Minulla on kamala ikävä äitiä, eikä siitä edes jaksaisi puhua, ei aikuisen ihmise kuuluisi sellaista murehtia.
Minun äitini löi niin harvoin, mutta pelkäsin silti alusta asti, että joskus vielä ottaa nirrin pois, kun kyllästyy minuun.
Se tunne oli niin lamaannuttava, että edelleenkin osaan rakastaa vain kaukaa. Pelkään toisen nöyryyttävän minua tai mitätöivän tai ottavan pois juuri ne asiat, jotka minulle ovat tärkeitä. Eikä sellaisissa tilanteissa ollut mitään sääntöjä tai järkeä.
Kaikki paha tuntui mahdolliselta tapahtua ennen, yhtä mahdolliselta kuin hyvätkin asiat. Ehkei sellaista toiset voi kuvitella, ellei itse ole nähnyt tai kokenut sellaista kuin typerissä elokuvissa. Niissä ihmiset käyvät huvittelemassa ja katsomassa sekopäitä murhamiehiä ja sellaisiksi pyrkiviä.
Osasihan hän aina pyytää anteeksi, tällaiselta paskiaiseltakin. Tuntuu pahalta muistaa, mutta muutoin sillä ei ole kellekään merkitystä. Isä meni toiseen huoneeseen ja leikki kuuroa ja minä toivoin, ettei hänkin alkaisi vihata minua.
Miksei äiti vain tehnyt minusta selvää? Miksi aina uhkaili vain? Olisi tehnyt kaiken mitä halusi, niin se olisi ollut ohi, eikä kaikenmaailman rääpäleitä jäisi henkiin. tai ehkä minusta oli iloa näin enemmän, ehkä se oli jotenkin hauskaa katsoa kun toinen pelkää ja aina antaa anteeksi ja uskoo, että kaikki muuttuu paremmaksi.
Jos se olisi ollut joku muu kuin äiti, niin olisi ehkä ollut joku, jonka luokse mennä. Se siitä.
Minun äitini löi niin harvoin, mutta pelkäsin silti alusta asti, että joskus vielä ottaa nirrin pois, kun kyllästyy minuun.
Se tunne oli niin lamaannuttava, että edelleenkin osaan rakastaa vain kaukaa. Pelkään toisen nöyryyttävän minua tai mitätöivän tai ottavan pois juuri ne asiat, jotka minulle ovat tärkeitä. Eikä sellaisissa tilanteissa ollut mitään sääntöjä tai järkeä.
Kaikki paha tuntui mahdolliselta tapahtua ennen, yhtä mahdolliselta kuin hyvätkin asiat. Ehkei sellaista toiset voi kuvitella, ellei itse ole nähnyt tai kokenut sellaista kuin typerissä elokuvissa. Niissä ihmiset käyvät huvittelemassa ja katsomassa sekopäitä murhamiehiä ja sellaisiksi pyrkiviä.
Osasihan hän aina pyytää anteeksi, tällaiselta paskiaiseltakin. Tuntuu pahalta muistaa, mutta muutoin sillä ei ole kellekään merkitystä. Isä meni toiseen huoneeseen ja leikki kuuroa ja minä toivoin, ettei hänkin alkaisi vihata minua.
Miksei äiti vain tehnyt minusta selvää? Miksi aina uhkaili vain? Olisi tehnyt kaiken mitä halusi, niin se olisi ollut ohi, eikä kaikenmaailman rääpäleitä jäisi henkiin. tai ehkä minusta oli iloa näin enemmän, ehkä se oli jotenkin hauskaa katsoa kun toinen pelkää ja aina antaa anteeksi ja uskoo, että kaikki muuttuu paremmaksi.
Jos se olisi ollut joku muu kuin äiti, niin olisi ehkä ollut joku, jonka luokse mennä. Se siitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.