Kertokaa vaihteeksi onnellisista kokemuksistanne tänne, siitä kuinka pääsitte eroon sydänsuruista, onko kenellekään käynyt niin että on vaikkapa suhde päättynyt ja jäänyt kauheasti suremaan menetettyä rakastaan, mutta asiat olisikin selvitetty ja eläisitte taas onnellisesti yhdessä? Tai väärinkästyksiä, olette luulleet kumppaninne pettäneen teitä, surrut mielettömästi ja sitten kaikki onkin selvinnyt puhtaaksi väärinkäsitykseksi? Ihastuksenne kohde vaikuttanut todella väliinpitäämättömältä sinua kohtaan, mutta lopulta olisikin selvinnyt että juuri sinä olet hänenkin ihastuksensa? Oletteko kokeneet syviä masennukseen vieviä sydänsuruja, ja päässeet niistä eroon, miten, kuinka pian, onko ex-rakkaus jo täysin unohtunut?
Tällaisia iloisesti päättyviä tarinoita olisi tosi kiva kuulla juuri nyt kun sattuu masentamaan ihan mielettömästi sydänsurujen takia, kirjoittakaa ihmeessä jos olette jotakin vastaavanlaista kokenut !
Tällaisia iloisesti päättyviä tarinoita olisi tosi kiva kuulla juuri nyt kun sattuu masentamaan ihan mielettömästi sydänsurujen takia, kirjoittakaa ihmeessä jos olette jotakin vastaavanlaista kokenut !
Vastaukset 2
Vanhimmat
musiikki, kaverit ja sen sellaiset on auttaneet. eipä noi ole masentaneet, kyllä ihmisiä riittää ja uusia kiinnostuksenkohteita.
vaikka ei kyllä täysin selvitetty suhde vielä. Olin 3vuoden ajan todella hyvä kaveri erään pojan kanssa. 01 alettiin seurustella ja syksyllä seuraavana vuonna olin raskaana. Sitten 03 tammikuussa äijä lähti 500km päähän armeijaan. Siinä oli suhteen ensimmäinen isku mies intissä ja minä raskaana muutuin odotusaikana paljon ja intin jälkeen alkoi uudelleen tutustuminen. Tuli myrskyisät 2kk mutta saatiin puhuttua asiat selviksi.
Loppu vuodesta (03) ostettiin omakotitalo ja ennen joulua muutettiin remontin keskelle. 04 mentiin naimisiin ja kaikki oli hyvin aloin melkein heti odottamaan toista lastamme. Ja eikun rytinällä ala mäkeen taas kolme kuukautta häistä mies petti kännissä. ei muistanu mitään eikä mulla ollu todisteita että olisin voinut väittää että hän on pettäny. Yritin unohtaa ja keskittyä sisälläni olevaan lapseen.
Vuoden ajan epäilin että äijä on käyny vieraissa ja tein oman siirtoni. Epäilin jo yhtä ämmääkin tai olin aika varma että mieheni oli ollut sen kanssa joten kutsuin naisen perheineen meille saunomaan. Ilta kulu ja olihan mun epäilys totta se iski jonnekkin todella syvälle sydämmeen reijän. Tän jälkeen tuli toinen vastaava tilanne.
viime kuussa otin "aikalisän" ja lähdin lasten kanssa pariksi päiväksi pois. Nyt yritetään selvitellä välejämme eniten nyt hiertää miehen joka viikonloppunen ryyppääminen ja se etten osaa luottaa siihen esim,yksi ilta kun se lähti kavereiden kanssa laivalle, mitään ajattelematta sanoin sille että ota kortsuja mukaan mä en halua tietää lääkäriltäni sun seikkailuista. Typerästi sanottu tiedän....
Mutta kun tästä selvitään niin me selvitään kaikesta. En usko että mua pystyy enää pahemmin loukkaamaan joten tuskin mitään isompaa pommia nyt olis niskaan tulossa :)