Meikäläiäisen ovella kävi taannoin kaksi jehovan todistelijaa. Ja jestas että ne oli herttaisia tyttösiä, ikää samat kun miullakin. Toinen haasteli på svenska niitä raamattuasioitaan, ja minä kuuntelin sydän kallellaan, vaikkei se sanoma sinänsä mua varten ole.
Mulla oli sitten loppupäivän hyvä fiilis, vaikka tappelin toimimattoman pesukoneen ja gradun kanssa..
Kävisivät toiste, keittäisin vaikka kahvit ;)
Onko jollain kokemuksia tällaisista kotikäynneistä??
Mulla oli sitten loppupäivän hyvä fiilis, vaikka tappelin toimimattoman pesukoneen ja gradun kanssa..
Kävisivät toiste, keittäisin vaikka kahvit ;)
Onko jollain kokemuksia tällaisista kotikäynneistä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
ainakaan, varmasti käyneet kaikkien ovella mutta täällä päin aika 'huonotasoisia'. Mutta jos meet tarjoo kahvit niin saat ikuisen riesan jehovista höpöttävistä, ei niin mieluisista tuttavuuksista ja kun kerran kuuntelit niin tulevat nyt käymään säännöllisesti, onnea!! Toivottavasti tulee söpö eikä lähemmäs pöpö :)
Tässä muutama vuosi sitten eräs kaverini soitteli mulle innoissaan ja kertoi kuinka "kivoja dyddöjä" hänenkin luonaan on käynyt. Olivat käyneet jo muutaman kerran. Kaverini oli innoissaan puhutellut heitä, keittänyt heille kahvit ja jutelleet uskonasioiden lisäksi yleensäkin elämästä ja ihmisistä. Hyvin olivat tulleet juttuun, keskustelut olivat jatkuneet ja aina juttu oli poikinut lisää keskusteltavaa. Kaverini oli ihan haltioissaan.
Menipä sitten tekemään sellaisen virheen, että oli jotenkin vahingossa tai tahallaan antanut ymmärtää, että muunkinlainen lähempi tuttavuus voisi tulla kysymykseen. Seuraavalla kerralla kun ovikello sovittuun aikaan soi, niin sielläpä ei enää ollutkaan näitä nuoria, nättejä, puheliaita, aurinkoisesti hymyileviä naisia. Seuraavalla kerralla oven takaa löytyikin kaksi vanhaa uskossaan kiihkoilevan oloista äijää.
Eipä sitten kaverini enää halunnutkaan keitellä kahveja heille ja rupatella kaiken maailman asioista. Siihen loppui sekin juttu...
On mullakin eräs kokemus, mutta taisi olla suurempi kokemus niille sananjulistajille. Taisivat ainakin muuttaa aloituspuhettaan minun jälkeeni.
Avasin siis oveni ja siellä seisoi kaksi nuorta, poika ja tyttö, siisteissä joskin hieman boheemeissa vaatteissaan. Poika aloitti lempeällä, jumalaa tihkuvalla äänellään:
"Mistä sinä etsit tietoa ja totuutta?"
Kerrankin keksin tilanteeseen sopivan vastauksen:
"Intternetistä!" ja löin oven kiinni!
Olen itse vakaumuksellinen pakana, vaikka kirkkomusiikista tiettyyn rajaan saakka pidänkin. Bach rocks!
Kaikkien uskontojen perusajatus "olis-hei-siis-kliffaa-jos-oltais-niinku-hyviä-kaikille-tai-jotain" on se mitä maailmassa tarvitaan enemmän. Emme tarvitse kaavamaisia hartaudenharjoituksia toteuttaaksemme sitä.
Bruno
Ovellani kävi kerran pari oikein komeaa ikäistäni mormonimiestä:) Huoh, harmi vain että tuollaiset komistukset menevät ihan hukkaan mormoneina...
Asuessani exäni kanssa, ovella kävi jehovia, vanhempi mies ja nainen, exäni avasi oven ja kertoi ettei asia kiinnosta. Meni joku tovi ja ovella olikin seuraavaksi kaksi nuorta ja nättiä jehovatyttöä... No ei kiinnostanut silti. Kieroja nuo jehovat:)