Kirjoitan tänne kun en tiedä mihin muualle purkaisin tunteitani. Kaikki oli aiemmin hyvin, kunnes mies yht äkkiä alkoi etääntyä minusta. Keskutelut ja yhteinen aika katosi minimiin. Seksiä mies haluaa enään harvoin ja minusta tuntuu että siinäkin joutuu näyttelemään. En tiedä olisiko miehelläni joku toinen nainen, kiistää sen ainakin kysyttäessä. Jätin ehkäisyn pois viime keväänä, toivoin sisarusta meidän lapselle. Nuorimmainen on nyt reilun vuoden ikäinen. Kävi sitten niin että tulin raskaaksi ja kun kerroin asiasta miehelle, uskoin hänen olevan onnesta soikea...mutta ei. Hän näytti asiasta lähinnä järkyttyneeltä ja ehdotti jopa aborttia. Olin aivan maassa mutta päätin pitää lapsen. Täytyy myöntää että tekemällä ratkaisun arvelin myös miehenkin taas lähentyvän minua, hän on kuitenkin kovin lapsirakas. Jotenkin tämä lapsi tuntui yht äkkiä ratkaisulta, mahdollisuudelta pelastaa meidän avioliitto. Nyt mennään puolessa välissä ja mies ei ole ottanut mitään osaa raskauteen, hän ei edes halua keskutella tulevasta lapsesta. Olen yrittänyt hienovaraisesti avata keskustelua tuloksetta. Nyt huomaan että itse vältän keskustelua tulevan lapsen vuoksi, on helpompaa työntää asia syrjään nyt ja yrittää nauttia vain tästä hetkestä. Pelkään että raskauden aikaiset riidat vaikuttaa syntyvään lapseen. Mies on alkanut käyttäytyä niin kuin huvittaa, tulee baarista aamu kuudelta kotiin ihan päissään..En jaksa välittää. Yritän niin kovasti meidän avioliiton eteen että moni asia mistä olisin aikaisemmin saanut raivokohtauksen menee nyt sormien läpi.Olen yrittänyt myös käyttäytyä niin kuin mitään ongelmaa ei olisikaan ja miellyttää miestä. Mikään ei tunnu enään auttavan, mistä tässä teidän mielestänne voisi olla kysymys ja toiminko ihan väärin tilanteessa?
Mies vihjaa erosta ja minä raskaana
Nainen37vuotta
359158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Keskusteluissa mitä olemme käyneet, on mies ottanut tuon eron viileän rauhallisesti esille, useampaan otteeseen. Eikö nyt vain uskalla lähteä kun olen raskaana? Lähteekö pikimmiten kun lapsi syntyy, miten pärjään lasten kanssa jos mies päättää lähteä?
Miten voi olla mahdollista, että nainen tuossa iässä(37??)kuvittelee, että lapsi pelastaisi luhistumassa olevan avioliiton?
Mielestäni kaikki merkit viittaavat vahvasti siihen, että miehelläsi on joku toinen. Ainakaan hän ei ole innostunut avioliitostanne, vaan haluaa jotain muuta.
Ethän sinä voi muuta tehdä, kuin keskustella miehesi kanssa. Siedät hänen kapakkajuoksuaan tai sitten et. Kai sinäkin haluat itsellesi miehen, joka haluaa sinut ja lapsenne? Nyt miehesi käytös on kaikkea muuta kuin huomaavaista.
Jos miehesi haluaa erota kaikesta huolimatta, anna mennä. Eihän rakkautta voi pakottaa. Tsemppiä!
"Yritän niin kovasti meidän avioliiton eteen että moni asia mistä olisin aikaisemmin saanut raivokohtauksen menee nyt sormien läpi."
..jos siis olet saanut raivareita..vielä ihmettelet, että mies on muuttunut...
ja kuule, kyllä se on lähöillään, oottaa vaan kämppää, tai että se toinen nainen saa ukkonsa ulos...
on tätä eletty itse samaa, vahvat merkit, ja raskaus oli se viimenen niitti, ei sillä kannata avioliittoa korjata, lapsella, ei onnistu, ei.
Mene puhumaan ammattiauttajan kanssa, ettet sekoa noihin ajatuksiisi, lapsihan on syytön, ja todella vaistoaa siellä kohdussa, että kaikki ei ole hyvin. Saat itkuisen lapsen jos et mene nyt äkkiä hakemaan apua itsellesi..
höpö höpö höpö.. ei siitä mitään itkuisa lasta saa jos parisuhde koetuksella raskauden aikana!!!! Ystävälläni kriisi raskauden aikana miehensä kanssa koko odotusajan, ja lapsesta tuli iloinen hymyilevä ja erittäin onnellinen sekä tyytyväinen ja lisäksi vielä helppo lapsi. Lapset ovat erinlaisia, eikä se ole todellakaan totta että jos äiti odotusajalla on masentunut, kiihtynyt ja riitelee puolisonsa kanssa niin lapsesta tulisi itkuisa.
Etkö itse koskaan menetä malttiasi mistään? Itse raivostuin lasten kinaamisesta viimeksi tänä aamuna. Olisihan se ihanaa, jos ihmisellä olisi lehmän hermot, mutta eipä ole kyllä miehellänikään. Kumma juttu, että miehen lähtö olisi vaimon syy. Itse veikkaisin alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa, että miehellä on tyypillinen neljänkympin kriisi. Parisuhde muuttunut ensimmäisen lapsen myötä, toinen tulossa. Vaimo ei jaakaan enää jakamatonta huomiota miehelle jne. Tuossa vaiheessa kun ottaisi kylmän suihkun, niin voisi itsellekin parasta pitemmällä tähtäimellä ajatellen. Miehet tosin ajattelevat yleensä vähemmän pitkällä tähtäimellä ja ottavat sivusuhteen itsetuntoaan pönkittämään. Kohta on sitten kriisi entistä pahempi, kun vaimo pakkaa lapset autoonsa tai miehen matkalaukun ulko-oven viereen.
naisessakin. Kukaan ei lähde suhteesta johon on tyytyväinen, edes suurinpiirtein. Saatika tällaisessa tapauksessa jossa nainen on törkeästi ohittanut miehen halun saada lisää lapsia. Tyhmää toki naida ilman ehkäisyä, vähintään yhtä tyhmää väkisin yrittää paikata suhdetta lapsella jota toinen ei halua. Ja ihmetellä miksi toisen käytös pahenee entisestään ja alkaa etsiä ihmistä joka välittää toisenkin tahdosta.
Tiesikö miehesi, että lopetit ehkäisyn? Ethän toiminut hänen selkänsä takana? Jos avioliitossa menee huonosti, ei sitä raskaaksi hankkiutumalla paranneta, päin vastoin. Nyt pieni vauvakin saa viattomana osansa..
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on muut mielessä. Miksi siedät kaiken ja yrität miellyttää, jos kerran toinen näyttää kaikilla tavoin, ettei kiinnosta enää. Miehen toimintatapa on paskamainen, jos ei voi aikuisen tavoin keskustella asiasta, vaan menee vetämään nuppinsa täyteen, lapsellista ja raukkamaista!
Ota rohkeasti asia keskustelun alle, puhu vaikka mies ei puhu. Kerro sille, mitä mieltä olet ja miten haluaisit jatkaa, olet silloin tehnyt oman kantasi selväksi. Kahden pienen lapsen kanssa yksin eläminen voi olla raskasta, toivottavasti sinulla on kunnollinen tukiverkko ympärilläsi. Tsemppiä, äläkä alistu kaikkeen sikailuun!
alistua siihen sikailuun, että raivareita saava nainen jättää ehkäisyn tahallaan pois ja pamahtaa paksuksi? Se vasta lapsellista ja raukkamaista on. Siinä voisi itsekukin ratketa ryyppäämään. Jos alkuperäisellä kysyjällä on edes hieman selkärankaa, hän ei tule eron jälkeen vaatimaan mitään elatusmaksuja tästä penskasta. Onhan se petoksella alkuunsaatettu. Ja mies selkeästi ilmoittanut että ei isäksi sille halua. Siinäkin nainen raukkamaisesti teki vain oman päänsä mukaan, luullessaa lapsellisesti, että kakaralla saa parisuhteen paikattua kuntoon. Kuinka naaivi pitää ihmisen olla, että tuollaista kuvittelee? Ja sinä syytät yksin miestä sikailusta... Toivottavasti mies lähtee, eikä maksa tästä petoksesta sille lehmälle mitään.
Hei!
Kyllä nyt taitaa valitettavasti olla kaikki eron merkit ilmassa. En usko, että mielistely parentaa tilannetta, ehkä päin vastoin. Mies haastaa riitaa, sinä et suostu riitelemään. Sekös se vasta ärsyttääkin.
Täytyy sanoa, että jos kerran päätit lapsen hankinnasta itseksesi, niin kyllä miehelläsi on silloin syynsäkin olla vihainen. Millä oikeudella otit yhteisen päätöksen omiin käsiisi?
Suosittelen, että nyt vaan otat eron rohkeasti puheeksi. Kerrot, mitä itse olet mieltä, että haluaisit jatkaa ja uskovasi siihen, että voitte tulevaisuudessa olla yhtä onnellisia, kun olitte aiemmin. Samaan syssyyn voit kuitenkin kysyä, miten mies ajatteli huoltajuuden ja muut käytännön asiat hoitaa, jos päätätte erota. Silloin hän joutuu miettimään asiaa ja vastuutaan konkreettisemmin.
Tsemppiä!
Ole huoleti kyllä ukkosi uskaltaa lähteä, saat nähdä. Törkeää toimintaa lopettaa ehkäisy ja olla sanomatta.
Mitä mies olisi halunnut? Sinut töihin ensimmäisen lapsen jälkee? Ulos pesästä edes vähäksi aikaa? Onko sinulla vakityö- tai -virka?
Vaikka odotatkin varmaan sympatioita niin kyllä vähissä on.
Millä muulla miestäsi on rääkätty? Unelmakodin rakentamisella, ylitöillä, anopilla ja olet huono isä ja mies jutuilla kaikista ponnisteluista huolimatta?
Miehes on jo päätöksensä tehnyt siinä vaiheessa kun baarireissuun jäi, jospa hän väsyi?
Ensinnäksin kävimme viime keväänä keskustelua sisaruksen hankinnasta. Mies oli siis TIETOINEN että jätin hormoonikierukan tuolloin pois. Hän tosin oli sitä mieltä, että vielä ei ollut ihan oikea aika sille toiselle lapselle. Kun ajatellaan minun ikääni, niin kovin paljon tässä ei olisi ollut enään aikaa asiaa miettiä. Tilanne on vähän mutkikkaampi, itseasiassa en jää kahden lapsen kanssa yksin vaan neljän. Kaksi lasta oli edellisistä avioliitoista ennen nykyistä miestäni. He ovat kuitenkin jo niin isoja että uskoisin pärjääväni jopa neljänkin lapsen kanssa yksin, jos tämä nyt siihen johtaa. En kuitenkaan haluaisi ajatella eroa vaihtoehtona, rakastan miestäni koko sydämestäni. Teidän mielestä kaikki viittaa toiseen naiseen, tätä minä eniten pelkään. Ja olenpahan jo pari kertaa saanut kuulla että mies on nähty toisen naisen kaulassa baarireissullansa. Kun olen asiasta kysynyt, mies on kieltänyt kaiken. Minusta miehellä on ihan yhtä iso vastuu tästä syntyvästä lapsesta kuin minullakin, vai olisiko teidän mielestä minun pitänyt keskeyttää raskaus koska mies niin ehdotti? Mielestäni ansaitsen tämän lapsen ja myös mieheni...
yksinkertainen ihminen ja lisäksi alat olla jo vanha synnyttämäänkin. Häpeäisit. Jos sinussa on yhtään kunniaa, et roiku miehen perässä.
raskaus pitänyt keskeyttää kun miehesi halusi. Ja vastaus on, totta h##vetissä! Yleensä tuollaiset asiat sovitaan yhdessä, ja jos toiselle ei sovi, niin lasta ei tehdä. Ja vastuu lapsesta on kyllä ihan sinun, koska ehdoin tahdoin olet jättänyt _sekä_ ehkäisyn pois _että_ jatkanut raskautta vastoin miehesi tahtoa. Tuollainen itsekäs ämmä ajaa kyllä tehokkaasti pois luotaan toisen naisen kainaloon.
Ja miten niin ansainnut lapsen? Miksi niitä kakaroita täytyy tehdä jokaisen miehen kanssa, kenen kanssa yhteen elämänsä aikana menee? Ja nyt vielä varsinkin vastoin toisen tahtoa? Jos olet koko liittonne aikana ollut tuollainen sanojesi mukaan raivareita saava itsekäs kusipääämmä, niin en kovinkaan paljon ihmette jos miehesi on tosiaan hakeutunut toisen naisen seuraan. Jos se vaikka kunnioittaakin ja arvostaa myös hänenkin toiveitaan enemmän kuin pelkästään omia yksipuolisia halujaan kuten sinä tässä lapsiasiassa olet tehnyt...
Eipä voi siis pelkästään sinua syyttää raskaaksi tulosta, jos kerran miehesikään ei tehnyt mitään ehkäisyn eteen. Ihmetyttää teidän molempien sinisilmäisyys ko. tilanteessa.
Tänä päivänä kun lapsien tekemistä voidaan todella suunnitella, pitäisi sen olla yhteinen päätös. Kyllä siinä voi mies tuntea tulleensa huijatuksi, jos nainen ei ota huomioon hänen toiveitaan. Ja kukapa haluaisi tulla huijatuksi.
Ne avioeropuheet saattavat hyvinkin käydä toteen. Toivottavasti kuitenkaan ei. Miehesi käyttäytyminen voi olla jonkinlainen kosto siitä, että et huomioinut hänen kantaansa aborttiin. Samoin tuo baareissa juokseminen. Hän kapinoi, koska haluaa sanoa sanottavansa omasta elämästään hänkin. Hän haluaa näyttää sinulle, että ei ole itsestäänselvää, että saat pitää hänet elämässäsi.
Ei toista ihmistä voi kohdella miten tahansa. Ei hänen elämästään voi päättää hänen puolestaan.
on myös siitä, että käytettänkö ehkäisyä vai ei...kyllähän hänkin sen voi hoitaa. Sen sijaan jos raskaus on alkanut, ei miehellä ole oikeutta pakottaa naista aborttiin...lapsihan kasvaa naisen sisällä.
Ikävä kyllä itselläni oli aikoinaan saman tapainen tilanne. En sitten ollutkaan raskaana, mutta mahdollisuus oli...mieheni oli tiennyt, ettei ehkäisyä ollut....
Hänen reaktionsa asiaan, kun kerroin mahdollisuudesta, oli samanlainen kuin miehelläsi. Exälläni oli toinen, sain sen myöhemmin tietää. Tosin hän ei sitä myönnä vielä tänäpäivänäkään...hänen mottonsa on: "mitä ei voi todistaa, ei ole tapahtunut"...
En jaksa lukea kaikkia saamiasi vastauksia, mutta paljon rumaa tekstiä oli niissä jotka luin.
Sun on turha miettiä niitä tai vastailla ja puollustautua. Itse elät omaa elämääsi ja tiedät mikä on totta, ei sitä muiden tarvitse tietää. He vain olettavat ja pönkittävät omia luulojaan omasta elämästään.
Mutta kun sulla on paha olla, jotain on vialla elämässäsi. Elätkö omaa elämääsi vai yritätkö toteuttaa elämää, jota luulet muiden sulta odottavan tai odotatko itse itseltäsi jotain muuta kuin oikeasti haluat?
Et voi muuttaa miestäsi, mutta omaa elämääs voit muuttaa. Voi olla, että miehesi muuttuu, kun sinä muutat omaa elämääsi, mutta jos ei muutu ja lähtee, toivota hänelle onnea omaan elämäänsä.
Lapsi on teille molemmille ihana lahja, jota ette ole ansainneet. Hän on oman elämänsä päähenkilö ja sitä varten syntyy.
Siis miehesi ei olisi halunnut lasta tilanteeseenne? Ja sinä et kunnioittanut sitä, vaan lopetit ehkäisyn.. ja sitten odotat että seksielämä sujuu, että miehesi saattaa sinut tahtomattaan raskaaksi? Ei voi olla totta! Sitten vielä kiristät miestäsi suhteeseen kanssasi sillä perusteella että odotat lsata jota hän ei olisi tahtonut?? Vaadit seksiä ja uskollisuutta?? Ja rakastat täydestä sydämestäsi??
Toivottavasti mies parka ymmärtää olla syyllistämättä itseään ja häipyä tuosta peukaloruuvista mahdollisimman pian.
Huh mikä she-devil!
Teidän mielestänne avain kysymys on se, onko toista vai ei? Voi hyvänen aika. Miettikääpä syyt ja seuraukset uusiksi.
Aika kovaa tekstiä minulle luettavaksi nuo teidän vastaukset..
Minä kuitenkin uskon ettei kukaan toinen nainen, hempukka voi liittoamme horjuttaa ja nyt vielä vähemmän kun olen raskaana. Sisälläni kasvaa miehen lapsi, pitäähän sen jotain merkitä!!!??? Minä näen että tämä lapsi oli meidän pelastus, nyt miehen on pakko ajatella järjellä meidän suhdettta ja tulevaisuutta ja unohtaa kaikki hömpötys. Ja olen ihan varma että kun lapsi syntyy, alkaa hän tuntea kiintymystä lasta kohtaan ja samalla myös minua. Nyt vain osoittaa mieltään kun kaikki ei ole mennyt niin kuin hän oli suunnitellut.
Aika kypsymätöntä nimitellä jotain toista, sinulle tuntematonta naista hempukaksi. Varsinkin kun tuntuu ettet itsekään kovin fiksu ole. Oikeastaan, miten sinä eroat hempukasta? Tekeekö raskaus ja äitiys sinusta Fiksun ja Kypsän Naisen? Miksi ihmeessä tämä sisälläsi kasvava "pieni ihme" tai miksi sitä nimitetäänkään, pelastaisi teidän liittonne? Mieti minkä taakan asetat syntymättömälle lapsellekin jo.
Tuntuu, että sinä olet ollut liitossanne erittäin vahvatahtoinen ja niskan päällä. Ja nyt sinua jurppii kun mies otti ohjat käsiinsä.
ja sokea nainen. Miehelläsi ei ole mitään velvollisuutta jäädä kanssasi lapsen takia. Ei minkäänlaista. Toivon, että hän näkee millainen kaksinaamainen akka olet.
mitään pitäisi merkitä? Eihän miehesi ole sitä halunnut, minkä selkeästi on sinulle kertonut. Ja kiintymuksen sijaan hän luultavasti inhoaa sitä ja sinua. Konkreettista tulosta siitä, että olet pitänyt hänen ajatuksiaan elämän kulusta hömpötyksinä. Kuulostat oikein minäminäminä-ihmiseltä joka ei halua kuunnella toisen mielipiteitä asioista. Väkisin pitää vääntää jotain liiton pelastajaa. Herää nyt sieltä herttasarjan päiväunista. Miehesi ei lasta enää kanssasi halunnut ja nyt vastaat seurauksista. Toivottavasti miehesi löytää naisen joka kunnioittaa hänenkin toiveitaan, eikä pidä kaikkea hömpötyksenä ja runno omia haaveitaan väkisin läpi. Kaikenlisäksi luullen, että jokin vastentahtoinen lapsi saa asiat kuntoon.
Kirjoituksistas huomaa että kuvittelet lapsen tulon pelastavan avioliiton, kun usein siinä käy toisinpäin. Olet ilm. osittain salaa hankkiutunut raskaaksi vastoin miehesi toiveita ja nyt yrität sillä "kiristää" miehesi pysymään liitossa. Säälittävää.
Sinä näet että se lapsi on teidän pelastus, mutta näkeekö miehesi? Tuskin. Hän näkee että on kuristumassa tiukemmin liittoon, jossa ei ilmeisesti ole tyytyväinen, siitä kapakkajuoksut.
Olet jo valmiiksi nimittämässä toista naista hempukaksi, vaikka sellaista et tiedä kuvioissa olevankaan.
Valitettavasti sinunlaisia naisia on lukuisia, jotka kieroilemalla yrittävät saada toisen pysymään luonaan. Ruumiisi ja sielusi olet myynyt pahemmin kuin huorat.
Eipä tuohon ole juuri lisättävää.
Miehesi on kertomuksestasi päätellen kysymätön kusipää, ja sinä vaikutat, anteeksi vain, sinisilmäiseltä ja vähän yksituumaiselta ihmiseltä. Lapsi ei koskaan voi huonoa liittoa pelastaa, eikä lapselle voi sellaista taakkaa laittaakaan! Miehelläsi on selvästi toinen nainen, ja nyt hän on kahden tulen välissä. Sanoisin että laita ukko seinää vasten ja ota selvää kuka se huora on, käy sitten sanomassa suorat sanat, silloin sulla on pieni mahdollisuus saada miehesi takaisin. Muista kertoa kaikille jotka naisen ja miehesi tuntevat millaisia kusipäitä he ovat, osaavat sitten muutkin varoa kun heillä menee poikki ja alkavat etsiskellä uusia...
tunnut olevan omien ajatustesi, kuvitelmiesi ja asenteiden orja... Ei millään pahalla. Ihan järjellä ajateltuna tuo lapsi saa teidät viimeistään eroon toisistanne. Lapsi, jota miehesi ei halunnut ehdottaessaan aborttiakin, ei todellakaan merkitse miehellesi mitään. Paitsi ehkä lisää huolia ja ongelmia. Ne puolestaan saavat hänet ajattelemaan kaikkia mahdollisia eteentulevia hempukoita ja muita hömpötyksiä.
..pakko olla provo.. Ei voi olla oikeesti näin typerästi ajattelevaa naista..?? Pitäisi jo melkein nelikymppisen muijan tietää ettei ketään voi omistaa ja hallita jollain muksulla. Toivon että mies löytää onnensa ja kuuntelevan kumppanin muualta. Sori vaan keskustelun aloittaja mutta jos opettelisit käyttäytymistavat ja toisen arvostamisen niin saattaisit löytää miehen joka pysyy rinnallasi.
Jos miehesi nyt ilmottaisi sinulle, että hän tarvitsee rinnakkaissuhteen nyt itselleen, jotta pysyy virkeänä, ja jaksaa arjen sinun kanssasi, ja sinä vastaisit, ettei se missään nimessä sovi, niin mikäli sitten pian paljastuisikin, että hänellä on toinen nainen, niin katsotko, että sinulla olisi lupa olla hänelle vihainen asiasta, koska hän kuitenkin sinulle ilmoitti tarpeestaan?
Vrt. lapsen hankinnasta päättäminen.
Mulla oli vähän samantapainen tilanne kun aikoinani aloin odottaa ensimmäistä lastani, olimme olleet naimisissa 3 vuotta ja olin niin kovasti toivonut lasta. Mieheni ei ollut niinkään ihastunut ajatukseen. Sitten tulinkin raskaaksi, mutta mieheni ei sietänyt kuullakkaan siitä. Hän sai aina raivokohtauksen kun puhuin raskauteen liittyvistä asioista. Sitten sainkin myöhemmin keskenmenon jolloin mieheni oli silminnähden iloinen ja tyytyväinen. Seuraavan kerran olin raskaana vasta viiden vuoden kuluttua, jolloin sitten syntyi poika ja melkein peräjälkeen vielä 3 muuta lasta.
Mielestäni miehelläsi on nyt jotain vinossa. Joko hänellä on toinen nainen kuten täällä palstalla muutkin ovat epäilleet tai sitten vaan tunteet ovat viilenneet sinuun. Ainut keino on keskustella asiasta miehesi kanssa, lapsen syntymä ei välttämättä korjaa välejänne. Voi käydä päinvastoinkin. Nyt ottakaa "kissa pöydälle" ja jutelkaa asiat halki. Muuta keinoa ei ole. Tarvitset miehesi tuen raskausajaksi, on raskasta odottaa yksin varsinkin jos mies laittaa vaan vastaan. Hyvää jatkoa sulle.
Siis jätit ehkäisyn pois ja miehesi oli järkyttynyt raskaudesta ja ehdotti aborttia? Sitten seuraavassa vierstissä sannoit että mies tiesi sinun jättäneen ehkäisyn pois? Minkä ikäinen miehesi oikein on? Luulisi jo nuorenkin miehen tietävän, että lapsi saattaa saada alkunsa jos ehkäisy jätetään pois.
Ensimmäisen viestisi jälkeen tuli mieleeni voimakkaasti, että olit pettänyt miehesi luottamuksen. Ja hän on siitä vihainen/katkera.Noinkin suurista asioista pitäisi yhdessä keskustella, ominpäin ei tuossa tilanteessa toimita tai sitten täytyy hyväksyä se, ettei toinen sitä hyväksy.
Toisen viestisi jälkeen tuli taas mieleeni, että mitä sitten miehesi päässä pyörii jos hän ei tiennyt että ilman ehkäisyä saatatte saada jälkikasvua. Siis varhaiskeski-ikäinen mies tietää ettei ehkäisyä käytetä parisuhteessa ja sitten järkyttyy ja painostaa aborttiin "vahingon" tapahduttua.
Ei voi ymmärtää.....
Minulle on tehty samoin kuin miehelesi,ex-kumpani vakuuti vielä että ehkäsy on kunnossa.
Kyllä lapsi on suurin päätös mitä elämässä tehdään ja jos toista siinä ei kuunella niin onko suhteessa enää rakkautta?
Syntynyttä lasta kyllä rakastan, mutta en ex-kumpania .Lapsi on syytön tapahtuneeseen ja jokainen lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat.
Mielestäni kyseessä on itsekyys sinun puoleltasi, enestään sentään jo kolme lasta .Todenäköisesti tämä ehkäisyn poisjättö on ollut sinun puolelta vain "ilmoitus asia" josta ei ole oikeasti puhuttu.
Minulla ainakin hävisi tunteet, seksi ei maistu vielä kenenkään kanssa vaikka tapahtuneesta on 4v.Ei mieheläsi mitään toista naista ole, todenäkoisesti on pettynyt koko toiseen sukupuoleen.
niin kyllähän miehen luulisi silti tietävän mitä voi tapahtua, jos ehkäisy on jätetty pois. Eli jos ei halua lasta missään nimessä, niin sitten pitää housut jalassa! Siis jos tietää, että ehkäisyä ei ole.
Tottakai näistä asioista pitää keskustella. Siis halutaanko lisää lapsia ja jätetäänkä ehkäisy pois. Mutta vaikka se olisikin vain yksipuolisesti ilmoitettu miehelle, niin kai sillä miehellä on järki päässä toimia sen mukaan.
Eli aivan turha kitistä, jos on tiennyt asiasta. Niinkuin oletan alkuperäisen miehen tienneen.
Kuules, kyllä kieroja naisia on ollut maailman sivu!
Kukaan ei ole niin tyhmä ja naivi, kuin sellainen nainen, joka kuvittelee saavansa lapsen avulla suhteensa kuntoon. Se ei koskaan onnistu pidemmän päälle..tai voihan joku kiltti mies velvollisuudesta jatkaa liittoa, mutta rakkautta siinä on turhaa enää odottaa.
Olen ollut miehenä tuossa samassa tilanteessa, siis miehesi asemassa. En ole lukenut mitä muut ovat sinulle vastanneet, mutta voin arvata, että siellä on syyllistämistä ja tuomitsemista. Tai toivottavasti olen väärässä.
Mutta sen haluaiin tuoda sulle tietoosi, että sinun ponistelut tuossa vaiheessa tuskin auttavat. Miehesi on ahdistunut suhteeseenne/elämäntilanteeseenne syistä, joita kukaan muu ei tiedä. Voipi olla ettei hän osaa sitä itsekään aavistaa.
Kamppailin vastaavassa tilanteessa kolmisen vuotta, kunnes tilanne päätyi eroon. Periaatteessa en olisi sitä halunnut, mutta riitojen ja mm. exäni mustasukkaisuuden vuoksi siihen kuitenkin päädyttiin. Minä tein aloitteen eroon. Olen nyt ollut vuoden verran uudessa suhteessa ja olen uuteen suhteeseen tyytyväinen, mutta mietin usein surulla, että edellinen suhde hajosi.
Jos aikaa voisi nyt kelata taaksepäin ja tehdä asioita myös exäni puolesta toisin, tilanteen olisi ehkä pelastanut se, että exäni ei olisi yrittänyt "pelastaa" meitä. Jos hän olisi sanonut: "okei, erotaan" ja pakannut kassinsa ja pysytellyt poissa vaikkapa muutaman kuukauden (tai potkinut minut pihalle), se olisi sattanut herättää minut unistani. En tiedä, mutta ainakaan se ei olisi johtanut nykyistä kummempaan tilanteeseen.
Roikkuminen ja hulluna yrittäminen tuossa tilanteessa on ehkä pahinta mitä voit tehdä. Ainakin minun kokemukseni mukaan.
Voimia sulle!
voisiko tuon paremmin sanoa ....