Hassua. Ylipainoni kertyi kotona asuttujen vuosien aikana. Ei siksi, että meillä olisi ollut jotenkin epäterveelliset ruokailutottumukset, vaan minun henkilökohtainen suhteeni ruokaan oli sairas. Lihominen jatkui, kun asuin yksin, olin masentunut ja surullinen. Sen jälkeen, kun olen muuttanut avomieheni kanssa saman katon alle, olen pudottanut 30 kg ja pystyn nyt kotonani suhtautumaan ruokaan paljon järkevämmin, suunnittelemaan ja valitsemaan, pitämään päätöksistä kiinni jne.
Tänään sitten kävin taas vanhempien luona. Ja voi sitä mässytyksen määrää... en tiedä mikä napsahti päässä, mutta jotenkin se paikka saa minut sekaisin. En muista milloin olisin viimeksi menettänyt kontrollin noin täysin, en edes osannut hävetä käytöstäni kun käsi kävi taukoamatta keksiastian ja suun väliä.
Eli vaikka pintapuolisesti "ruokakäyttäytymiseni" on nykyään useimmiten fiksua ja tervettä, joku tuolla päänupissa on vielä vialla ja odottaa vain otollista hetkeä. Onko "ahmija sisälläni" olemassa ikuisesti, vai vaatiiko se vain vuotta pidemmän ajan katoamiseen...?
Tänään sitten kävin taas vanhempien luona. Ja voi sitä mässytyksen määrää... en tiedä mikä napsahti päässä, mutta jotenkin se paikka saa minut sekaisin. En muista milloin olisin viimeksi menettänyt kontrollin noin täysin, en edes osannut hävetä käytöstäni kun käsi kävi taukoamatta keksiastian ja suun väliä.
Eli vaikka pintapuolisesti "ruokakäyttäytymiseni" on nykyään useimmiten fiksua ja tervettä, joku tuolla päänupissa on vielä vialla ja odottaa vain otollista hetkeä. Onko "ahmija sisälläni" olemassa ikuisesti, vai vaatiiko se vain vuotta pidemmän ajan katoamiseen...?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla lähtee mopo ihan käsistä ku meen vanhempien luokse! Kotona pysyn aivan kuosissa mut sit ei vaan osaa olla ahmimatta.
Aina kun menen vanhempieni luokse, syön kaikkea, epäterveellisesti ja paljon. Ahmin leivoksia, sipsejä, karkkia, vaaleata leipää. Aamuni aloitan usein suklaalla ja lämpimillä voileivillä, joissa on useampi siivu täysrasvaista juustoa - mitään vihreää ruokailuuni ei juuri sisälly siellä ollessa. Kotona sen sijaan syön terveellisesti, monipuolisesti ja verrattain kevyesti! =) Onneksi käyn vanhempieni luona vain muutaman kerran vuodessa. Vierailujen jälkeen olen aina poikkeuksetta turvonnut ja tunnen itseni kuvottavaksi.
Mukava kuulla, etten ole ainoa joka tuota tekee.
miten voi olla mahollista, mullakin tää käyttäytyimen on täysin sidoksissa kotioloihin :o .. kotona kaapit hyllyy kaikkea epäterveellistä, mutta toisaalta juuri kotona ylensyöntiä ja liikakiloja kammoksutaan. mutta kun tulen tänne, ilmapiiristä huolimatta, vedän itseni uskomattomiin ähkyihin. kamalaa. nää on nyt varmaan niitä hienoja psykofyysisiä oireita jostain syvällisemmästä kasvatukseen ja ruokailutottumuksiin liittyen, hmmh. outoa silti:) .
vaikkei meillä kotonakaan (siis lapsuuden) ikinä harrastettu herkkuja tai tuoreita pullia ym. ym. ym. niin sinne kun ihan lähdetään perusruokaa syömään niin joka kaappi on kaluttava että mitä vielä suuhun pistäisi, siellä alkaa meikäläisellä aina makea-suolainen-makea kierre, vanhempien mökillä myös sama juttu...aika outoa on.
Kotona ei tälläistä mässytys ilmiötä ole tullut.