Tilanteeni on tällainen: olen vähän yli parikymmppinen mies, mutta olen ujouteni takia aina ollut sinkku. Olen nyt pääsemässä vaivasta jotenkuten eroon, mutta sosiaaliset taitoni (etenkin vastakkaisen sukupuolen suhteen) ovat edelleen täysin nollassa, koska en ole aiemmin uskaltanut hankkiutua k.o. tilanteisiin.
Kirjoittelin asiasta muutama päivä sitten tänne sinkkupalstalle (viesti oli "Neuvoja yksinäiselle?"), ja sain ihan rohkaisevia viestejä, mutta haluaisin vielä yhteen asiaan varmistuksen:
Onko mielestänne täysin normaalia käyttäytymistä, jos kaupungilla/kahvilassa/tms. näkee kiinnostavalta tuntuvan naisihmisen ja menee, noin vain, tämän luokse juttelemaan?
Varmaan tyhmä kysymys, mutta en tosiaankaan ole ikinä ollut opiskelu/työasioita kummemmissa kontakteissa naisten kanssa.
Kirjoittelin asiasta muutama päivä sitten tänne sinkkupalstalle (viesti oli "Neuvoja yksinäiselle?"), ja sain ihan rohkaisevia viestejä, mutta haluaisin vielä yhteen asiaan varmistuksen:
Onko mielestänne täysin normaalia käyttäytymistä, jos kaupungilla/kahvilassa/tms. näkee kiinnostavalta tuntuvan naisihmisen ja menee, noin vain, tämän luokse juttelemaan?
Varmaan tyhmä kysymys, mutta en tosiaankaan ole ikinä ollut opiskelu/työasioita kummemmissa kontakteissa naisten kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä naisena ilahtuisin, jos joku mies tulisi juttelemaan :)
Suomessa tuo on harvinaista, mutta esim. Italiassa se on varmaan ihan arkipäiväistä. Jos näkee kiinnostavan ihmisen eikä kehtaa mennä puhumaan pitää ajatella niin että tuskin näet sitä ihmistä toista kertaa jos se rupeaa vaikka nauramaan tai pilkkaamaan sua.
Olen kyllä paraskin neuvomaan kun en itse uskalla puhua tuntemattomille. Tänäänkin tuli kiinnostavan näköinen henkilö vastaan, mutta en tälläkään kertaa tehnyt mitään. Joskus olisi kyllä pakko pysähtyä juttelemaan, mutta kun olo on usein aamulla semmoinen ettei muut ihmiset silliin kiinnosta.
Hei!
Et kuule uskokaan, miten moni suomalaisnainen odottaa päivästä toiseen tuollaista hetken yllätystä missä tahansa... Mutta se on harvinaista.
Itselleni tuli keskellä päivää vaateliikkeessä mies juttelemaan - mutta hän olikin ulkomaalainen, luultavasti eteläeuroopasta. Fiksun oloinen mies, mutta...suosin suomalaista, joten en pidempään jutellut.
MIEHET!! Rohkeutta peliin. Me naiset odotetaan perinteisesti miehen aloitetta tuolla arjen keskellä...jotenkin luontevampaa!
Sulle myös rohkea asenne ja ensin pitkiä katseita tuota kiinnostavaa naista kohtaan ja sitten jotain arkipäiväistä juttua vaikka ensin avaukseksi...
Luitko Iltalehdestä, että MATTI VANHANEN tapasi uuden naisystävänsä liikekeskuksessa kauppareissullaan. Ehdotti kahvilla käyntiä jutustelun päätteeksi - ja nyt taitavat aloitella seurustelua. .....MULLE KANS!!
Suomi on siinäkin mielessä outo maa, että vain muka baarissa kännipäissään saa tehdä tuttavuutta muiden ihmisten kanssa. BS. Kannattaa kuitenkin pitää kohtaaminen lyhyenä, vähän jutustelua ja numeroiden vaihto. Ei mitään seuraan lyöttäytymistä (jos toinen ei ehdota) ettei ole ahdistavaa. Ja iloista jutustelua tietenkin.
Onnea matkaan!
Kiitoksia rohkaisusta! Ehkä se päivä vielä paistaa tännekin risukasaan... Tosin kyllä hieman ihmetyttää, ettei mainitunlainen "arjen keskellä tapaaminen" ole yleisempää. Itselläni on monen monta kertaa tehnyt mieli alkaa jutustella mielenkiintoisen tuntuisen ihmisen kanssa (vaikka juuri kahvilassa), mutten ole voimakkaan ujouteni vuoksi siihen kyennyt.
Mutta kertokaapa, hyvät ihmiset, miten te sitten olette ensi kerran tavanneet (pitkäaikaisia) seurustelukumppaneita.
Yhden kyytiin liftasin (bussipysäkillä autoa odottaessani), toisen kanssa rupesin puheisiin lehtilukusalissa, kolmannen tapasin netissä. :-)