miksi sinä et voi sanoa sitä koskaan. En minä sinun vihaasi kuolisi, vaikka sinä niin toivoisit.
Minä tiedän että sinä vihaat minua. Sanoisit sen edes yhden kerran. Mutta sinä haluat vain satuttaa minua sillä lisää, ettet sano, ruokit epätietoisuutta, nautit kun olet yhtenä päivänä yhtä, toisena toista. Sinun ei koskaan ollut tarkoituskaan muuta kuin rikkoa jokainen vastaankävelevä sydän.
Minä vihaan sinua loppuikäni. Aina.
Minä tiedän että sinä vihaat minua. Sanoisit sen edes yhden kerran. Mutta sinä haluat vain satuttaa minua sillä lisää, ettet sano, ruokit epätietoisuutta, nautit kun olet yhtenä päivänä yhtä, toisena toista. Sinun ei koskaan ollut tarkoituskaan muuta kuin rikkoa jokainen vastaankävelevä sydän.
Minä vihaan sinua loppuikäni. Aina.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En minä ketään vihaa. Oma sydämeni on särkynyt, enkä halua rikkoa sitä enempää. On paranemisen aika.
Joskus täytyy repäistä irti, kun sattuu niin paljon. Kun repäisee irti, se sattuu vielä enemmän, mutta siihen sisältyy toivo parantumisesta. Ja tiedän, että omalla kohdallani se kestää kauan. Minulla oli sylissäni rakkaus, jollaista en ole koskaan ennen kohdannut, mutta toinen osapuoli ei rakastanut.
osaa ...
sinä nyt tyytyväinen?
Olen kanssa usein miettinyt
Onko puhuttomuuskin vallankäyttöä, sadismia, halua satuttaa
Yleensä pahimmat loukkaukset sanotaan juuri vaikenemalla.
joissa on järkevämpää vaijeta tunteistaan.
Nimettömiä kirjaimia, vihaisina viittaamassa. Puhumattomuudestako olet katsonut minua? Kuinkahan monta kertaa olet halunnut nöyryyttää minua katteettomilla odotuksilla milloin missäkin käänteissä ja miiteissä. Yhteydenottoni eivät ole vaan sulle kelvanneeet ystäväiseni. Ruudun takaa on työntynyt tunnelmia, tohtuneita, tukahtuneita ja tuskastuneita.
Olet jotenkin maalannut (antanut maalata) minusta jonkun hirmuisen pedon, jonka rinnalla lekteterin hannipalikin vaikuttavat ylenpalttisen empaattiselta halinallelta. Kaikenlaisia kostotoimia sun muuta natsitouhuja olet mietiskellyt myös osakseni (ja sekös on suututtanut) kun en ole tanssinut tahtiisi, vaan pitänyt kiinni siitä, että asiat setvitään keskenään aina, i kertakaikkiaan haluta puhua mistään todellisesta. Arvailuja arvailujen päälle, yleistä ihmettelyä, paisuvaa tunnetaikinaa.
Puhumaan sua olen yrittänyt saada. Olemalla tavoitettavissa, ottamalla yhteyksiä. Samaa toistoa on vastauksenas ollut vuosikausia. Sama tarina tilanteiden vaihtuessakin. Sillä olet viestinyt kyllä tiettyä pysyvyyttä, mutta et ole enää kyennyyt kontaktiin kanssani, koska tilanteet olivat karanneet käsistäsi.
Rakastunut olen suhun edelleen, enkä voi sille mitään, vaikka olen kuinka yrittänyt työntää tunnetta syrjään. Se on vain on ja velloo taustalla. Mieli on ajan saatossa mukautunut suuntaasi, kaikesta huolimatta, mutta nyt sitä jälleen käännellään.
Ehkä minun on silti katsottava onko uudempi ihastukseni tie tästä tulehduksesta johonkin hengittävämpään. Tilanne on tehnyt vähintäänkin ymmyrkäiseksi. Kärsinyt olen minäkin, kidutettu, kuten itsekin koet. Ylpeyden tylpillä keihäillä olemme toisemme kolhineet lemmen laulukuoron puolelle.
Kai se sun vihaaminen myös tarkoittaa sitä, että olet potkinut kyseisen ihmisen elämästäsi?