Kävin koulut reilun kasin keskiarvolla. Lukion ajan tein koko ajan siivoustyötä, 80-luvulla 500 mk kuussa toi melko kivat opiskelurahat tilille, kun en bilettänyt, tupakoinut ja olin mutenkin säästäväinen.
Ylioppilastodistus tuli vähän huono, mutta pääsin kuitenkin välivuoden jälkeen opistoon. Tapasin miehen ja muutin miehen työn mukana. Pian sain itsekin työpaikan ja siinä sivussa innostuin hommaamaan toisen tutkinnon, kolme vuotta, iltakouluna. 12 tuntia yhtäjaksoista puurtamista. Koulu meni hyvin, sain stipendinkin. välillä vaihdoin työpaikkaa mielenkiintoisempaan ja parempipalkkaiseen.
Sain vauvan. Äitiyslomalla tuli pommi: Ei ole työpaikkaa mihin palata, kun firma teki konkurssin NYT. No ajattelin, että aina työtä tekevälle löytyy. Oli työn ja tuskan takana saada työtodistustakaan, mutta sain sentään. Hoidin lapset ja lähdin taas hakemaan töitä. Pääsin ensin kurssille, sitten tukitöihin. Työt loppuivat. Kävin lisää koulua. Sain työpaikan. Mutta se työ loppuikin, vaikkei työpaikka loppunutkaan. Sen jälkeen totesin, ettei työtä niin vain löydykään, kun on tullut irtisanotuksi paikasta, josta on vain vähennetty. Juu tämänkin ajan, kolme minuuttia, kun kirjoitan tänne, voisin hakea töitä (paitsi on perjantai-iltapäivä ja nettihakemukset joka paikkaan täytetty).
Uskon yhä, että kyllä sitä työtä tekevälle löytyy, mutta sen löytäminen on vain pirun vaikeaa. Eikä se tapahdu hetkessä, vaan sen löytäminen voi kestää vuosiakin. Mutta mikä vaihe tarinassani on se, milloin minusta tuli se laiska luuseri, mitä kaikki työttömät joidenkin mielestä ovat?
Ylioppilastodistus tuli vähän huono, mutta pääsin kuitenkin välivuoden jälkeen opistoon. Tapasin miehen ja muutin miehen työn mukana. Pian sain itsekin työpaikan ja siinä sivussa innostuin hommaamaan toisen tutkinnon, kolme vuotta, iltakouluna. 12 tuntia yhtäjaksoista puurtamista. Koulu meni hyvin, sain stipendinkin. välillä vaihdoin työpaikkaa mielenkiintoisempaan ja parempipalkkaiseen.
Sain vauvan. Äitiyslomalla tuli pommi: Ei ole työpaikkaa mihin palata, kun firma teki konkurssin NYT. No ajattelin, että aina työtä tekevälle löytyy. Oli työn ja tuskan takana saada työtodistustakaan, mutta sain sentään. Hoidin lapset ja lähdin taas hakemaan töitä. Pääsin ensin kurssille, sitten tukitöihin. Työt loppuivat. Kävin lisää koulua. Sain työpaikan. Mutta se työ loppuikin, vaikkei työpaikka loppunutkaan. Sen jälkeen totesin, ettei työtä niin vain löydykään, kun on tullut irtisanotuksi paikasta, josta on vain vähennetty. Juu tämänkin ajan, kolme minuuttia, kun kirjoitan tänne, voisin hakea töitä (paitsi on perjantai-iltapäivä ja nettihakemukset joka paikkaan täytetty).
Uskon yhä, että kyllä sitä työtä tekevälle löytyy, mutta sen löytäminen on vain pirun vaikeaa. Eikä se tapahdu hetkessä, vaan sen löytäminen voi kestää vuosiakin. Mutta mikä vaihe tarinassani on se, milloin minusta tuli se laiska luuseri, mitä kaikki työttömät joidenkin mielestä ovat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä missä asut, mutta ainakin etelä-suomesta töitä löytyy tekevälle, nythän on menossa varsinainen nousukausi. Älä sitä sinun koulutusta hehkuta liikaa, siitä voi olla jopa haittaa. Työnantajat arvostavat osaamista ja asennetta, ei mitään tyhjänpäiväisiä kouluarvosanoja. Äläkä hae töitä netin kautta tai kirjallisesti vaan soita suoraan työnantajalle. Ja lopeta ruikuttaminen.
kunhan itse jaksat uskoa itseesi. Väitetään, että työttömyys ei enää pahenisi ja mahdollisuudet lisääntyisivät.
Itse olen menettänyt useita työpaikkoja: yhtään entistä ei ole enää olemassa viimeisen 25 vuoden ajalta. Aina olen onnistunut löytämään uuden paikan; yhden kerran olin puoli vuotta työtön.
Usko itseesi. Kun jaksaa yrittää, niin kyllä ennen pitkää onnistuu. Usein juuri silloin, kun sitä vähiten odottaisi. Itsekin olen saanut kaksi työpaikkaa, joihin epäilin omien kykyjeni riittävyyttä ja omia mahdollisuuksiani. Koska olin työtön, lähetin kuitenkin hakemukset, jotka olin harkiten ja parhaan taitoni mukaan kirjoittanut.
Ne jotka luusereista puhuvat, ovat tietämättömiä ja typeriä ihmisiä. Miksi välittäisimme heidän mielipiteistään?
Onnea työnhakuun ja muutenkin sinulle.