Hei!
Seurustelen itseäni 16 vuotta vanhemman miehen kanssa.Hän on hyvin turvallinen ja rakastava, mutta joskus tuntuu pahalta,kun ihmiset(varsinkin mieheni ikäiset naiset) ihmettelevät mieheni ja minun ikäeroa ja suhtautuvat varsinkin mieheeni oudosti.Olen jo kolmekymppinen, mutta ikäistäni paljon nuoremman oloinen. Eihän sen pitäisi antaa haitata mitä muut ajattelee suhteesta,mutta joskus ihmisten arvostelevat katseet ja puheet tuntuu pahalta.
Rakastamme kuitenkin toisiamme paljon emmekä anna asian häiritä. Onko muita, jotka kokeneet samaa suhteessaan ikäeron takia? Kiva, jos kerrotte kokemuksistanne.
Seurustelen itseäni 16 vuotta vanhemman miehen kanssa.Hän on hyvin turvallinen ja rakastava, mutta joskus tuntuu pahalta,kun ihmiset(varsinkin mieheni ikäiset naiset) ihmettelevät mieheni ja minun ikäeroa ja suhtautuvat varsinkin mieheeni oudosti.Olen jo kolmekymppinen, mutta ikäistäni paljon nuoremman oloinen. Eihän sen pitäisi antaa haitata mitä muut ajattelee suhteesta,mutta joskus ihmisten arvostelevat katseet ja puheet tuntuu pahalta.
Rakastamme kuitenkin toisiamme paljon emmekä anna asian häiritä. Onko muita, jotka kokeneet samaa suhteessaan ikäeron takia? Kiva, jos kerrotte kokemuksistanne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi ihmeessä ikäeronne ja muiden suhtautuminen kiusaa sinua, jos kerran rakastat miestäsi?
Tosin, isovanhemmillani oli 17 vuotta ikäeroa. Mummo oli sitten dementoituneen ukkini omaishoitajana jo 50-vuotiaana. Mistäs sitä koskaan tulevaisuudesta tietää, mutta riskit kasvavat.
Olet oikeassa, että ei sillä ole väliä, kun toista rakastaa, mutta monesti kuitenkin olen pahoittanut mieleni ihmisten kommenteista.Viimeksi risteilyllä kaksi kännistä noin viisikymppistä naista arvosteli meidän kuullen miestäni, joka oli kuulemma surkea luuseri, kun pitää seurustella näin nuoren kanssa.
Eihän se ikä saa ratkasta ketä rakastaa. Meillä ikäero on kyllä toisin päin, mieheni on 15 vuotta nuorempi. Molemmilla on lapsia edellisistä suhteista ja suurin osa yhteisestä ajasta menee arjen pyörteissä. Mutta se arkikin on ihanaa, kun on oikea kumppani rinnalla jakamassa ilot ja surut. Sehän tässä elämässä on parasta, että viihtyy toisen kanssa! Rakastamme toisiamme!
Miksi surra tulevaisuutta, kun voi nauttia tästä päivästä. Eihän kukaan tiedä, koska tämä elämä tai joku suhde loppuu. Eroaa ne saman ikäisetkin ja mieheni parikymppiseltä kaverilta kuoli juuri tyttöystävä syöpään, joten nautitaan elämästä NYT ja tänään! Huomenna se voi olla myöhäistä!
Suurin "ongelma" on ilkeät ihmiset, jotka muistuttavat kokoajan kuinka harvinaista on, kun on ikäero näinpäin! Ihankuin olisi jotenkin "normaalimpaa" kun mies olisi vanhempi!? Ja mitä ihmeen väliä sillä ylimalkaan on jos toinen on vanhempi? Kateelisten panettelua, sanon minä!
Mutta tiedän kyllä, että satuttaahan se vaikka yrittää olla välittämättä ihmisten puheista. Mutta olemme alusta asti puhuneet kaikesta avoimesti ja tuemme toinen toisiamme. Ja mikä tärkeintä: emme ole joutuneet luopumaan ystävistämme vaan ystävämme ovat hyväksyneet meidän suhteen alusta asti. Olemme rehellisesti sitä mitä olemme ja arvostamme toista juuri sellaisena ja sen ikäisenä kuin olemme!
Onnea ja iloa elämään! Nauttikaa toisistanne!
Totta kyllä kirjoitat, pitää nauttia siitä, että on ylipäätään löytänyt rakkaan ihmisen,jonka kanssa jakaa elämänsä ja olla välittämättä toisten ihmisten arvosteluista.Miestäni meidän ikäeron arvostelu ei haittaa,minä taidan olla vaan liian herkkä pahottamaan mieleni.Oikein paljon onnellisia vuosia sinulle ja miehellesi!
Minulla on mieheeni ikäeroa 10 vuotta, siis mieheni on vanhempi. Mutta eipä tuo 16 vuottakaan vielä mitään, omien vanhempieni ikäero oli 28 vuotta!! Siinä voisi jo sanoa, että isä olisi mennyt tyttärensä kanssa naimisiin! Hyvin heilläkin meni. TOsin kannattaa varmaan seurustella riittävän kauan ennen vakiintumista, että huomaa ikäeron tuomat mahdolliset haitat.
Niin tuohan siinä on jos toinen on huomattavasti vanhempi, että kun tullaan vanhemmiksi, niin toinen alkaakin olla jo vanhuuden kynnyksellä ja toinen ei... Minulla on ainakin niin että kun mieheni on 10 v vanhempi niin tuntuu joskus että olen itsekin samaa ikäluokkaa, koska kuitenkin elän mukana tuon ikäisen miehen maailmassa. Joskus tuntuu niinkuin elämästäni olisi hukkunut se 10 vuotta. Ehkä olisi parempi etsiä oman ikäistä seuraa, niin olisi enemmän samalla aaltopituudella ja tasa-arvoisempia, mieheni ainakin pyrkii määräilemään minua.
No meillä on 13v ikäero ja jotkut omatkin kaverini sitä ihmettelee, mutta toisaalta kun näkevät, kuinka onnellisia olemme, niin eivät ihmettele enää. Ovat nähneet minut aikaisemmin monenlaisissa suhteissa ja on aika helppo havaita kauempaakin, kuinka upeaa tämä nyt on ja että tosissaan tässä ollaan.
Vielä viihdytään kahden hirmu hyvin, mutta hiukan pelottaa, miten käy kun meillä ei varsinaisesti ole nyt sellaisia hyviä "ystäväpariskuntia". On minun kaverit, joilla on kolmekymppiset miehet ja hänen kaverit, joilla on nelikymppiset vaimot. Eiköhän tämä kuitenkin ota sujuakseen, tullaan kyllä hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, joten luottavaisin mielin jatketaan tutustumista toistemme ystäviin.
Huono puoli on tietty sitten se osa hänen ystävistään, jotka eivät pysty hyväksymään hänen eroaan ja vaimon vaihtamista nuorempaan kumppaniin. Tosin eipä ne sitten tainneet hänen ystäviä ollakaan.
minulla on 51vuotias miesystävä,tai onhan se jo enempikin kuin ystävä.Itse olen 38.Suhde toimii ainakin vielä.Onko muita kokemuksia vastaavista suhteista?
Huomasin jo ala-asteella, että pidän vanhemmista pojista.
Oon (21v) seurustellu kohta puol vuotta itseäni 13v vanhemman miehen (34v) kanssa ja meillä menee todella hyvin. Tämä mies pukeutuu nuorekkaasti ja hänen persoonansa on todella nuorekas, ikäänsä verraten. Moni ihminen luulee häntä 26-28 vuotiaaksi.
Vanhemmissa miehissä varmaan kiehtoo se, että ne tietää mitä ne haluaa tulevaisuudelta esim. naimisiin meno, perheen lisäys yms. Olenko väärässä? Mun ikäiset kundit mielestäni on kauhean lapsellisia, eikä moni varmaan ajattele kauheesti tulevaisuutta ja niillä on vaan mielessä yksi ja ainoa asia eli seksi.