Työttömien ja sosiaalirajoitteisten paijaaminen on mennyt niin pitkälle pahoinvointiyhteiskuntaa kohti, että jotain on tehtävä.
Jos työnteko ei todellakaan ole kiinnostava vaihtoehto siitä syystä, että erilaiset avustukset palkitsevat paremmin, on sellaiset sosiaalietuudet poistettava, jotta kunnioitus työntekoon palaa.
Vain siten on mahdollista realistisesti selvitä tulevien vuosien eläkeläisten määrän kasvusta ja nuoremman työntekijäpolven vähenemisen aiheuttamasta kriisistä.
Siis lapset hoitoon isovanhempien luokse ja miehet ja vaimot töihin.
Opintotuet pois ja opiskelu takaisin lainarahoituksen varaan, tulee tehokkuutta opiskeluun.
Siis joutavat sosiaalietuudet lyhyellä aikataululla alas ja työvoimatoimiston porukka tulospalkkauksen piiriin!
Jos työnteko ei todellakaan ole kiinnostava vaihtoehto siitä syystä, että erilaiset avustukset palkitsevat paremmin, on sellaiset sosiaalietuudet poistettava, jotta kunnioitus työntekoon palaa.
Vain siten on mahdollista realistisesti selvitä tulevien vuosien eläkeläisten määrän kasvusta ja nuoremman työntekijäpolven vähenemisen aiheuttamasta kriisistä.
Siis lapset hoitoon isovanhempien luokse ja miehet ja vaimot töihin.
Opintotuet pois ja opiskelu takaisin lainarahoituksen varaan, tulee tehokkuutta opiskeluun.
Siis joutavat sosiaalietuudet lyhyellä aikataululla alas ja työvoimatoimiston porukka tulospalkkauksen piiriin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
heti.
syyllisyydentunto tekemättömistä töistä siellä sohvanpohjalla?
Ei auta henki pois hommat, kyllä yleisen asenteen velttoiluun on muututtava.
Juutalaiset olivat ahkerimpia saksalaisia, väsymättömiä kauppiaita aikana jolloin kauppias ei ollut kunniallinen ammatti - silti sanottiin heitä kieroiksi ja laiskoiksi.
Sama tuntuu olevan suhtautuminen suomalaisiin tätä nykyä.
vähemmistöryhmien esiintuonti asiassa, joka selkeästi koskee meidän pääväestöämme.
Ei muiden ryhmien syyttely johda tässäkään asiassa mihinkään. Kyllä vaan täytyy itse hyväksyä tosiasiat ja ruveta töihin.
Hyvä Veijo: osaksi olet oikeassa. Jonninjoutavat sosiaaliedut perhepäivähoito-asioissa hyvätuloisillekin vanhemmille pitäisi poistaa; on sitä pennut ennekin hoidettu kotona ja kunnon kansalaisia heistä on tullut! Samoin todella työtä vieroksuvilta sossupummeitla rahat pois, jos ei selkeästi tarjottu työ maistu. Ns. elintasopakolaisilta myös rahahanat kiinni, painukoot kotimaataan kehittämään. Urheilijoilta urheilutuet ja muu hyysäys myös pois; kaikkein karmein esimerkki että Joutsan kunta tukee kilpailukiellossa olevaa Myllylää vuosien ajan vaikka mies ei sielläpäin asukaan!
Mutta: on silti joukko ihmisiä, suomalaisia, jotka tarvitsevat hädän hetkellä edes kohtuullista tukea. Näitä ovat työttömät, jotka eivät haluistaan ja yrityksistään huolimatta saa työtä, sotaveteraanit, jotka ovat taistelleet itsenäisyytemme, sairaat jotka ovat TODELLA sairaita, eivät mitään musta-tuntuu-että-masentaa-tyyppejä.
Näillä systeemeillä tuet riittäisivät kevyesti niitä todella tarvitseville, eikä tarvittaisi veronkorotuksia, lisäbudjetteja tms.
Miksei tällaiset meidän tapaiset maalaisjärkiset tyypit kelpaa johtopaikoille?
Kyllä kelvataan, mutta vain yrityksiin, ei politiikkaan, koska poliitikon puheet ja teot ovat aina ristiriiitaiset, kun pitää hyysätä äänestäjää.
Tämän vuoksi poliitikoista onkin tullut vellihousuja, jotka eivät uskalla mitään suoraselkäistä toimintaa harrastaa.
Kaikki vastuu työnnetään yhdelle ministerille, jota kaikki haukkuvat samalla toivoen, että tämä pitäisi päänsä, jotta homma menisi eteenpäin. Tätä teatteria sitten kutsutaan vastuulliseksi hallitus- ja oppositiopolitiikaksi.
Saas nähdä, kuka Niinistön jälkeen uskaltaa hommaan.