nyt mies katuu..ja kaipaa. Mut keskustelua olisin viel odottanu..mut eipä kuulu,joten on kai aika siiryä eteenpäin..vaik sattuu...
vähän aikaa. ehkä hän ottaa yhteyttä.
mulle hän sano et asia loppuunkäsitelty, en ole sen takia ottanu yhteyttä.
Miehellä saattaa olla aivan samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Voisitte toki mennä johonkin parisuhde terapiaan,mutta tulisiko se epävarmuuden tunne sittenkin. Jättäminen vaatii paljon rohkeutta ja ehkä mies ei uskalla jättää vaikka haluaisikin olla "vapaa". Sinkkuna sitä sitten kaipaa sitä rakkautta ja hellyyttä ei välttämättä sitä ihmistä. Sitä ihmistä kaipaa vain koska häneltä on tottunut niitä tuntemuksia saamaan. En sitten tiedä onko parempi lopettaa ilman kunnon syytä vai vain odottaa että jotain tapahtuis(esim. pettämistä) ja voisi erota. Ehkä erosta on helpompi päästä yli kun on joku kunnon syy erota. Jokaisen on varmasti paras itse miettiä oma tilanteensa. Vaatiiko liikaa. Olisiko sen onnellisempi toisen kanssa. Kestänkö tätä jos tämä jatkuu vielä 10v tai loppu elämän.
Jätät kertomatta meille kaikkein olennaisimman eli sen, mikä menneisyydessänne on niin pielessä, että se estäisi onnellisen tulevaisuuden.
Joten on vaikea ottaa kantaa muuhun kun siihen, että selvästi rakastat miestäsi ja hän sinua..
Itse haluaisin erota miehestä, joka pettänyt ja valehdellut koko yhdessäolomme ajan. Itse asiassa olen jättänyt hänet jo kaksi kertaa, mutta aina olemme palanneet yhteen. Koska yksinkertaisesti rakastamme toisiamme. Ja aina kun olimme erossa tajusimme vasta kuinka paljon rakastamme ja kaipaamme toisiamme. Se ikävän tuska oli aivan kauheaa kestää.
Ilmiselvästi sinäkin rakastat tätä miestä. Älä tee mitään hätiköityä vaikka takana olisi kuinka pahoja juttuja. ( en sitten tarkoita väkivaltaa)
Niinkuin joku mainitsi, ei ruoho ole aina aidan takana vihreämpää. Elämään kuuluu ala- ja ylämäkiä.
kestin sitä silloin tällöin pettämistä ja uskoin aina ettei hän enää... Niin vaan tuli ero ja helpotus siitä, kun ei enää tarvinnut elää ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa...
Kipeää se ero teki...mutta oliko se rakkautta vai riippuvuutta...ehkä vähän molempia???
Nyt häneltä kyselee joku muu, "onko sinulla toinen"...