En ole tällä palstalla ennen käynytkään. Nyt on kuitenkin pakko kirjoittaa muutama sana.
Se, että miksi tytöt arvostelevat anoppejaan, ei johdu siitä, että heillä olisi jotain vikaa kasvatuksessaan, vaan siitä, että tietyt anopit ovat ILKEITÄ. Yleensä pojat eivät pysty kommentoimaan tilanteisiin mitään äidilleen ja naiset nielevät kaikki loukkaukset. Anoppi tavallaan käyttää hyväksi juuri tätä valtaansa. Itselläni on juuri tällainen tilanne.
Minua oikeasti on yli 10 vuoden ajan ihmettanyt se, että mikä sillä anopilla on, ettei se pysty todellakaan luopumaan pojastaan? Oma äitini potki minut pois kotoa, ja sanoi, että nyt on aika elää omaa elämää. Olen 100%:sti sitä mieltä, että luopuminen on sitä suurinta rakkautta. Eli antaa poikiensa elää omaa elämäänsä ja arvostaa myös tämän tulevaa puolisoa. Kunnoittaminen anoppia kohtaan on vaikeaa, jos hän ei kunnioita miniäänsä!
Itse yritin ja yritin tulla anoppini kanssa toimeen vuosikaudet. Itkin asian vuoksi varsinkin alussa. Nyt vanhempana ja viisaampana en jaksa enää yrittää. Enhän minä voi muuttaa anoppiani, koska se on hän, joka minua ei hyväksy. Annan asioiden mennä omalla painollaan. Otan aina ihmisten tunteet ja mielipiteet huomioon, koska minut on siihen kasvatettu pienestä pitäen. Anoppini on poikkeus. Minulle on ihan sama mitä hän ajattelee tai milloin piikittää selkään. Olen päässyt siitä yli.
Tulen ihmisten kanssa toimeen, joten kysymys ei ole siitä. Olen huomannut, että anopillani on vaikeuksia tulla toimeen myös muiden ihmisten kanssa, eli en ole ainoa.
En voi muuta kuin toivoa kaikille naisille, joilla on hankala anoppi, kuin oikein paljon jaksamista! Päätään on turha lyödä seinään, kun asia siitä ei miksikään muutu!!
Terveisin,
yksi miniä
Se, että miksi tytöt arvostelevat anoppejaan, ei johdu siitä, että heillä olisi jotain vikaa kasvatuksessaan, vaan siitä, että tietyt anopit ovat ILKEITÄ. Yleensä pojat eivät pysty kommentoimaan tilanteisiin mitään äidilleen ja naiset nielevät kaikki loukkaukset. Anoppi tavallaan käyttää hyväksi juuri tätä valtaansa. Itselläni on juuri tällainen tilanne.
Minua oikeasti on yli 10 vuoden ajan ihmettanyt se, että mikä sillä anopilla on, ettei se pysty todellakaan luopumaan pojastaan? Oma äitini potki minut pois kotoa, ja sanoi, että nyt on aika elää omaa elämää. Olen 100%:sti sitä mieltä, että luopuminen on sitä suurinta rakkautta. Eli antaa poikiensa elää omaa elämäänsä ja arvostaa myös tämän tulevaa puolisoa. Kunnoittaminen anoppia kohtaan on vaikeaa, jos hän ei kunnioita miniäänsä!
Itse yritin ja yritin tulla anoppini kanssa toimeen vuosikaudet. Itkin asian vuoksi varsinkin alussa. Nyt vanhempana ja viisaampana en jaksa enää yrittää. Enhän minä voi muuttaa anoppiani, koska se on hän, joka minua ei hyväksy. Annan asioiden mennä omalla painollaan. Otan aina ihmisten tunteet ja mielipiteet huomioon, koska minut on siihen kasvatettu pienestä pitäen. Anoppini on poikkeus. Minulle on ihan sama mitä hän ajattelee tai milloin piikittää selkään. Olen päässyt siitä yli.
Tulen ihmisten kanssa toimeen, joten kysymys ei ole siitä. Olen huomannut, että anopillani on vaikeuksia tulla toimeen myös muiden ihmisten kanssa, eli en ole ainoa.
En voi muuta kuin toivoa kaikille naisille, joilla on hankala anoppi, kuin oikein paljon jaksamista! Päätään on turha lyödä seinään, kun asia siitä ei miksikään muutu!!
Terveisin,
yksi miniä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos jaksamisen toivotuksista!
Myös minä itkin alkuvuosina, mutta sittemmin anoppini meni niin pitkälle ilkeyksissään, että perheemme ei ole enää missään tekemisissä hänen kanssaan.
Näin ollen minunkaan ei enää tarvitse itkeä hänen vuokseen, eikä saada hermoromahdusta hänen takiaan.
Olemme riidoissa appivanhempien kanssa, anoppi alkoi huutaa miehelleni, heti kun näki tämän astuvan yrityksen ovesta sisään, ja appi nauroi päälle, koska oli helpottunut, ettei sentään huutanut hänelle, oli varmaan huutanut ja purkanut tuntojaan usein jo aiemmin. Anoppi voi yhdessä hetkessä muuttua aivan toiseksi ihmiseksi,
kiljua puhdasta raivoa ja sitten soittaa miehelleni, yrittäen kiljua lisää puhelimessa. Emme enää vastaa näihin puheluihin. Milloin tämä nainen oppii olemaan huutamatta?
En ole tottunut anopinkaltaisiin ihmisiin, joiden kanssa täytyy koko ajan varoa. Hänen kanssaan ei voi rentoutua, täytyy myötäillä, varoa ettei kattila keitä yli. Parisen vuotta kului edellisestä poksahtamisesta, ja minä olen saanut mittani täyteen tuon naisen käytöstä. Jos on jotain sanomista, niin sanoisi mikä ärsyttää, eikä ala huutamaan jostain asian vierestä, jostain pikkuasiasta, mikä vain ärsyttää sillä hetkellä.
Anoppia ottaa taatusti päähän jokin isompi juttu. Mieheni on aina tehnyt päinvastoin, mitä äitinsä on neuvonut. Anoppi ei kannustanut tätä käymään kouluja, sanoi, et sinä siellä kuitenkaan pärjää. Mieheni muutti toiselle paikkakunnalle työn ja koulun takia vähäksi aikaa, sama virsi jatkui. Mieheni veli etsi toista työtä toiselta paikkakunnalta, anoppi puhui tämän ympäri. Mieheni sisko hoitaa äitinsä asioita, tekee enemmän töitä kuin me, vaikka seurustelee. Arvaatteko kuka näistä kolmesta ei ole se suosikkilapsi? Jolle aina on kasattu vastuuta? Joka joutui tekemään muiden kotityöt, kun muut saivat tehdä koulutyönsä rauhassa? Millainen äit väheksyy lastaan, ja yrittää lytätä tätä, niin henkisesti kuin fyysisesti?
meillä anoppi myös arvosteli erään koliikkivaivaisen vauvan äitiä, että on varmaan jotain vikaa äiti-lapsi suhteessa, kun tämä alle puolivuotias oli hyvin vaativa. Minusta se oli todella julma ja tyly tuomio ottaen huomioon, että anopilla on koulutus lasten hoitoon ja kasvatukseen ja että kyseessä oli siis alle puolivuotias, joka oli vaativa. EN ymmärrä minkälainen äiti-lapsi suhde ylipäätään voi kehittyä kolmen kuukauden aikana jos vauva huutaa muutaman tunnin illasta.
Niin ja mansikkana kakun päällä anoppi kyllä itse roikkuu eikä osaa päästää irti kolmikymppisestä pojastaan. Ei ole asiaa, jota anoppi ei kommentoisi ja olisi valmis kommentoimaan poikansa elämästä. ja vaikkakin poikansa on kääntynyt kotiin päin asioita myös kysymään, silti äidin tehtävä on käännyttää ulospäin ja antaa viestiä, että poika pärjää myös omillaan ja on hyväksytty kaikkine päätöksineen.
Vaan nehän opettaa jotka eivät osaa