Olen niin kyllästynyt miehiin. Pari vuotta ollaan niin saakelin mielinkielin ja siivotaakin ja lapset kiinnostaa.
Kaksi eri suhdetta ollut(tai toinen on vieläkin).Molemmista lapsi siunaantunut...suunnitellusti ja "pitkän"(eka 2v. yhdessä ennen lasta ja toinen 4v.yhdessä ennen lasta) yhdessäolon jälkeen.
Sitten vaan miehestä tulee mulkku joka sysää KAIKEN minun harteille.
Kodin siisteys täysin minun hommaa(jopa hänen sotkujen siivous(kuten yöllisen mässäilyn tuhot keittiössä), lapsen tarhaan vienti, kun hän ei halua nousta niin aikaisin(hänellä auto minulla ei), kaikki ruokien laitto..kattaus..tiskit..kaupassa käynti..ruokien MAKSAMINEN aina puoliksi(hän töissä minä kotona pienen lapsen takia),lääkkeiden osto menee myös lompakostani ja tyttöjen vaatteet omat, ehkäisykin minun vastuulla(syön pillereitä ja maksan ne)...olen niin kyllästynyt
Mihin katoaa se ihana mies johon rakastun?Tuntuu, että he alkavat käyttää minua ajan saatossa vain hyväkseen rahallisestikkin ja siivoojana. Onko miehelle lapset vain ja ainoastaan keino hallita naista ja sitoa orjakseen.Olen varmaan liian hyvä pitää kai alkaa mulkuksi, joka mässäilee sohvalla perunalastuja ja juo kaljaa ja sitten valittaa, kun on sotkuista"tee nyt jotain tälle kämpälle".Taidan alkaa lesboksi.
Kaksi eri suhdetta ollut(tai toinen on vieläkin).Molemmista lapsi siunaantunut...suunnitellusti ja "pitkän"(eka 2v. yhdessä ennen lasta ja toinen 4v.yhdessä ennen lasta) yhdessäolon jälkeen.
Sitten vaan miehestä tulee mulkku joka sysää KAIKEN minun harteille.
Kodin siisteys täysin minun hommaa(jopa hänen sotkujen siivous(kuten yöllisen mässäilyn tuhot keittiössä), lapsen tarhaan vienti, kun hän ei halua nousta niin aikaisin(hänellä auto minulla ei), kaikki ruokien laitto..kattaus..tiskit..kaupassa käynti..ruokien MAKSAMINEN aina puoliksi(hän töissä minä kotona pienen lapsen takia),lääkkeiden osto menee myös lompakostani ja tyttöjen vaatteet omat, ehkäisykin minun vastuulla(syön pillereitä ja maksan ne)...olen niin kyllästynyt
Mihin katoaa se ihana mies johon rakastun?Tuntuu, että he alkavat käyttää minua ajan saatossa vain hyväkseen rahallisestikkin ja siivoojana. Onko miehelle lapset vain ja ainoastaan keino hallita naista ja sitoa orjakseen.Olen varmaan liian hyvä pitää kai alkaa mulkuksi, joka mässäilee sohvalla perunalastuja ja juo kaljaa ja sitten valittaa, kun on sotkuista"tee nyt jotain tälle kämpälle".Taidan alkaa lesboksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen sanonut miehelle, että minä voisin mennä kanssa kohta jo takaisin töihin(kun nyppii ruinata rahaa mieheltä menoihin kun olisi itsekkin lapsi).
Huomautin myös, että silloin pitäisi hänenkin viedä lapsia tarhaan ja auttaa kodin hommissa...se ei hänelle kuulemma käy. Eli joudun tyytymään tilanteeseen niin kauan kunnes jaksan/haluan raataa eläimellisesti kodin,kaupan,tarhan,työpaikan väliä kello kaulassa
Kyllä sinä jaksat lapsesi ja kotisi hoitaa, vaikka kävisitkin töissä, ja sittenhän olisi mahdollista pistää ukko ulkoruokintaan, jos asiat eivät teillä ala sujua. Kotityöt vähenevät kun lapset eivät ole päivisin kotona, vaan tarhassa.
Niin että kuka käskee? Kai se on omaa hölmöyttä jos tekee, jätä kämppä mullinmallin, käy lasten kanssa vaikka ulkona syömässä, älä siivoa toisten sotkuja jne.. Kai aikuinen äijä osaa itekki tehä jotain ja jos ei osaa nii opettelee!!
Joo, hei ota kuule muija partneriksi!
Kaksi aivotonta kanaa jotka eivät
osaa pitää puoliaan miesten kanssa!!
ON KUMMA ETTÄ NYKYMAAILMASSA ON VIELÄ NIIN
ONNETTOMIA NAISIA OLEMASSA...EI OSAA ELÄÄ YKSIN EIKÄ PARISUHTEESSA!!OMA MOKAS ON JOS OLET TEHNYT KAIKEN YKSIN ETKÄ SAA ÄIJÄÄS JÄRJESTYKSEEN!! ALA LESBOKSI VAAN NIIN SIINÄ SITTEN KAKS LUUSERI MUIJAA HINKKAA TOISIAAN!!
Onpas taas jollaikin outoja näkemyksiä...lesbojuttu oli lähinnä kyllä tarkoitettu vitsiksi ;)
Kiltteys on siis aivottomuutta ?
Oletin, ettei miehiä tarvitse laittaa järjestykseen vaan he haluaisivat osallistua ilman narinoita ja komentelua(jota en harrasta)perheen huoltamiseen niinkuin aikusen ihmisen kuuluu.
Osaan elää yksin ja lapseni kanssa kaksin elinkin kauan, ennen tämän nykyisen "unelma prinssin" tapaamista.
itseäsi loppuun,yhden ukon takia.Yritä vielä kerran saada aikaseks kunnon puhuttelu,jossa käydään asiat läpi.Ellei tule ukolles mitään valoa päähän,yhteisen
perhe-elämän onnistumiseen,sitten mieti onko viisaampaa laittaa äijä käveleen.Sitten voit rakentaa elämääs siedettävämpään suuntaan.Ei tollaista stressiä äiteen tarvi kärsiä koko ikäänsä.
Saat ehkä lapsistasi turvaa kuitekin.
Juuri viikkailin viimeisiä pyykkejä kuivausrummusta kaappiin...aamulla sama rumba jatkukoon. Onneksi pikkuisen kanssa saa sentään levätä päiväunien ajan, töissä ollessa sitä ei voikkaan enää sitten tehdä.
Taidan mennä viikonloppuna siskolle ja katsoa taas missä kunnossa asunto on, kun palaan kotiin. Lapsia hänelle hoitoon viikonlopuksi en viitsi edes unelmoida silti siskonluona saa ottaa vähän rennommin, kun on kuitenkin kylässä(kotityöt odottavat kutenkin tekijäänsä kotona).Ei tuo mieheni nyt silti mikään piereskelevä kaljamaha sika ole..hän ei käy ikinä baareissa ja kaiken vapaa-ajan pääsääntöisesti on kotona meidän kanssa :)
Miehet tottuu passaukseen, kukapa ei, mutta naisen vastuuntunto ajaa hoitamaan kaiken.Ja kun tuo vaihe jää päälle, on vaikea palata takaisin olotilaan,jonka molemmat jakaisivat. Meilläkin piti tavallaan opettaa mies uusiks,siihen,että duunia tekee nyt kaksi ja myös hän hoitaa osuutensa lasten hoidostaan silloin kun en itse töiden takia siihen pysty ja hän pystyy.
Vikaa on myös minussa, kun olen antanut tilanteen luisua "passaamiseksi".Olisi pitänyt jo heti alkuunsa panna stoppi.
En haluaisi vielä nuorimmaista hoitoon laittaa ja siksi yritän nyt katsoa josko neuvottelemalla saisi nämä hommat rullaamaan. Hänen on vaikeampi sopeutua töihin menemiseeni jos vastuu pamahtaa kerralla. Välillä pitäisi vaan pystyä kai raivoamaan ja nalkuttamaan(taidan olla liian nössö).
Voisihan sitä joku viikonloppu jättää jälkikasvua vaikka puoleksi päivää isille ja lähteä vaikka kavereiden kanssa "ostoksille" ja kahville. Jättäisi ruuankin tekemättä ja aineet mielenosoituksellisesti tiskipöydälle odottamaan puhelin äänettömälle heti kun ovi sulkeutuu :)
lapset ukolle viikonlopuks?
Mä ainakin kyrpiinnyin ukkoon ja sanoin alkuviikosta, ett mä tarviin breikin ja lähen likkakaverin kans laivalle. Ja niin mä tein. Matkan jälkeen sanoin, ett mä välitän susta kauheesti, mutt mä en voi tehä tätä yksin..ja yksin mä oon jos sä oot mukana vaan puolella sydämmellä. Meillä tehos. (Ei tosin rahankäyttöön, joka on samaa ku teillä, mutta lastenhoidos auttaa nyt kohtuullisesti)
..että isi enää heitä hoitaa.AINA kun pitää kammata tukka, pilkkoa spagetit, peitellä sänkyyn, puhaltaa pipiä...yms se olen vain minä joka kelpaa.
Se on raskasta, kun joskus olen kipeänä(kuumetta tajuttomasti tai muuten ihan sängynpohjalla)niin lapsille ei kelpaa mieheni hoitaminen(varmaan vaistoavat sen olevan niin vastentahtoista ja vaikeaa).Sitten en jaksa kuunnella sängystä marinaa ja kiukuttelua(miehen sekä lasten) vaan pomppaan vähän väliä hoitamaan kuitenkin kaiken kuntoon.
Pelottaisi että miten ne murut pärjäisi jos kahdestaan miehen kanssa jäisivät.Siksi ajattelin eka sellaisia parin tunnin tai puolenpäivän "lomia" :D
Anna (puoliks pakota=))miehellesi mahdollisuus selviytyä lastenhoidosta. Eli annat (et "jätä") lapset miehen hoitoon. Vaikka ensin puoleksi päiväksi. Tai voisit aloittaa siitä, että et pomppaa paikalle heti jos joku asia ei suju vaan annat miehen hoitaa tilanteen. Ja samalla opettaa lapsille, että talossa on kaksi huolehtivaa aikuista. Osoita arvostusta. Sitä et tee, jos puutut tilanteisiin vaikka olisit sairaana sängynpohjalla.
Näin teet palveluksen kaikille; sekä itsellesi, että lapsille ja miehellesi.
Ensimmäisen lapsen kanssa meillä tilanne oli juuri tuo; minä hoidin kaiken, isä ei kelvannut mihinkään jne. Kun odotin toista lasta, aloin miettimään, että ei niin voi jatkua. Odotusaikana lähdin viikonlopuksi kylpylään, mies ja vajaa vuoden ikäinen lapsi jäivät kahdestaan kotiin. Ja hyvin meni! Sen jälkeen kelpasi sekä isä että äiti hoitamaan, huolehtimaan.
Ehkä, ja toivottavasti, mies oppii iloitsemaan lastenhoidosta. Se vaan vaatii sulta pikku "potkimista" alkuun:)
ilman että rautalangasta vääntää, että pitäisi hänenkin jotain tehdä kodin ja lasten eteen. Meillä taistellaan samasta asiasta. Minä hoidan lapset ja kodin, kaupassakäynnit ja ruuan. Mies sotkee ja valittaa mulle kun on sotkuista. Aina välillä kilahdan ja silloin mies siivoaa kiltisti sotkunsa. Älä anna periksi, tuskin toisenlaista miestä löydät. Tai voithan tietysti alkaa yksinhuoltajaksikin.
Todellakin, ei mies vaihtamalla parane. On tuossa äijässä hyvätkin puolensa.
Mieheni ei käy lainkaan baareissa ja alkoholia n. 2 kertaa vuodessa.
Juoppoja tuntuu olevan tosi paljon :(
Tuo vanha "viisaus" ei pidä paikkaansa.
Mies(tai nainenkin) voi parantua vaihtamalla. Enkä minäkään pois vaihtanut mitään alkkista, vaan tavallisen suomalaisen miehen.
itse olisin ollut kirjoittamassa tuota tekstiä yön pikkutunneilla... paitsi että kaikki kolme lasta samalle miehelle ja ollaan naimisissa, mutta enempi tuntuu kuin ois 4lasta joista yks on mroosiässä. Tulee ja menee kuin tahtoo, ei oo aottamassa vastuuta yhteisestä perheestä : (
Töistä tulee, vaihtaa vaatteet ja lähtee kavereiden luo tai harrastuksiin tulee sit kun oon ite menossa nukkumaan. Asiasta oon maininnu mutta mitään nalkutusta en ala! Minä en kerjää, mutta kun soppa on tulella jo niin keitellään loppuun.... ; )
voi itku ja hammasten kiristys!
Miehesi käy ulkona töissä. Sinä olet kotona töissä.
Alahan itse arvostamaan työtäsi minkä kotona teet. Arvosta myös miehesi työtä kodin ulkopuolella. Miehesi tekee varmaankin 8 tuntia päivässä "tuotanto tahtista" työtä. Olen varma että samassa ajassa ehtii pestä montakoneellista pyykkiä, siivota, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia, ja ajattele, saat tehdä sen kotona!
Voi sinua onnellista, senkun kotia hoidat ja elämä hymyilee, tai hymyilisi oikealla asenteella.
Mielestäni on luonnollista, että sinä vastaat pääosin kotitöistä, koska olet kotona. Eihän se niinkään voi mennä, että sinä vain huvittelisit lastesi kanssa kaiket päivät ja ukkosi tekisi töiden päälle kaikki kotityöt... no, tuota tuskin tarkoititkaan.
Siinä olen samaa mieltä, että miehen pitää siivota itse omat sotkunsa: kun syö, laittaa astiat pois, ruoat jääkaappiin, pyyhkii pöydän tarvittaessa, vie likaiset vaatteensa pesuun jne. sekä osallistuu tietysti vapaa-ajallaan lasten hoitoon ja kasvatukseen. Eli kantaa oman kortensa kekoon perheen hyväksi suhteutettuna tietysti siihen, että hän on päivät töissä tienaamassa leivän perheellenne.
Oletko ajatellut, ettei sinua voi nostaa tästä suosta kukaan muu kuin sinä itse? Mikset ota ja mene töihin? Sano miehellesi, että sinä olet nyt päättänyt palata töihin ja hän saa vuorostaan jäädä koti-isäksi :) Oppisipahan arvostamaan sinun tekemää työtä. Monilla miehillä ei nimittäin ole kokonaiskäsitystä siitä, kuinka paljon työtä lasten ja kodin hoito vaatii.
Toinen ja helpompi vaihtoehto on jättää kylmästi miehesi passaamatta. Minun ukkoni aikanaan ei viitsinyt viedä edes kuteitaan pesuun, joten aikani siitä paasattuani jätin kylmästi ne lojumaan siihen mihin ne olivat herran jäljiltä jääneet ja pesin vain omani. Kun mies sitten eräänä aamuna ihmetteli, miksei kaapissa ole puhtaita vaatteita, totesin tyynesti, että vain ne mitkä ovat pyykkikorissa, pestään... siitä lähtien ne ovat sinne kulkeutuneet ja mies jopa peseekin itse pyykkiä usein. Sama pätee ruoanlaittoon ja muuhunkin; jos ei koskaan itse tee mitään, en minäkään tee. Laita siis sapuskaa vain itsellesi ja lapsillesi tästä lähtien ja sano ukollesi, ettet ole mikään ruokinta-automaatti.
Vika ei monestikaan ole siinä, että miehet alkavat ajan pitää vaimojaan kaiken jaksavana kotitalouskoneena, vaan siinä että useimmat vaimot ajavat siihen itsensä pelkkää kiltteyttään...
hyvä kannanotto:)
Olen samaa mieltä joiden vastanneiden kanssa siitä, että minusta sinun kuuluukin tehdä kotitöitä enemmän kuin miehesi, koska miehesi kuitenkin käy töissä..neuvolasta saamassani lehdykässä oli txti, jossa sanottiin, että helposti käy niin että se kuka jää kotiin, unohtaa nopeasti, kuinka väsynyt sitä voikaan olla 8 h työpäivän jälkeen ja se kuka on töissä ei tiedä kuinka väsyttävää on tehdä kotityöt ja hoitaa lapsia kotona..Meille on tulossa esikoinen, mutta olen huomannut pelottavasti jo nyt kuinka minusta on tulossa passaava kotiäiti..teen ruuan, siivoan, tiskaan pesen pyykit(olemme mieheni kanssa asuneet yhdessä vasta reilu puoli vuotta, muta sinä aikana hän on OIKEASTI tiskannut 4 kertaa!, pyykkiä ei ole koskaan pessyt)..nyt päätin että en tee ruokaa enkä siivoa...paitsi omat jälkeni..ny en ole tehnyt ruokaa kahteen päivään..raha-asioissa vähän sama politiikka kuin teillä, eli puoliksi kaikkia(vaikka tienan vähemmän kuin hän)ja pelkään että se jatkuu myös vauvan synnyttyä.Jos asutte yhdessä ja olette, miten HÄNELLÄ on auto, SINULLA ei?Meillä auto on miehen nimissä ja ns "miehen, mutta kyllä se silti on meidän, ja molemmat saavat sillä ajaa.(eri asia jos ei ole ajokorttia).Mihin miehesi rahat sitten menevät.Jos sinä saat äitiys/vanhempainrahaa/kotihoidontukea ja lapsilisät ja miehesi saa kunnon palkan, mihin miehesi rahat sitten menevät?Jos maksatte kaiken puoliksi, niin mihin miehesi loput rahat menevät?jos ei käy ulkonakaan?Varmasti rahat menevät perheen tarpeisiin?minusta parisuhteessa, lapsien tullessa ei ole enää "minun ja sinun rahoja" vaan "meidän rahat", koska kummaltakin menee raha ensisijaisesti perheeseen ja vasta sen jälkeen omiin menoihin. Jätä lapset miehesi hoiviin..siskoni lapsi oli ihan samanlainen, ettei kenenkään muun kuin äidin apu kelvannut, mutta kun siskoni vain jätti lapsen isän hoiviin, niin kyllä se iskäkin kelpasi pyllyä pyyhkimään ja syöttämään...isä osaa hoitaa lapsia ihan yhtä hyvin kuin sinäkin..älä stressaa, anna miehesi kiristellä hampaitaan jos kaikki ei suju...oppiipahan olemaan..
raha-asiat päätettiin lyödä yhteen heti hynttyiden yhteen lyömisen jälkeen. Mitä ideaa on elää yhdessä, mutta pitää tiukasti jakoa "sinun ja minun" rahat? Meillä kaikki tulot ovat eka päivästä lähtien tulleet - ja tulevat jatkossakin - yhteiselle tilille, johon molemmilla on käyttöoikeus ja pankkikortit. Tilipäivänä sieltä maksetaan yhdessä kaikki laskut ja velat, laitetaan jotain säästöönkin yhteiselle säästötilille ja rahastoihin, ja loput käytetään elämiseen, kuten ruokaan, bensaan, huvituksiin jne. Toki sieltä voi sitten ottaa rahaa omiinkin juttuihinsa, mutta yleensä isommista hankinnoista neuvotellaan toisen kanssa etukäteen. Jotkut muutaman kympin jutut ovat asia erikseen... vaatehankinnat ja muut välttämättömät menevät pääsääntöisesti "ilmoitusmenettelyllä" eli tarvitseva vain sanoo toiselle, että ensi tilistä ostan sitten itselleni farkut ja paidan tms.
Meilläkin on toki tilanteet muuttuneet vuosien aikana ja koettu penninvenytyskin (työttömyys, opiskelu, armeija). Ja välillä minä olen tavallaan elättänyt miestäni tienaamalla huomattavasti enemmän - ja päinvastoin. Mutta mielestämme se onkin koko yhteiselon idea! Onhan jotenkin hassua, että kun puoliso jää kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia, joutuu hän maksamaan kenties pienilläkin tuloillaan puolet kaikista menoista ja kituuttamaan sitten rahapulassa toisen mällätessä omillaan... ei istu meikäläisen oikeudentajuun eikä logiikkaan. Mielestäni silloin ei tarvitse edes asua yhdessä, jos ei kykene jakamaan omistaan oman rakkaimpansa (ja perheensä) hyväksi. Eri asia tietysti on, jos toinen ryhtyy työttömäksi pulsuksi elääkseen loppuelämänsä toisen siivellä... homma ei silloin toimi.
Näin lopuksi todettakoon, että tämä ei tietystikään sovi kaikille - vaatiihan mm. vahvaa luottamusta toista kohtaan - ja myös toisin päin - että homma voi onnistua näin. Ja etenkin silloin kun talous on tiukilla, myös tiukkaa harkintaa. Ettei käy niin, että toinen törsää ja toinen näkee sitten nälkää...