Ystävät tiesivät

Vaikea kysymys... on kuitenkin näyttöä että monessa tapauksessa ns. viestintuoja ammutaan, eli vaikka hyvä ystävä tarkoittaa pelkästään hyvää kertomalla suoraan miten asiat on, viestin vastaanottaja purkaa vihansa tuohon viestintuojaan vahingossa tai tahallaan. Petoksesta kuuleminen, ainakin ns. siihen asti virheettömässä liitossa, on veret seisauttava kokemus petetylle. Siinä menee pasmat pahemman kerran sekaisin, ja parhaan kaverinkaan arvo ei ole sillä hetkellä ehkä sitä mitä se muutoin olisi.

Kaverit ja ns. sosiaalinen ystäväverkosto tulee apuun siinä vaiheessa kun faktat jo ovat selvillä. Siinä sitten näkee kaverinsa oikean arvon, miten hän tukee ja osallistuu taakan kantamiseen.

Mutta kyllähän (paras) kaverikin voi hienotunteisesti vihjata asiasta, tarvitsematta sitä laukoa päin pläsiä heti.

Jos oman parhaan kaverini siippa omaisi petostaipumuksia ja jos se tulisi tietooni, yrittäisin jollain tapaa vihjata kaverille asiasta, ikään kuin "aavistellen".

Mutta varovainen pitää näin arassa asiassa aina olla.

Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa kauan sitten. Totesin, että nämä minun ystävät jotka eivät kertoneet minulle, vaikka teisivät, ovatkin silloisen mieheni ystäviä. Ei siis minun. Ystävyys muuttui hyvää päivää tutuiksi ja en ole yhtään katunut.
Itse olen kerran joutunut hyvälle ystävälleni kertomaan ikävän viestin hänen miehestään. Mutta niin hyvät ystävät tekevät. Olemme edelleen ystäviä. Asia pitää vain kertoa oikein.

Hehän ovat olleet "mukana" petoksessa!
Niin kauan kuin ovat tienneet he ovat olleet apurieta!
Arvottomia ystäviä sellaiset jotka eivät ole rehellisiä ystävää kohtaan!

Kyllä kertoisi jos tietäisi, ei vähempää voi odottaa. Aika kusiaisia "ystäväsi" näin nettituntumalta...

Kuten todettua: hyvä, vilpittömästi välittävä ystävä kertoo.

Sanoisin että HYVÄ kamu kertoo kyllä, jos tietää kaverin puolison huitelevan vieraissa. Toisaalta jos tietää puolison kerran pettäneen ja katuneen, niin kannattaako silloin kaverille kertoa? Kerran kokeiltu ja kaamee morkkis ja sitten vielä suhde kriisissä jos asia tulee ilmi. Mitä kamu ei tiedä - sitä se ei sure.

Harva pystyy kokonaan salaamaan ulkopuolista suhdetta, vaan aina joku tietää. Ja jos joku tietää, niin kohta tietävät aika monet muutkin. Kyllä, tiedän monen ystävättäreni miehen pettävän heitä satunnaisesti, mutta en varmasti ole se, joka menee kertomaan. Mutta jos jollain näistä hurmureista olisi pitkäaikainen suhde, niin kyllä se olisi sitten sanottava. Olen kyllä yhteisissä juhlissa sanonut näille pettureille, että kannattaisi lopettaa noi puuhat, ennen kuin jäät kiinni.

että eipä rakastunut muita kuuntele ja usko (lähisukulainen oli kyseessä). Jos ystäväsi olisi maininnut, ehkä olisit itse hyljännyt ystäväsi kateellisena tms. Siksi ystävänkään ei ole helppo asiaan puuttua.

Ehkä tuollaisen jälkeen voisi vielä ystäviä olla, mutta entä kun itse ystävä ja mies pettää selän takana. Kuuluuko tämäkin ystävyyteen, tai voiko sitä enää ylipäätäsä ystävyydeksi kutsua? Onko sitä sitten koskaan ollutkaan...ei ainakaan mitään kunnioitusta ystävyyttä kohtaan.

Useat ystävistämme tiesivät, mitä puolisoni oli tehnyt; he olivat keskustelleet siitä paljon. Elämän tilanteestamme, ja suhteen mahdollisesta lopettamisesta. Minä olin ainoa, joka ei tiennyt, minut pidettiin pimennossa omasta elämästäni.
Minulle oli valtava shokki kun tyttöystäväni jäi sattumalta tekosistaan kiinni. Samalla paljastui, että lähes kaikki olivat pitkään tietoisia mitä oli tapahtunut. En ole millään lailla heihin yhteydessä, enkä kaipaa heitä. Luulin heidän olevan minunkin hyviä ystäviäni, kunnioittavan minua, mutta ei: minä olin vain heidän ystävän puoliso. Pidin ystävyyttämme arvossa, mutta sain pettyä karvaasti myös heihin. He eivät ole millään lailla arvoisiani.