Moni sanoo että kaukosuhteet ei tule onnistumaan.No minulla ja poikaystävällä on 200km välimatkaa.Ja olen seurustellut vähän reilu vuoden.Helmikuun eka päivä tuli vuosi.Kaikki tämä alkoi suomi24:n chatista(nuoret2)v:2004 syksynä.Olin iltaa viettämässä koneella ja kuluttamassa aikaa.Päätin mennä deittalemaan.Listasta otin ihan summassa jonkun pojan.Juteltiin siinä kaikkea,aina illan päätteeksi sovittiin että tullaan samaan paikkaa ja samoilla nimimerkeillä.Niin me joka ilta juteltiin,loppujen lopuksi ajateltiin vaihtaa maili osoitteet.Niinpä alkoi mailailu ja näin sen pojan kuvankin.Mutta sitten jouduin sairaalaan ja mietin että mitäs nyt kun siellä menee kuitenkin vähän aikaa.Joten päätin antaa numeroni(enkä ole katunut).Joten sitten alkoi tekstailu.Mutta sitten lokakuun jälkeen tuli hiljempaa.Sitten uutena vuotena oli tylsää ja kelailin numeroita kännystä.Huomasin sen pojan numeron,tesktasin.Niin tammikuusta(-05) lähtien tekstailtiin ja mesetettiin.Helmikuus alusta alkaen alettiin seurustelemaan.Mutta huhtikuussa vasta tavattiin livenä.Tarkalleen 15.4,koska oli minun synttärit.Niin siitä lähtien ollaan tapailtu.Ja edelleen ollaan yhdessä, eikä loppua näy.Minulla ja poikaystävällä on kaks vuotta ikäeroa. Itse täytän 17 ja poikaystävä 19.Haluan vain kannustaa kaukosuhteita.Älkää luovuttako, jos oikeesti toista rakastaa niin välimatka ei ole este,vaan hidaste
Toimiva kaukosuhde.
^Pikku_Myy^
61808
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja ne elivät yhdessä onnellisena elämän loppuu saakka.
Ihanaa, kun on vielä ruusunpunaiset silmälasit. Tuskin muistan aikaa. Nauti nyt vielä, kun se on ihanaa.
Kyllä elämä tulee ja kolauttaa halolla päähän sitten joskus myöhemmin. Inhottavaa sanoa tälleen, mutta niin tulee käymään. Ne rakastumisen tunteet on kyllä mahtavia. Joskus miettii, että niiden takia kannattaa joskus ottaakin vaikka kuhmu tai kaks:)
Mutta typerääpä sekin olisi, että jo 17vuotiaana ajattelis, että voi vittu kuitenkin saa halosta päähän, voi että kun olis jo vanha niin sais kuolla pois...
No joo =)
Itse olen vähän samassa tilanteessa, olen nyt seurustellut 5kk ja poikaystäväni on norjalainen.Reissaan aika usein Norjassa ja se välillä Suomessa ja tämä on toiminut oikein hyvin vaikka välimatka on pitkä.Ensi elokuussa olen muuttamassa ihan hänen lähelleen joten suhde tulee muuttumaan lähisuhteeksi, ja se onkin sitten jännää miten se toimii mutta molemmat odotamme jo sitä paljon :)
Minä ja poikaystäväni olemme seurustelleet päälle 2 vuotta, ja koko ajan on tuo 800km ollut välissämme. Kaikki mahdolliset kaukosuhteen ongelmat on koettu, mutta yhä olemme yhdessä ja onnellisia siitä. Mahdollisesti kihlaudumme kesällä ja vuoden päästä muutamme samalle paikkakunnalle. Tsemppiä muillekin. Rakkaus voittaa aina jos vain jaksaa yrittää.
200kilsaa on aika vähän siihen verrattuna mitä minulla ja exällä oli(760km)
nähtiin joku viis kertaa vuodessa ehkä.
riitoja oli koko ajan koska ikävä teki tepposiaan ja pakostakin toisen piti keksiä jotain jolla voi toista syyttää.en ollut minäkään enkeli mutta vikaa oli enemmän poikakaverissa.lopulta meiltä katosi luottamus toisiimme,arvostus ja rakkaus sen myötä.
en kestänyt enää jatkuvaa kiristystä,painostusta,syyttelyä ja uhkailua.liian pitkä välimatka tuhosi meidän suhteen.