mitä tehdä kun suhde seisoo paikallaa??

mulla on ihan sama tilanne... poikakaverin kanssa on kohta seurusteltu jo kolmisen vuotta.. tylsää on.. ei innosta oikein koko juttu, mutta silti välittää toisesta.. paha tilanne.. mitä tekisi. sitä tässä olen miettinyt jo jonkin aikaa.. tiedän kyllä, että parasta olisi lopettaa koko juttu tähän, mutta mutta..

Mietipä hetken aikaa sitä ajatusta, että olet kyseisen miehen kanssa koko lopun ikäsi yhdessä. Perustatte yhteisen kodin, menette naimisiin, sinä pyöräytät muutaman lapsen. Voitko nähdä poikaystäväsi lastesi isänä? Ei tässä kukaan ulkopuolinen voi sulle sanoa, mitä sun pitää tehdä. Itse sinä sen parhaiten tiedät. Onko nykyinen miehesi se, jonka kanssa haluat elää lopun elämäsi yhdessä? Voiko käydä niin, että joskus törmäät johonkin, joka olisi ihanampi kuin nykyinen miehesi? Harmittaako sinua joskus tulevaisuudessa se, että olet varattu, kun törmäät elämäsi mieheen?

tylsyys voi johtua siitä, että hän haluaisi olla koko ajan kanssasi mutta sinä et hänen kanssaan!

Ehdotankin eri reittejä vähäksi aikaa tai edes useammin. Hulluksihan siinä tulee jos vain toisen naamaa kokoajan tuijottaa.

Miksi ylipäätään haluat olla sellaisen kanssa jonka kanssa on tylsää, jota et himoitse, joka ei kiinnosta??? Mikset halua erota ja olla vaikka sinkkuna? Ai kun joku täytyy vaan olla?

Tai sitten alat keksiä sitä hauskaa!

Mulla oli sama juttu. Elin suhteessa joka polki paikoillaan, mutta luulin kuitenkin rakastavani häntä. En olisi osannut lähteä, en olla yksin, eikä minulla olisi ollut voimia jos eräs ihana pelastava enkeli ei olisi astunut mukaan kuvioihin.. Rakastuin toiseen. Ja rakastuin korviani myöten! Ja vasta sitten huomasin, mitä rakkaus edes oikeastaan on. Ja vasta sitten huomasin, että en ollut enää edes pitkään pitkään aikaan (yli puoleentoista vuoteen, olin hänen kanssaan siis viisi vuotta) rakastanutkaan häntä! Enkä ollut edes koskaan rakastunut häneen.. Ihastunut ainoastaan ja seurustelun myötä vain kasvoin kiinni häneen, mutta rakkautta se ei ollut. Nyt jälkeenpäin sen vasta tajuan. Silloin luulin sitä rakkaudeksi. Mutta tosi asia oli, että en pitkään aikaan enää päästänyt häntä lähelleni, en antanut koskea, halata, en mitään. En halunnut häntä enää ollenkaan! En tuntenut mitään vetoa häntä kohtaan saati himoa. Lähinnä minua inhotti ajatus hänen kosketuksestaan! Seksin ajatteleminenkin sai minut kyökkäämään. Seksikään ei tuntunut enää miltään. En saanut koskaan orgasmia! Mutta nyt sen sijaan nautin siitä suunnattomasti ja saan joka kerta. Aikaisemmin oli vain väärä kumppani. Vaikka ei meillä exäni kanssa mitään ongelmia ollut. Kaikki oli päällisin puolin ihan hyvin. Ei tapeltu, tultiin hyvin toimeen, suunniteltiin perhettä, mutta pinnan alla kuohui.. En ollut onnellinen. En rakastanut.. Mutta nyt vasta huomaan sen. Nyt vasta edes tiedän mitä rakkaus on. Nyt vasta rakastan aidosti! Ja olen huomannut, että kyllä kumppaniaan pitää haluta! Kumppaniaan täytyy pitää seksikkäänä! Vaikka kyllä meillä tämä uuden kanssa on joskus todella tylsää, välillä riidellään tosi lujaa ja välillä en voi sietääkään häntä silmissäni, niin silti se ei tarkoita, että en enää haluaisi häntä. Haluan silti häntä koko ajan. Vaikka suhde muuttuukin rutiiniksi ja arjeksi aina jossain vaiheessa, niin sen ei silti tarkoita, että halujen pitäisi loppua! Ja jos loppuu, niin kannattaa miettiä koko suhdetta uudelleen.. Silloin jossakin on vikaa.. Se vain on karu ja julma totuus. Sen myöntäminen ei ole helppoa, eikä suhteesta lähteminen varsinkaan, mutta hyvää ja kallisarvoista aikaa vain menee hukkaan jos junnaa suhteessa, joka ei toimi ja jolla ei kuitenkaan ole tulevaisuutta. Eikä ole, jos tuolta tuntuu. Usko mua, kokemusta on.. Sen myöntäminen ei ole helppoa ja siihen menee aikaa, mutta kerää voimia. Mä en itse varmaan olis päässyt irti siitä suhteesta jos en olisi löytänyt uutta rakkautta. Hän antoi minulle voimaa ja rohkeutta. Hänen ansiostaan olen jälleen onnellinen ja elän! Nyt olen ollut hänen kanssan puolitoista vuotta ja edelleen rakkaus roihuaa! Riitoja on paljon ja välillä ärsyttää ja ottaa päähän ja on tylsää, mutta halut eivät kuitenkaan ole kadonneet. Tunnen kuitenkin suunnatonta vetoa häneen! Vaikka kuinka vihainen olisin. Ja niin sen kuuluisikin olla. Ja säkin vielä jonain päivänä sen huomaat. Joku avaa sunkin silmät vielä joskus jos sä et itse osaa tai pysty niitä avaamaan. Kaikki ei ole hyvin jos tuollaisia joutuu miettimään.. Nyt sen vasta huomaan.. Nyt uudessa suhteessani minun ei ole tarvinnut miettiä sellaisia alkuunkaan! Kun rakastuu oikeasti, niin se on sitten menoa.. Siitä ei pääse koskaan irti, eikä sitä tarvitse koskaan epäillä.. Et ole rakastunut aidosti, jos tunnet noin.. Usko mua! Et tuntisi jos olisit rakastunut.. Ihminen rakastuu vain kerran ja loppuelämäkseen! Se on äärettömän syvä ja vahva tunne. Ihastua voi syvästi ja usein, mutta rakastua voi vain kerran. Sillä sitä tunnetta ei koskaan unohda.. Mietipä sitä.. Sitä paitsi, poikaystäväsikin ansaitsee jonkun, joka aidosti rakastaa häntä ja on onnellinen. Jonkun joka ei mieti tuollaisia. Teet siis poikaystävällesikin palveluksen jos lähdet. Hänkin ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi! Mutta en halua tällä tekstillä tuomita sinua! Päin vastoin. Ymmärrän sinua oikein hyvin, ja siksi haluankin auttaa. Älä heitä enempää aikaa hukkaan, siinä kärsivät kaikki, jos suhde kuitenkin myöhemmin kaatuu. Helpommalla pääset, mitä aikaisemmin lähdet. Yritä jaksella ja rukoile voimia! Se ei ole helppoa ja toipumiseen menee oma aikansa, mutta helpompaa se pidemmän päälle on kaikille. Niin se vain on.. Ja muista: sydäntään ei voi huijata!
Tsemppiä!

Helkkari, luulet sä että suhde on koko ajan 101% juhlaa? Tervetuloa arkeen / kasvamaan aikuiseksi. Hauskuuttaa ei voi olla ilman tylsyyttä.

Ja vaihtamalla se ei parane, kuin hetkeksi.

Ps. Onko teillä sun kotona sun vanhemmat muka koko ajan kiimassa bilettämäs tai jotain?