Olen todella pulassa kun en itse saa tehtyä mielessäni/sydämessäni ratkaisua. Niin hullua kuin onkin niin ihastuin syvästi erääseen mieheen n.2 vuotta sitten, kun minulla ja seurustelukumppanillani oli asiat huonosti ja itkin silloin paljon. Mieheni kuitenkin muuttui kun hän sai stressinsä ja muut ongelmat unohdettua ja sitten hän olikin taas aivan uskomattoman ihana.Nyt olemme olleet 3vuotta yhdessä, mutta vieläkin minulla on tunteita tätä toista kohtaan, erityisesti kun hänet olen jossain nähnyt, tuntuu että "koskee sydämeen" ja tulen surulliseksi.Hänen kanssaan en ole ikinä pettänyt miestäni,mutta halanneet olemme ja keskustelleet todella paljon, silloin aikoinaan ja juhlineet yhdessä hänen kavereidensa kanssa! 2vuotta olen miettinyt jatkanko nykyisen kanssa vai jättäisinkö ja olisin tämän toisen kanssa, joka rakastaa minua myös yli kaiken,tiedän sen. Nykyisen kanssa rakkauden tunne tuli vasta myöhemmin,emme tunteneet alussa, tämän toisen kanssa se lähti ystävyydestä se syvempi tunne ja oli hyvin erilainen tunne. En usko että kukaan pystyy minua auttamaan hirveästi, mutta kun tuntuu että en osaa tehdä ratkaisuja elämässäni. Voinko rakastaa molempia kun en halua nykyisestäni eroon (hän on ihana,rakastava,kiltti,turvallinen) mutta silti haaveilen yhteisestä elämästä tämän toisen kanssa joka hänkin on kiltti,ihana,samanlainen kuin minä ja n.vuosi sitten näin hänet,meinasin pyörtyä,kirjaimellisesti pyörtyä! ahdistavaa. Nykyinen kyllä tietää että olimme "vähän" ihastuneita silloin ja hyväksyy asian.
tunteet kahta miestä
kohtaan
2564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
elämä tekee joskus kepposia. haluttiin niitä tai ei.
olen ehkä väärä ihminen neuvomaan sinua, mutta jos olisin itse tilanteessasi miettisin asiaa seuraavasti;
onko omassa parisuhteessasi kaikki kunnossa ? jos ei, löytyykö tarpeeksi työntövoimaa lopettaaksesi sen ?
voisiko nykyistä suhdettasi parantaa ? ns. tuulettaa eli raikastaa ?
oletko ihastunut vain uutuudenviehätykseen ? eli pyöriikö mielessäsi illuusio uudesta kumppanista ? kuitenkin ihminen hänkin vain on omine huonoinekin puolineen.
olet erittäin vaikeassa tilanteessa. kokemuksesta jouhtuen tiedän tilanteesi. vain aika näyttää, mihin elämä heittelee. joskus ei saa olla tuulen vietävissä. joskus taas pitää osata nostaa kädet pystyyn, ja tunnustaa muutoksen välttämättömyys.
tsemppiä sinulle tuntematon ystäväni. muista, että kerran vain elämme. senkin voi elää terveen itsekkäästi, loukkaamatta muita.
Joku täällä jo hyvin vastasikin samantyyppiseen valitukseen, että rakkautta on monenlaista: esim. omistavaa ja platonista. Mihin sitten kukin "tyytyy"...
Itse rakastan platonisesti yhtä miestä ja toisen kanssa elän täyttä ja eheää avioelämää, eikä mulla ole mitään vaikeuksia asian suhteen. Ehkä olen sua kokeneempi ja uskallan "tyytyä" tähän, mutta joku päätöshän siinä on tehtävä, muuten ei tule yhtään mitään.
On ihan naurettavaa haihatella ikuisesti jonkun toisen perään, romantisoida häntä, kaivata häntä jatkuvasti ja pitää hengissä sitä "entäs jos"- fiilistä. Se syö väkisinkin ihmistä sisältä eikä tee ketään onnelliseksi.
Mun ja platonisen rakkauteni ystävyys parani laadullisesti heti kun me kävimme läpi faktat ja "luovuimme" haihattelusta. Ollaan vain ystäviä ja tykätään toisistamme, mutta ei me haluta toisiamme omaksi asti, sillä molemmilla on jo toimiva parisuhde.