Minulla on ongelmana se, että oon todella yksinäinen ja välillä surkeakin. Juttu lähti siitä kun sain opiskelut suoritettua ja piti sen jälkeen hakea töitä toiselta paikkakunnalta. Aiemmin mulla oli siellä opiskelu paikkakunnalla kavereita, nyt sitten uudessa ympäristössä ei ole oikein ketään. Vain harvan tunnen. Eikä kaveritkaan kauempaa pidä enään kovin yhteyttä..
Tuskaa pahensi se, että naisystäväni joka oli minua huomattavasti vanhempi, jätti minut noin kuukausi sitten.. Aiemmin minulla oli todella vaikeaa löytää tyttöystävää itselleni ja monesti sain vain rukkasia. Eikä koulutus taustastanikaan ollut apua. Nyt haluaisin löytää uuden ystävän ja nuoren sellaisen eikä mitään vanhaa. Ongelmana on vain se, ettei minulla ole kovin laaja tuttavapiiri, eikä baaritkaan epäonnistumisieni vuoksi innosta. Oon kokeillut sinkutnettiäkin, mutta enkä löytänyt seuraa itselleni. Monesti oon laittanut tekstareitakin tuntemille tytöille(ei kovin rohkeaa), mutta aina vastaus on saman tyylinen, ettei kiinnosta..
Voitte kuvitella kuinka pahalta minusta tuntuu. Koska tiedän etten ole mikään ilkeä tai pahakaan ihminen sisimmältäni ja osaan keskustella mukavia. Mutta minua kohtaan sitten ollaan välinpitämättömiä ja kylmiä. Kyllähän se sydäntä riipaisee. Mitä mä voin tehdä? Tuntuu että hajoan kohta.
Haluan lukea asiallisia vastauksia. Kiitos! Jos ette keksi mitään ihmeempiä, parempi olla vastaamatta..
Tuskaa pahensi se, että naisystäväni joka oli minua huomattavasti vanhempi, jätti minut noin kuukausi sitten.. Aiemmin minulla oli todella vaikeaa löytää tyttöystävää itselleni ja monesti sain vain rukkasia. Eikä koulutus taustastanikaan ollut apua. Nyt haluaisin löytää uuden ystävän ja nuoren sellaisen eikä mitään vanhaa. Ongelmana on vain se, ettei minulla ole kovin laaja tuttavapiiri, eikä baaritkaan epäonnistumisieni vuoksi innosta. Oon kokeillut sinkutnettiäkin, mutta enkä löytänyt seuraa itselleni. Monesti oon laittanut tekstareitakin tuntemille tytöille(ei kovin rohkeaa), mutta aina vastaus on saman tyylinen, ettei kiinnosta..
Voitte kuvitella kuinka pahalta minusta tuntuu. Koska tiedän etten ole mikään ilkeä tai pahakaan ihminen sisimmältäni ja osaan keskustella mukavia. Mutta minua kohtaan sitten ollaan välinpitämättömiä ja kylmiä. Kyllähän se sydäntä riipaisee. Mitä mä voin tehdä? Tuntuu että hajoan kohta.
Haluan lukea asiallisia vastauksia. Kiitos! Jos ette keksi mitään ihmeempiä, parempi olla vastaamatta..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ongelmasi on tuttu. Sä olet vain liian kiltti. nykyään on sellainen käsitys olemassa että naiset eivät tykkää kilteistä miehistä. Kiltti mies on sellainen joka on ikäänkuin tossun alla, on hellä, ottaa aina naisen tunteet huomioon, antaa aina anteeksi. En suosittele olemaan ilkeä, ellet sellainen luonteeltasi ole. Kannattaa olla oma itsesi, sillä tavalla valloitat itsesi jonkin naisen sydämeen.
Baarit ovat ne yleisimmät paikat jossa kala nappaa, jos on napatakseen.
Arvelen että oon ennemmin tuota neutraalia tyyppiä entä kilttiä tai ilkeää. En jaksa alkaa kenellekään mielistelemään, koska minuun on ihan tarpeeksi sattunut. Jos vähänkin huomaan toisen epäröivän niin silloin oon itsekin tunteeton. Ja jos toinen ei vastaa mun viesteihin tai tulee sellainen "ettei kiinnosta", niin silloin unohdan kyseisen tapauksen. En jaksa silloin yrittää hurmaus taktiikkaa..
Mäkin joskus luulin, että koulutuksesta ja hyvästä työpaikasta olis hyötyä naisten hommaamisessa. Tosiasiassa niistä ei oo kuin haittaa. :) Eli jos olet maisteristason ihminen, niin koulutus kannattaa mainita vasta sitten kun joku nainen sitä kysyy.
Jos itsetunto on huono niin naisista suurin osa kaikkoaa 100% varmasti. Ja huono itsetunto tästä sinun tekstistä valitettavasti paistaa läpi. Tiiän kyllä, että itsetunto kohenee näissä naisasioissa vain onnistumisten kautta ja kun niitä ei tule niin masentuu entistä enemmän.
Neuvo: ala käymään kuntosalilla 3 kertaa viikossa. Lihasmassa kasvattaa automaattisesti itsetuntoa ja tuo vartaloon näyttävyyttä. Kun omaa lihaksikkaat käsivarret niin on aivan sama, miten hienoja niille naisille puhuu vai puhuuko mitään. Fakta kun tuntuu olevan, että naiset takertuu aina lihaksikkaisiin ja hyväkroppaisiin miehiin. Hiiren näköiset keskustelijatyypit on aina jäänyt nuolemaan näppejään.
No en onneksi oo maisteriksi tai lakimieheksi lukenut.. Anyway tuossa kuntosali jutussa on ideaa. Pistänpä korvan taakse.
Usko pois, tuo kuntosalijuttu todella toimii! Muutama vuosi sitten minäkin olin vielä hiljainen "hiirimies" mutta nyt on itsetunto (ja lihasmassa) noussut niistä ajoista uusiin sfääreihin kun aloitin salilla käymisen, ja naisia piisaa ;)
Alku on todella hankalaa mutta kannattaa ehdottomasti ottaa ensin jokin ohjattu käynti, se helpottaa kummasti.
mulle ei ainakaan tarvii olla lihaksikas ja hyvä kroppanen... Ja tuskin muhun uppois tyhjänpäiväiset puheet vaikka kuinka komea mies olisikin...
etelään, siellä on porukat ilosia ja juttelevia
Suosittelen myös tota kuntosalisysteemiä. Ja itsetunnon kasvattamiseksi suosittelen Jari Sarasvuon "sisäinen sankari" kirjaa iltalukemiseksi. En ole itse mikään kirjaihminen. Tämän "jouduin" lukemaan eräiden yhteensattumien summana n. vuosi sitten ja täytyy sanoa että sain siitä voimaa silloiseen elämäntilanteeseeni.
Eli ulkoista voimaa salilta ja sisäistä voimaa voit alkaa ammentamaan tosta kirjasta.
Kyllä se siitä lähtee!
Kiitokset asiallisista vastauksista! Lisää voi toki kirjoittaa, koska aiemminkin minulla on ollut vaikeaa.
Nyt aionkin tosissaan mennä salille kokeilemaan itsetuntoni kohentamista ja yritän keksiä muitakin harrastuksia.
olen kokenut tuon melkein saman... tosin mulla ei ole mitään yletöntä koulutusta ja olen nainen... mut kavereita on todella vaikea löytää... suurin osa "kavereista" on ollu miehiä... kaveruus loppunu kuin seinään miehen alkaessa ehdottelemaan... onko kovinkin vaikeaa miehen ajatella et naista vois pitää "vaan kaverina"... ilman sänkypuuhia.... no en tiä onko täs mitään järkee et kirjotin mut kuitenki.. tsemppiä...
Ihan hyvä tuo vastauksesi oli.. Itse en oo ehdotellut sänkypuuhia, mulle tärkeintä ovat olleet ne tunteet. Aina oon viestitellyt jollekin välittäväni ja kiinnostuksestani, jos oon todella ollut kiinnostunut, mutta jotku vaan tahtovat olla ahdasmielisiä. Tuolla en tarkoittanut sua ollenkaan.
Aina en oo kaikista kiinnostunut ja joskus minusta on välitetty. Jos eläisin pelkässä seksisuhteessa ilman tunteita, niin kyllä oloni ois varmasti paskamainen. Joskus minua on yritetty hyväksi käyttää, mutta en alentunut siihen koska yhdenyön jutuista ei tule kuin tyhjä olo. Ja oon kerran sen olon kokenut..
..voisi olla ratkaisu tuohon ongelmaan. Itsekin aloin seurustelemaan intialaisen tyttön kanssa, koska jouduin monesti pettymään suomalaisten tyttöjen heikkoon tasoon.
Tuli todellinen mitta täyteen, kun joutui katsomaan tätä suomalaisten tyttöjen lapsellista, ylimielistä ja vittumaista käyttymistä.
Tuttavapiirini kuuluu useita miehiä, jotka seurustelevat kiinalaisen, vietnamilaisen, indonesialaisen tai intialaisen tytön kanssa, ja kaikki ovat kovin tyytyväisiä parisuhteisiinsa.
...niitä voisi täällä Suomessa löytää?
Olen todennut sen, että etsimällä ei löydy sitä oikeaa tai edes sinnepäin.
Mutta uskon että löydät jostain harrastustesi parista jonkun naisen itsellesi. Baarit ovat baarikärpästen paikkoja, sieltä voi löytää seksiseuraa yhedeksi yöksi, mutta siinä se.
Voisitko kertoa minkälaisista harrastuksista voisin löytää sen oikean? Tai voisko kukaan valaista asiaa...
kukaan voi kertoa mistä juuri sinä voisit sen oman oikeasi löytää. Pidät silmät ja korvat auki (ja sydämen avoimena). Ihmiset ovat löytäneet puoliskojaan vaikka mistä, ei ole sitä tiettyä paikkaa mistä niitä löytyisi, muutenhan kaikki hakisivat sen oikean sieltä =) Sen oikean voi löytää ihan mistä vaan missä on ihmisiä, tiedä vaikka törmäisit kaupassa.... ja vaikka jo huomenna...?
Itsekään en usko että etsimällä löytää, kyllä se oikea sieltä eteen tulee kun on tullakseen. Parempi vaan keskittyä elämään. Vaikeaa se välillä on, tiedän sen, mutta kyllä varmasti odotus palkitaan.