käydä entisessä kodissa jossa häärää uusi nainen,eli se jonka kanssa mies petti vuosia.Erossa menetin miehen ja kodin,olin vuosikymmeniä aviossa ja näin kävi.Miten elämä voikin koetella näin ja miten uusi nainen voi tulla toisten kotiin kun mitään ei olis tapahtunut.
kyllä teki pahaa
sain käydä vielä
294504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Varmasti ko. tilanteessa on laatan lento lähellä.
Eri asia on, kuka sen laatan lattialta puhdistaa :)
t: mies jolla kävi samoin
Miksi ihmeessä enää menit sinne tuijottelemaan? Lisää itsekidutusta? Eikö olisi ollut parempi kääntyä ovelta viimeistään.
Jätitkö sinä miehen vai toisinpäin????
Jos itse jätit, voi voi... tietysti vaikea pettävän kanssa olla.
Jos mies jätti, otan osaa -äärimmäisen inhottava tilanne. :(
koska väkivaltaa oli siinä määrin että en uskaltanut elää siina avioliitossa enää.
En enää mene sinne ja yritinkin vielä totuttautua että ei satu mikään enää kun käyn siellä mutta toisin kävi:tuli niin paha olo ja on vieläkin että voisin oksentaa!
Sun täytyy nyt lohduttautua sillä, että uusi nainen saa jossain kohtaa kohdata takuulla väkivaltaa ja pelkoa (kamala juttu, mutta)... ja sitten ei se uusikaan viitsi sellaista ehkä katsella.
Koita nyt jaksaa. Tai tarviiko sitä aina jaksaa.
Mies kuulostaa (varmaan ihanista puolistaan huolimatta) hiukan ! ! ! epämääräiselle, hänellä on väärät arvot jne. Luulempa että löydät monta kertaa paremman miehen vielä, vaikka se nyt ensiksi kuulostaa utopistiselle. Teit oikeastaan palveluksen itsellesi kun lähdit, väkivallasta voi vammautua tai kuollakin jos väärään paikkaan ... osuu hiljempaakin. Henkinen väkivalta tekee toisia tuhoja.
Nyt ajattele vaikka muuta välillä jos voit, kaikkia ihania asioita mitä voit vielä saada elämääsi. Ilman sekoilevaa ukkoa (anteeksi sanamuoto).
Otan osaa tosiaankin
Ja jos miehen perään haikailet, saat toki. Ainahan takaisinkin asiat voisi muuttua joskus(tai en tiedä), mutta kannattaa harkita viittiikö elämäänsä pilata kokonaan. Jos ei mies ole apuakaan itselleen väkivaltaiseen käyttäytymiseen ottanut vastaan. Ja sit vielä että muuttuisiko.
Mutta nyt tilanne on tämä ja voisit saada parempaa.
että oli paikka jossa sain kertoa ahdistavan asian ja myös sain tukea täältä.
Tästä on hyvä jatkaa ja olla kiitollinen että saa elää ja olla täällä.Olen kyllä kertonut ex-miehen uudelle kaikesta huolimatta että koin väkivaltaa avioliitossa,mutta sain vastauksen häneltä:meillä menee hyvin.Olenkin miettinyt,mistä minä koin sitä pahaa oloa lopulta?Mutta olen tehnyt parhaani ja muuta en voinut.
"että oli paikka jossa sain kertoa ahdistavan asian ja myös sain tukea täältä."
Voit tulla tänne milloin vain. Minäkin kävin aikoinaan vielä yhteisessä omistuksessa olevalla kesämökillä ja järjestin siellä kohtauksen.
Heitin saunan edessä olevat orvokit juurineen menemään, rikoin ison viinipullon hellan levyyn.
Suutelin miestäni ja uusi naisystävä katsoi vieressä. Kuin suoraan Kukkia ja Sidontaa tai muista kotimaisista draamoista. Harmi vain, että ohjaajat ja kamerat eivät olleet paikalla.
Lueskelin äsken Iltalehden keskustelufoorumia.
Siellä on keskustelu mäkikuismasta. Samasta aiheeta joku nainen kyselin Soneraplazan Ellien Kristallipallopalstalla.
Exäni sairastui, meni lääkäriin ja sai Cipramil-kuurin. Syksyllä hän sekosi ja haki avioeron.
Syynä eroon oli se, että olen 43-vuotiaana ruma, vanha ja eihaluttava.
Väittelin aikoinaan reseptin kirjoittaneen lääkärin kanssa sivuvaikutuksista. 8 vuotta sitten lääkärikunta oli melko naiivia. Copypastaan tämän viestin IL:n palstalta.
Näin viime yönä aika rajun painajaisen. Ehkä näillä nettipalstoilla surfailu ei ehkä tee hyvääkään. Mielestäni kirjoittaminen on kuitenkin parasta terapiaa.
Rakastan kirjoittamista. Nyt minulla on lomapäivä. Aurinko paistaa, radio soittaa ihanaa musiikkia, tytär on lukemassa reaalin yo-kirjoituksiin kirjastossa, mies on jo kuivilla viinasta. Säälin syvästi Juha Kankkusta ja Mika Myllylää. Suomalainen yhteiskunta on läpeensä sairas. Meidän perheen tradegia on vain yksi monista.
Minäkin olen mennyt itseeni ja löytänyt itsestäni paljon vikoja.
Mutta nyt ei enempää löpinöitä. Ap:ta lohduttakseni. Onhan sinulla jäljellä valokuvat, ihanat lapset, yhteiset muistot. Niitä ei nykyinen voi tuhota sydämestäsi.
Kerro hänelle, että kirjotat täällä netissä.
Näitä palstoja luetaan melko paljon. Olen melko varma, että tarinamme osaa ulkoa suurin osa nettikansasta.
Copypastaus epäonnistui. Kopioin sinun viestin ja entinen pyyhkiytyi alta pois. Ehkä niin kävisi, jos hommaisin uuden miehen. Kun en hommaa, niin pysyttelen mieluummin tällä palstalla.
Iltalehden foorumilla mielestäni on erittäin virkeää keskustelua.
Tällaisen miehen kanssa elin keväällä 1998.
Ehkä moni Elli seurusteli kotoa karanneen exäni kanssa. Tälläisen hermoraunion kanssa elin. Ei kaikki vaivat voineet johtua ulkonäöstäni.
---------------------
Cipramilin myrkkyvaikutukset (lista sen verran pitkä että jouduin lyhentämään rajusti);
- päänsärky, huimaus, vapina, kouristukset
- unettomuus, ahdistuneisuus, uneliaisuus, pyörtyminen, keskittymiskyvyttömyys, sekavuus, apatia
- hengenahdistus
- virtsaamishäiriöt
- palpitaatio
- posturaali hypotensio
- ihottumat, kutina
- euforia, agressiivinen reaktio
- lihaskivut, tuntoharhat
- vatsakivut, oksentelu, ilmavaivat, painon lisääntyminen
- takykardia, bradykardia
- impotenssi, lipidon heikkeneminen, orgasmivaikeus
- jne jne.........................
Lähde: Pharmaca Fennica
en onnistunut lukemaan näitä uusia kommentteja.Näin unen viime yönä olin taas entisessä kodissani jossa ex-mies oli uuden naisen kanssa ja muita sukulaisia.
Uusi nainen oli posket punaisena ja sanoi katsoen entistä miestäni,minä rakastui niin paljon ja mies myhäili vierellä.
Muut sukulaiset ihaili heitä ja näyttelin että ihailen myös heitä,vaikka sisällä tuntu mielettömän pahalle.
Samalla huomasin että pihassa olikin ranta ja menin uimaan,vesi oli todella lämmintä ja huusin mulle että hekin tulisivat uimaan mutta kukaan ei tullut ja olin yksin.
Kuulin vaan muiden puhetta että vesi on siksi lämmintä kun se tulee jostain voimalasta?
eli jotain lauhdutusvettä!
Tuli herättyäni mieleen,oliko mikään sittenkään totta siellä entisessä kodissani!
Uskon sen täysin. Järkyttävää että sinun tekemässä kodissa, jossa kaikki on valmiina, on toisen helppo mennä. Se on naikkosten suunnitelma, että valmiiseen mennään säälittä. Otetaan valmiiksi koulutettu mies, hänen kotinsa ja vieläpä lapsetkin jotkut röyhkeät manipuloi,kun ei viitsi omia tehdä.
Miten voi nainen olla noin kamala?
Hassuttavat poliisinkin tekemään tyhmyyksiä. Tai, eipä komisario kai arvannut, mihin leikkin ryhtyi, kun minut käytännössä ilman syytä kuulusteluun järjesti.
Takkiin on heille tullut monta kertaa sen jälkeen. Pahin tälli taisi olla se, kun ilmeni, että muutamalla nykyisellä komisariolla onkin luuranko kaapissa.
Eivät varmaankaan aavistaneet, että vanhat tekoset tulevat tällä tavalla päällystön tietoon.
suinkaan pakko lähteä mukaan houkutuksiin ja näin hylätä vaimonsa toisen naisen takia. Fiksu mies kantaa vastuunsa, myös parisuhteessa.
Kyllä naistaan pitää kunniottaa ja käyttäytyä niin, että tällä ei ole mitään syytä epäillä suhteen kestävyyttä.
Surkuhupaisia ovat jutut kahdesta kännykkäliitymästä, salaperäisistä tekstareista jne.
Reilu pelin pitää olla. Ei mitään irtosuhteita, vaan eletään täysillä oman vaimon kanssa.
Fiksu mieshän ei petä. Mutta lähipiirissä mies erosi vaimostaan ja meni toisen naisen luo, jonka tuntenut lapsuudesta asti... Pettämistä en tietenkään hyväksy. Mutta oliko tuo mies sitten vastuuntunnottomampi kuin ne, jotka jatkavat salassa vuosikaudet salasuhdetta eivätkä kerro vaimolleen. Haluavat siis pitää kaksi naista kerralla. En osaa sanoa, onko tuo hyväksyttävää vai ei. Mutta vähemmän arvostusta saavat ne, jotka pelailevat pelejään loputtomiin kunnes jäävät kiinni.
Ärsyttävin piirre on se että naiset käyttävät tätä sylkykuppinnaan. Jos oma ihmisuhde on mennyt karille miehen töppäilyjen takia niin silloin KAIKKI miehet pettävät naisiaan, poikkeuksetta. Kun tälläinen katkeroitunut vanhapiika sitten joskus löytää uuden siipan, niin juuri se mies on sellainen joka ei sitten petä vaikka muut pettikin.
Muistakaa että niin makaa kuin petaa.
Minun mielstäni jos suhde on huono ja toisen syliin päätyy niin silloin on oikein että jättää toisen ja aloittaa uuden suhteen.
... mutta ensin on lopetettava se edellinen, eikös vain? Sehän siinä toisen syliin "PÄÄTYMISESSÄ" ( what a word!) onkin niin ärsyttävää, ettei ole miestä/naista ensin päättää sitä edellistä suhdetta.
Mutta eihän jutun juju olekaan oikeudentajussa ja moraalissa vaan oman "onnensa" petaamisessa. Kutsuisin sitä raukkamaisuudeksi.
Tässäpä erään "syrjähypänneen" miehen tarina, ex-vaimosta ja kodista, ja ex-vaimon edesottamuksia aiheesta.
Kun halusin erota vaimostani ei hän siihen suostunut. Tiesi hyvin, kuten me molemmat että yhteiselämämme on helvettiä. Hän ei välittänyt minusta, eikä kunnioittanut minua. En tiedä mikä aiheutti äkillisen muutoksen vuosia aikaisemmin, ei koskaan kertonut, mutta uhosi monesti itse erolla. Mutta kun minä sitä ehdotin ihan tosissani niin se ei käynyt. Hän kieltäytyi myös suhteemme parantamisesta. Hän saneli ehdot, jotka liittyivät lähinnä kodin- ja lastenhoitovelvoitteisiin. Niistä suoriuduin parhaani mukaan, mutta sanomista riitti silti. Minä pyysin vain että lopettaisi jatkuvan nälvimisen ja arvostelun. Ei lopettanut. Klassinen "lasten takia jäin". Yritin keskittyä lapsiin. Vaimoni oli kieltäytynyt seksistä pari vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen. Ei halunnut puhua, kielsi vain koskemasta. Elin kuin munkki ja orja omassa kodissani. Vaimoni väitti että saanhan minä, vaikutusvaltainen mies muitakin naisia. Kerroin että niitä ei ole ollut, ja hän vain nauroi, että niin sinä sanot nyt. Hän myös ilmaisi ettei asia häntä kiinnosta. Ts. käytännössä meidän suhteemme ja avioliittomme oli ohi jo vuosia ennen konkreettista, juridista eroa.
Lapset kyllä tiesivät jatkuvasta riitelystämme, että asiat oli pahasti pielessä jo ennen toista naista. Nuorempi ei paljon kotona viihtynyt läksyjä tekemässä kun vaimo jäkätti. Lapsi pyysi jatkuvasti että lähtisin jonnekin viikonloppuna vain hänen kanssaan, että saataisi olla rauhassa. Vaimo ei ottanut sitäkään huomioon kun halusi vain tehdä elämästäni helvetin.
Ja sitten kun olin tavannut naisen johon rakastuin. Otin jälleen eron puheeksi, mutta ei käynyt. Vaimoni sanoi että hänelle sopii jos tapaan sitä naista mutta niin että hoidan kotityöt kuitenkin. Kuulosti erikoiselta minusta, mutta lupasin ettemme eroa. Sopimus ei kuitenkaan pitänyt vaimoni puolelta. Ei hän antanut minun tavata sitä naista. Nosti hirveän kohtauksen joka kerta kun olin lähdössä jonnekin, syytti huoraamisesta jne. myös lasten kuullen, vaikka oli sovittu ettei tätä asiaa kaadeta lasten niskaan. Kysyin kolmesti häneltä haluaako hän minun jäävän vai lähtevän. Hän halusi jäävän ja antoi luvan tavata naista. Joka kerta hän teki sen mahdottomaksi jollain tempauksillaan. Olin muutes ehdottanut jo vuosia aikaisemmin että menisi puhumaan jollekin vaikka työpaikkalääkärille, jos hänen ahdistukseensa löytyisi apua, mutta vaimo rähähti että luulen häntä hulluksi, vaikka ainoa syy hänen kiukkuunsa olen minä.
Siispä koska en kestänyt sitä tilannetta kotona, ja lasten takia jokin oli muututtava, minä muutin pois. Vaimo ilmoitti olevansa tyytyväinen. Sovimme elatukset ja ositukset ym. muuten sovussa, paitsi vaimo kuvitteli saavansa pitää osuuden talosta, joka oli minun vanhempieni perikunnan talo, mutta jossa asuimme perikunnan suostumuksella. Vaimo sai jäädä asumaan, mutta rahaa hän ei olisi siitä saanut. Uhkasi kyllä viedä asian oikeuteen, mutta ei koskaan kuulunut mitään. Sen sijaan vuoden päästä hän halusikin muuttaa pois, koska se "ei ollutkaan hänen kotinsa vaan minun ja sisarusteni". Joten hän muutti pois lasten kanssa ja minä taloon. Myöhemmin sinne muutti myös naisystäväni, josta sittemmin tuli vaimoni. Teimme mittavan remontin taloon. Halusin siitä täysin erilaisen. Sitä ei oltu juurikaan remontoitu kun ex-vaimoni ja lapset muutettiin sinne, mutta nyt sain toteuttaa toiveeni. Siitä tuli 80%sesti minun näköiseni talo, ja osittain uuden vaimoni, koska se oli meidän kotimme, eikä minun. Talosta tuli aivan erilainen kuin mitä se oli ollut.
Ex-vaimoni ei siellä koskaan käynyt mutta kuuli lapsilta millaista remonttia olimme tehneet. Hän sitten otti tehtäväkseen jaella sellaisia kommentteja sukulaisilleni, ystävilleni ja lasten pelikavereiden vanhemmille, että olin petoksella vienyt häneltä oikeudet siihen taloon, uusi vaimoni oli muuttanut hänen kotiinsa ja tuhonnut sen. Kaikki muistot (jotka olivat minun omasta tahdostani hävitetty ennen kuin uusi naiseni sinne muutti) oli tuhottu, talo muutettu perhekelvottomaksi, ja sitten vielä se perheen hajottanut nainen asuu siellä kuin kotonaan. Ex vaimoni ei ymmärrä että hän ei halunnut suhteemme jatkuvan avioliittona, vaan asumismuotona. Hän hyväksyi muut suhteeni. Hänen suhteistaan en tiedä, eikä edes kiinnosta. Hän muutti talosta pois vapaaehtoisesti vaikka olisi saanut siellä asua. Hänellä ei ole mitään juridisia oikeuksia koko taloon. Ikävää asiassa on, että kaikki kenelle hän on mielipiteitään jaellut, tietävät nämä tosiasiat, ja ihmiset säälivät häntä. Yhdessä vaiheessa kuulin sieltä täältä, että eikö häntä voisi kehottaa hakemaan mielenterveydellistä apua. Minä en asialle mitään voinut ja sen myös kerroin.
Asiaan tuli kyllä onnellinen ratkaisu, kun hän jostain ihmeen syystä päätti hakeutua hoitoon ja lapsilta kuulin että syö jatkuvasti jotain lääkkeitä. Sen jälkeen piinaaminen loppui. Olisi vain hakeutunut hoitoon aikaisemmin, mutta en usko että avioliittomme olisi siltikään jatkunut.
Että katsokoot katkerat vaimot joskus peiliin ja laittakoon asiat oikeisiin suhteisiin. Kantakoot he omalta osaltaan vastuun suhteen onnistumisesta ja avioliitosta. Se ei ole yksin miehen tehtävä.
Toinen asia mitä en ymmärrä on avioliiton materialisoiminen. "Asunto" ei ole yhtä kuin avioliitto. Where ever I lay my hat that's my home. Eli muunnellen: siellä missä avioliitto voi hyvin se on avioliiton koti. Ja kun se ei enää voi hyvin, ei ko. asuntokaan ole avioliiton koti.
Me asumme talossa edelleen, koska me (minä, vaimoni, yhteinen lapsemme), sekä minun lapseni mahdumme sinne kaikki mainiosti ja uuden talon tai asunnon hankkiminen olisi järjetön talouden vastainen teko. Asumme niin kauan kunnes perikunta toisin päättää. Sitten katsotaan asiaa uudelleen.
..elänyt parisuhteessa.muuten et väittäis tollasta.
"Onnellinen loppu" ja toivon sydämestäni onnea teille jatkossakin! Mitä ilmeisemmin ex-vaimosi on ollut sairas, ja ehkä ollut aina. Hiljattain kuulin hyvin läheiseltä uusperheen äidiltä, että hänen miehensä ex-vaimolla oli todettu äskettäin kaksisuuntainen mielialahäiriö, ongelmia ollut aina... Miehellekin valkeni vasta vuosien jälkeen vaimon omituinen käytös (en tiedä yksityiskohtia) tai syy niihin.
Tässäkin tapauksessa tämä uusi nainen pakotti miehen lyömään ex-vaimoaan, että saisi muuttaa heidän yhteiseen taloon asumaan.
Mikään ei ole elämässä pysyvää, luovuta jo.
Ei se ole hänelle "toisten koti". Se on miehen koti, ja nyt myös naisen koti. Olethan sinäkin muuttanut toiseen asuntoon, joka on aikaisemmin ollut jonkun muun koti, mutta ei ole enää. Ymmärrätkö?
Ja mitä sitä paitsi teit siellä? Pysy pois jos et kestä asioita.
harvalle onnistuu meno "toisen kotiin" ja sellainen liitto tai suhdekin ennen pitkää kärsii ja loppuukin. Itselleni ei onnistuis eikä monelle tutulle. Jotta uusi liitto onnistuis kyllä kodinkin on hyvä olla "puhtaalta pöydältä" - tuntematon molemmille - noin usean kohdalla. Siinä mielessä ihmettelen heidän rohkeutta, jotka noin vain asettuvat taloksi toisen kotiin ja vielä kotiin jossa on ollut toinen emäntä/isäntä.. Kokonaan eri on asia jos ostaa käytetyn asunnon/talon ja se on molemmille "uusi". Noin ainakin on moni tuttu uusioperhe toiminut..
Olen jokeenkin samaa mieltä. Meillä ei ole onnistunut, mutta kyseessä onkin tilapäinen järjestely joka avokkini on hyväksyttävä. Toinen vaihtoehto oli että asumme erillään viisi vuotta. Tai pitää talo tyhjillään, sillä sitä ei voi myydä kärsimättä niin suuria taloudellisia menetyksiä, että mitään järkeä ei olisi ja tyhjillään pitokin kostautuisi ennen pitkää. Paitsi jos olisi kasapäin rahaa, vaan kun ei ole. Onnekseni avokkini on ymmärtäväinen ja meillä on toisemme, mikä on paljon tärkeämpää kuin asunto jossa asumme. Vaikka olemmekin tehneet siitä itsemme näköisen, siis meidän kahden. En halunnut sinne jäävän mitään mikä muistuttaisi edes minua edellisestä liitosta, vaan haluan itsekin kodin joka olisi meidän kotimme. Olemme avokkini kanssa onneksi sen verran suuripiirteisiä ihmisiä että pidämme asiat oikeissa mittasuhteissa. Onneksi exäni on sen verran järkevä ettei ole sekaantunut meidän elämäämme. luen näitä juttuja ja olen pahoillani ihmisten puolesta siitä millaisia eroja ovat kokeneet. Miksei erossa voida hyväksyä eron tosiasiaa ja sitä että jokainen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Siitä ei voi syyttää edellistä puolisoa olkoonkin että se on tehnyt mitä hirveimpiä tekoja. Se olisikin jo toinen aihe eikä kuulu tähän.
Minä varmaan olen sitten ihan kauhea naikkonen, kun olen jo vuosia asunut talossa, jonka mieheni on rakentanut ex-vaimonsa kanssa. Minua asia ei häiritse mitenkään, eikä mieleenikään olisi tullut vaatia miestä myymään talon, jonka on itse rakentanut.
Ex-vaimo kävi vielä vuosien päästäkin hakemassa mm. kukkaistutuksia suoraan kukkapenkeistä. Meitä se nauratti, mutta ex-vaimo oli sitä mieltä, että ne ovat hänen.
..toisen luonteelle vaan sopii se mikä ei toiselle sovi - ei mistään hinnasta..niin me olemme erilaisia joka suhteessa..silloin kun ei häiritse, kaikki hyvin...
Itse tiedän yhden tapauksen, jossa suhde kariutui siihen, että naisella oli oma talo, jonka oli ostanut ja laittanut oman maun mukaisesti. Nainen suht nuori vielä , jolla ei ollut entistä avioliittoa takana. Nainen ei voinut luopua talosta ja mies (kokelas) ei voinut muuttaa pysyvästi asumaan kokonaan "toisen rakentamaan kotiin". Mies totesi, että aina kun oli (asui siellä) tuntui, että tämä on kokonaan toisen koti - ei hänen, eikä yhteinen koti.. vain hänen kädenjälki jokapuolella vastassa...ei onnistunut..
mitä lystää. Niillä kun ei ole mitään, valmiista on helppo aloittaa, kun entinen vaimo on kaiken hyvin tehnyt. Eihän ne osais kotia perustaa itse.
Toiselta on helppo viedä kaikki. Minä hakisin ainakin omat kamat sieltä kaikki pois ja mitä sinne on miehelle aikanaan ostettu, pois vaan.
Entinen vaimo pitää itseään kovassa kurssissa jos luulee että uusi nainen haluaa hänen pöytäänsä istua. Toki voikin, jos välit naisten kesken ovat hyvät. Toit esiin asenteen, joka ei ainakaan lupaa hyviä väliä näille naisille.
Toisaalta, jos saat itsesi pysymään poissa pullon suulta uskottelemalla että olet korvaamaton kuningatar, hyvä niin. Lapset tarvitsevat selväpäistä äitiä, vaikka myöskin selväjärkistä....
entisen miehen.