Näissä deittisensseissä ihmetyttää se, että pitäisi aina lähetellä viikkokaupalla ensin meilejä ennenkuin voi pyytää itse kohdetta ulos.
Mikä kumma siinä on että parin viestin jälkeen ei voi tavata itse henkilö vaan pitäisi jatkaa jotain "sähköpostiromanssia".
Ei oikein iske minulle, kun ravintoloistakin löytää ilman email-osoitetta seuraa.
Mikä kumma siinä on että parin viestin jälkeen ei voi tavata itse henkilö vaan pitäisi jatkaa jotain "sähköpostiromanssia".
Ei oikein iske minulle, kun ravintoloistakin löytää ilman email-osoitetta seuraa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Turhaan roikut deittisivuilla jos tämä tuntuu väärältä tyyliltä.
idea onkin juuri siinä, että tutustutaan kirjoittelemalla eri asioista, tällöin tulee toisesta mahd. laajempi / syvällisempi käsitys kuin esim. baari tiskillä. Sitten tavatessa voi ajatella esim. "onpa hän noin hyvän näköinen, ja lisäksi kaikki ne mielenkiinotiset ajatukset, mitä hän on kertonut maileissa" tai sitten näin "onpa outo kampaus, mutta ei se haittaa, onha nhän osoittautunut aivan loistavaksi henkilöksi periaatteiltaan ym. sähköpostien perusteella"
Tai sitten käy niin, että lopulta tavatessa huomaakin kuinka kauheen oloinen toinen onkaan. Harmittaisiko yhtään? Viikkojen syvälliset ajatustenvaihdot ja toisen sisäiseen kauneuteen ihastuminen pöntöstä alas samoin tein? Tämä nykyinen hektinen parinhakumentaliteetti ei tällaiseen uhkapeliin ehdi alkaa. Mutta onhan meitäkin, joille ajatustenvaihto meileissä voi jo sinällään olla mielenkiintoista ja uusia ajtuksia luovaa toimintaa. Ja josta kenties voi joskus...
ihminen voi olla rehellinen tai sitten ei.kummassakin tavassa tutustua ihmisiin,voi se toinen syöttää korvat,silmät täyteen paskaa.
etsit sitten sitä seuraa netistä tai baarien lihatiskeiltä.
Meillä meni 10 päivää ennen tapaamista ensimmäisestä mailista.
kuusi päivää tapaamiseen ensimmäisen meilin jälkeen. Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että tekstien perusteella toiseen liittää niin paljon omia odotuksiaan, että on parempi tavata pian, jotta tietää, mikä on totuus. Toki olimme jo ehtineet lähettää useita pitkiä meilejä ja olimme todenneet pitävämme toisistamme niiden perusteella. Ensi viikolla meille tulee yhdessäoloa täyteen neljä vuotta ja niistä kaksi naimisissa. :)
Itse tapasin ex-vaimoni netistä joskus 90-luvun lopussa. Olen samaa mieltä, että sellaset pitkät meilien vaihtamiset lopahtavat aika nopeasti.
No, 2 viikon meiliein jälkeen tapasin ex-vaimoni,
mutta ei hän osoittatunut siksi miksi itseään kuvaili. Erohan siitä tuli.
Miks piti mennä naimisiin asti jos ei kolahtanut???
Outo homma, että pitää naimisiin asti rynnätä suin päin jos ei kuitenkaan napannut!
Itellä kävi niin, et parisen kuukautta vaihdettiin meilejä ja muita, ja sit tavattiin..enpä olis live-elämässä kahta kertaa katsahtanut samaa tyyppiä. Eli ei iskenyt sitten yhtään..harmittaa vaan aika, jonka häneen tuhlasin!
tutustuminen ihmiseen, joka kanssa kuitenkin pidit yhteyttä 2 kuukauden ajan?? eihän se nyt täysin mäntti voinut olla jos kerran meni 2 kuukautta? outo ajatus..
outoa, että ihmiset aina väittävät olevansa mm. suvaitsevaisia jne.
Kirjeissä mukavaksi todettu henkilö kun livenä onkin ulkomuodoltaan vaikkapa vääränlainen (esim. liian isot hampaat, kaksoisleuka, kalju, tms.) lopahtaa kiinnostus!
Itse olen ennen ekaa tapaamista teroittanut mieleeni, mitä hyviä ja ihastuttavia puolia ihmisestä on paljastunut keskusteluissa kirjeitse, ei niitä voi täysin unohtaa vaikka henkilö pukeutuisi eri tyyliin kuin olin kuvitellut, tai olisi jotain muuta pientä erilaista ominaisuuksissa kuin kuvittelin etukäteen. Eihän ihminen mahda määräänsä enempää esim. ulkonäölleen, puheäänelleen tms. sen sijaan ajatukset, periaatteet ja teot ovat aikalailla omassa hallinnassa!
Nimim. kirjoittelua 3kk ennen ekaa tapaamista