aina ollut huono itsetunto. sen ainoan kerran menin rakastumaan mieheen jolle ulkonäkö on tärkeä asia. vai luulenko vain?? olen ihan sekaisin, vaadinko itse liikaa? olen sanonut hänelle että olen ruma ja hän ihmetteli. omasta mielestä vain olen hirveän ruma, oksettava ihminen kaikin puolin. ei ihme että meidän jutusta ei tullut mitään. kuka minua voisi rakastaa? olen ylipainoinen ja liian isot kulmakarvat, pömppömaha, rumat rinnat, liian lyhyet jalat ja pienet silmät leveiden poskien välissä. olen helvetin ujo.
mua vaan ei voi kukaan rakastaa koska en rakasta itsekään itseäni. en jaksa rakastaa itseäni. miten jaksaisin? tunnen paniikkia, henkeä ahdistaa.
mua vaan ei voi kukaan rakastaa koska en rakasta itsekään itseäni. en jaksa rakastaa itseäni. miten jaksaisin? tunnen paniikkia, henkeä ahdistaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sama tilanne, en oo kyl käyny puntaris enää ku suutuin sille, mut kokeilen aina farkuista että meneekö... äiti kyl sanoo että et sä nyt enää voi olla ylipainonen ja aika hyvin oon saanu vanhoja farkkuja mahtumaan et sinänsä ihan hyvä..............ja kyllähän ne lenkillä lähtee ne kilot , mut ei sit sais syödä kuitenkaa sen jälkee ja silleen... niinku et tärkeintä olis saada se itsetunto miesten iskemisessä takas. Oon kyl vähän parempiki ku tavikset, mut musta tuntuu et yks mies silti haluis et olisin viel vähän laihempi... se ei vaan tiedä et se on mun elämänpituinen projekti olla hyvännäköinen. Että silleen, sille!!!!!!!!!!(TÄÄ)
Se on arvon leidit silleen että kauneus on katsojan silmissä,ei se miltä ihminen näyttää ole tärkein,myös suomessa on näköjään menty jenkkien teeveessä harrastamaan niittiin että vain missi kelpaa.Minulle kelpaa ihan tavis suomalainen nainen,hän voi olla ylipainoinen jos on sisältä kaunis ja ennenkaikkea uskollinen ja hauska.Ei pitäisi yleistää mutta yleensä on niin että nämä kauniit neitokaiset ja komeat miehet tietävät itse että ovat hyvännäköisiä ja käytös on sen mukainen.Uskon että heikko itsetunto on kaikista kavalin ase itseään kohtaan.
Niin on, huono itsetunto rumentaa ja hyvä itsetunto kaunistaa ennestään rumaa.
Mutta miten saada hyvä itsetunto? Oiski tuhannen euron kysymys.
Yritä kuten minä,ajattelee asiaa siltä kantilta että tämä keho on minulle annettu ja velvollisuuteni on kantaa sitä kunnialla,jos en kelpaa kellekkään niin minä en itse sille voi mitään,yritän tehdä kuitenkin oloni niin hyväksi kun suinkin voin ja uskon siihen että myös minulle on joku luotu.Näin minä olen ajatellut ja voit uskoa että enään en häpeä itseäni, vaikken komea olekkaan niin kyllä naisseuraa on riittänyt.Ota käyttöön parhaat puolesi ja tuo ne esille.Viikonloppuja ja kaikkea hyvää ja paljon aurinkoa sinun elämääsi:)
pitää hyväksyä ennenkuin lähdet sen mukaan..et varmaan lähde tosi epämiellyttävän ruman näköisen kanssa???
kertoo, että saat sellaista kohtelua muilta, miten kohtelet itse itseäsi.
että vaikka kohtelisit itseäsi hyvästi, ja jos muut kohtelevat sinua huonosti, kun on ruma niin se ei ole oma vika.
Kokemus kertoo myös sen, että jos kohtelee itseään hyvästi, kun muut kohtelevat huonosti, alkaa vähitellen kohtelemaan itseäänkin huonosti. Siinä sitä ollaan. I´hanaa on ruman elämä.
omakuva mullakin vääristynyt. Mun peilistäni katsoo ruma keski-ikäinen ämmä, joka on lihava ja persjalkainen, pienet rinnat roikkuu ja raskausarpia on kuin maassa matoja. Koko on 163/55, eli se siitä lihavuudesta OIKEESTI. Miksei siitä kuvasta vaan pääse? Järki sanoo ihan toista mitä peili näyttää. Olen 34 v. Mua luullaan välillä 26 vuotiaaksi, kolme vuotta sitten kysyttiin vielä paperit baariin mennessä ;). Aina on seuraa ollut, ja kovasti kehuvat kauniita silmiä, kroppaa ja "sä olet tosi hyvän näköinen/kaunis nainen" ja tosi mukava jne. Yläasteen pojat olivat kysyneet omalta lapseltani, että onko sun äitis joku missi :D (aika imartelevaa, heh...).
Mutta kun se peili, oli se sitten kaupan pukukopissa tai kotona, näyttää mulle ihan jotain muuta! Sinänsä rumuus ei mua vaivaa, mutta se ristiriita omakuvan ja ulkopuolelta tulevan palautteen suhteen on valtava! Olen yrittänyt sijoittaa itseäni johonkin siihen välimaastoon, muttei se siltikään aina onnistu...
Mulla on myös huono itsetunto. Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että kauneus on katsojan silmissä :).
entäs jos ei koskaan kuule mitään hyvää itsestään, korkeintaan huonoja asioita. Siinä ei auta omat uskomiset kuule mitään. Ole tyytyväinen ja lakkaa ruikuttamasta, jos ei ole syytä, kun missiksi sanotaan. Joitakin sanotaan möröksi. Revi siitä.
kirjoittaa, että noita "kehuja" on alkanut sadella vasta 30 täytettyäni. En ole siis varmaankaan aina ollut niiden joidenkinkaan silmissä nätti. Olin siis pitkään ruma, ja kuulin kyllä asiasta minäkin. Pidinkin aina vahvana puolenani luonnettani ja henkisiä arvojani. Kehitin sitä puolta.
Luulen että suurin osuus on sillä, että sisäinen kauneus on kunnossa! Voi kuulostaa "möröstä" tyhjältä, mutta niin se vaan on. Toiset voivat sanoa ihan miksi vaan, joku uskoo sitten olevansa missi ja toinen mörkö?! Hei, ei se noin mene! Paitsi jos päätät olla se mörkö, niin sitten olet se!
Mun ei ollut tosiaankaan tarkoitus ruikuttaa. Ulkonäkö ei vaan ole niin tärkeä asia, mitä jotkut nuoret naiset haluavat kuvitella. Paljon tärkeämpää on se, mitä siellä pään sisällä tapahtuu. Onnellinen voi olla, vaikkei peili niin nättiä näytäkään. Mutta nätimmäksi tulet, kun olet onnellinen!
Ps. Ihan tosi, tosta yläastelaisten missi-kehusta ei kannata katkeroitua ;DD. Ne ovat voineet vain tykätä mun aurinkolaseistani ;)