Löysin nimimerkki Isoäidin ohjeita perhe-elämästä v:lta -42:
(alussa puhutaan siitä, ettei kannata tuijottaa miniäkokelaan varallisuutta eikä nimeä) Oletko sinä anoppi? Tai ehkä poikasi on jo siinä iässä, että tämä mahdollisuus häämöttää sinulle jo läheisessä tulevaisuudessa? Miten onkin, koeta tulla sellaiseksi anopiksi, että saavutat miniäsi rakkauden, että olet lisäämässä etkä kaatamassa nuorten onnea. Jos et epäitsekkäästi jaksaisikaan ajatella vain nuorta paria, niin tee tämä vaikkapa itsekkäistä syistä, omaa etuasi ajatellen, sillä voin vakuuttaa sinulle, että rakastettuna anoppina oleminen lisää suuresti omankin elämäsi onnea.
Minkälainen tulisi sitten tämän ihanneanopin olla?
Ensimmäinen sääntö on, että hänen tulee suhtautua myötämielisesti poikansa vaimoon. Tämä ei estä häntä ennen kihlausta varoittamasta poikaa hänen mielestään ehkä harkitsemattomasta tai vaaralliselta näyttävästä päätöksestä. Mutta kun päätös kerran on tehty, silloin hyvän anopin tulee tuntea yhteenkuuluvaisuutta miniäänsä. Hän ei saa muitten ankarasti häntä arvostella, ja vielä vähemmän hän muitten kuullen itse sitä tekee. Miniän kunnia on nyt erottamattomasti yhdistynyt hänen omaansa, hänen talonsa, perheensä ja sukunsa kunniaan. ---
Ja sitten vielä muuan seikka, joka on perin tärkeä seurauksiltaan, vaikka moni anoppi ei itse huomaakaan sen turmiollista vaikutusta: Älä ole liian viisas! Älä tiedä kaikkea! Ja vaikkapa tietäisitkin, älä näytä sitä. Älä ole alituinen neuvonantaja, joka pyytämättä kulkee miniänsä vieressä joko selittäen ja ohjaten tai koettaen raivata pois tieltä esteitä, jotka voisivat sinua tai varsinkin rakasta poikaasi vahingoittaa.
Tällainen väärä asenne voi johtua sulasta rakkaudesta eikä aina omahyväisyydestä ja oman täydellisyyden tunnosta. Mutta mikä sen aiheuttajana lieneekin, yhtä turmiollinen se on joka tapauksessa.
Nuori ihminen ei suinkaan ole valmis. Hän tarvitsee kyllä opastusta. Mutta sitä ei anoppi, ei edes oma äitikään saa antaa muuta kuin pyydettäessä. --Anna miniäsi häiritsemättä tehdä erehdyksiäkin ja itse oppia elämän koulussa. Jos kohta tämä koulu on kova, se on samalla tehokas. Ja mitä enemmän sinä olet pysynyt syrjässä hyväntahtoisena katselijana, sitä pikemmin miniäsi tarvitsee sinua, sinun kokemustasi, sinun tukeasi, ja sitä enemmän hän kaipaa saada sinusta todellisen äidillisen ystävän.
(alussa puhutaan siitä, ettei kannata tuijottaa miniäkokelaan varallisuutta eikä nimeä) Oletko sinä anoppi? Tai ehkä poikasi on jo siinä iässä, että tämä mahdollisuus häämöttää sinulle jo läheisessä tulevaisuudessa? Miten onkin, koeta tulla sellaiseksi anopiksi, että saavutat miniäsi rakkauden, että olet lisäämässä etkä kaatamassa nuorten onnea. Jos et epäitsekkäästi jaksaisikaan ajatella vain nuorta paria, niin tee tämä vaikkapa itsekkäistä syistä, omaa etuasi ajatellen, sillä voin vakuuttaa sinulle, että rakastettuna anoppina oleminen lisää suuresti omankin elämäsi onnea.
Minkälainen tulisi sitten tämän ihanneanopin olla?
Ensimmäinen sääntö on, että hänen tulee suhtautua myötämielisesti poikansa vaimoon. Tämä ei estä häntä ennen kihlausta varoittamasta poikaa hänen mielestään ehkä harkitsemattomasta tai vaaralliselta näyttävästä päätöksestä. Mutta kun päätös kerran on tehty, silloin hyvän anopin tulee tuntea yhteenkuuluvaisuutta miniäänsä. Hän ei saa muitten ankarasti häntä arvostella, ja vielä vähemmän hän muitten kuullen itse sitä tekee. Miniän kunnia on nyt erottamattomasti yhdistynyt hänen omaansa, hänen talonsa, perheensä ja sukunsa kunniaan. ---
Ja sitten vielä muuan seikka, joka on perin tärkeä seurauksiltaan, vaikka moni anoppi ei itse huomaakaan sen turmiollista vaikutusta: Älä ole liian viisas! Älä tiedä kaikkea! Ja vaikkapa tietäisitkin, älä näytä sitä. Älä ole alituinen neuvonantaja, joka pyytämättä kulkee miniänsä vieressä joko selittäen ja ohjaten tai koettaen raivata pois tieltä esteitä, jotka voisivat sinua tai varsinkin rakasta poikaasi vahingoittaa.
Tällainen väärä asenne voi johtua sulasta rakkaudesta eikä aina omahyväisyydestä ja oman täydellisyyden tunnosta. Mutta mikä sen aiheuttajana lieneekin, yhtä turmiollinen se on joka tapauksessa.
Nuori ihminen ei suinkaan ole valmis. Hän tarvitsee kyllä opastusta. Mutta sitä ei anoppi, ei edes oma äitikään saa antaa muuta kuin pyydettäessä. --Anna miniäsi häiritsemättä tehdä erehdyksiäkin ja itse oppia elämän koulussa. Jos kohta tämä koulu on kova, se on samalla tehokas. Ja mitä enemmän sinä olet pysynyt syrjässä hyväntahtoisena katselijana, sitä pikemmin miniäsi tarvitsee sinua, sinun kokemustasi, sinun tukeasi, ja sitä enemmän hän kaipaa saada sinusta todellisen äidillisen ystävän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.