Luojan kiitos ei ollut velkoja...nyt tosin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, työpaikkaa on tarjottu ja harkitsen sitä. Ala on täysin erillainen, kuin missä aikaisemmin tuli aherrettua...terkut vaan metsäjätille, ei ole ollut pätkääkään ikävä teitä ja teidän tekemisiä!
Vapautta on ainakin ollut...
potkut saanut...
2367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei niin pitkää pimeää etteikö valoa joskus näy
Tulin itse ulosfuusioiduksi loppuvuodesta 2004, kun työnantajani yhdistyi vihamielisessä yritysfuusiossa. Menin sinne hommiin tammikuussa 2003 ja jo muutaman kuukauden päästä tuntui, ettei tämä tästä vaihtamalla parantunut. Aloin etsiä uutta paikkaa jo puolen vuoden jälkeen. Esimies oli despootti, kyttääjä ja tyranni. Ilmaisin jossain vaiheessa mielipiteeni asioista ja fuusiovaiheen näyttäessä varmalta aloin tajuta, että lähtö on edessä. Tein valmisteluja uuden työpaikan suhteen entistä kovemmin. No, marraskuussa 2004 eräänä sateisena perjantaina minut sitten kutsuttiin neuvonpitoon, jonka laadun jo arvasin.
Sain ihan mukavan erorahan, jonka turvin olisin voinut elää parisen vuotta mukavasti. Uusi työpaikka (joka sekin oli loppupeleissä aika syvältä) tuli viiden päivän kuluttua "irtisanoutumisesta". Viime syyskuussa sain todella hyvän työpaikan, marraskuun 2004 vittumaiset muistot alkaa olla ylipäästyjä. Joskus siis irtisanotuksi tuleminen voi olla myös hyväksi. Liike-elämässä korttien oikein pelaamisella sillä voi jopa tienata. Tosin CV parin viime vuoden ajalta näyttää haulikolla ammutulta.
Onneksi ei enää ollut velkoja, ja oli mielekästä tekemistä "työttömyysjaksoilla".