Mies muutti heti eromme jalkeen 300km paahan uuden naisensa ja taman lasten luokse. Hanen omien lastensa elamaan ja kasvatukseen osallistumisesta saati lasten tapaamisista ei tietystikaan tullut sitten enaa yhtaan mitaan. Karajaoikeuden tuomari sitten suuressa viisaudessaan paatti etta koska isan on tyo- ja muiden kiireidensa takia vaikea jarjestaa lasten kuljetuksia tapaamisiin, niin aitihan voi ne jarjestaa! Tama tarkoittaa sita etta karajaoikeuden paatoksella mina ajan nyt joka toinen viikonloppu koko perjantai- ja sunnuntai-illan yhteensa 1200 km viemaan lapset isalleen ja sielta pois.
Tiedan etta olen saanut paremman osan koska saan elaa lasteni kanssa. Sita en antaisi pois mistaan hinnasta. Ihmettelen vain onko tassa systeemissa mitaan oikeutta. Isa ei laske tikkua ristiin lasten elaman ja kasvatuksen eteen muutenkaan eika osoita sita kohtaan alkeellisintakaan kiinnostusta. Ja nyt mina viela kuljetan lapset hanen kotiovelleenkin missa han odottaa levanneena ja tyytyvaisena niin kuin kuningas.
Kohtalotovereita?
Tiedan etta olen saanut paremman osan koska saan elaa lasteni kanssa. Sita en antaisi pois mistaan hinnasta. Ihmettelen vain onko tassa systeemissa mitaan oikeutta. Isa ei laske tikkua ristiin lasten elaman ja kasvatuksen eteen muutenkaan eika osoita sita kohtaan alkeellisintakaan kiinnostusta. Ja nyt mina viela kuljetan lapset hanen kotiovelleenkin missa han odottaa levanneena ja tyytyvaisena niin kuin kuningas.
Kohtalotovereita?
Vastaukset 32
Vanhimmat
että siinä menee ihan ymmälleen, miten mies voi unohtaa omat lapsensa, ja vaihtaa ne viraisiin kersoihin! Se on asia mitä lapset eivät koskaa tule käsittämään, eikä anteeksi antamaan. Ku ei sitä aikuinenkaan ihminen ymmrää.
Miten vieraat lapset voivat olla miehelle tärkeimpiä kuin omat lapset???
Omien lasten äidissä jotain vikaa ?
kenties parempiin??? Jotain vikaa on siiä isässä enemmänkin.
perässä mihin vaan, mutta ei sinua kukaan huoli!
Miks muuten tollanen asenne? Siis en tunne teitä,
mutta omalla vaimollani on juuri tuollainen "vedä käteen" kommentointityyli. No käteen en vedä, mutta usein ajattelen että miten ex-vaimoni kuvittelee että asiat hoituvat pidemmän päälle jos
tilanne on jatkuvasti tämä. Vihaan ex-vaimoani.
En välitä hänestä tai hänen elämästään paskaakaan.
Mutta silti yritän edes jotenkin diplomaattisesti
hoitaa lapsiin liittyvän kommunikaation hänen kanssaan.
Sillä jollei sitä hoida, niin joku muu siihen tulee väliin sähläilemään ja asiat ovat vielä enemmän päin helvettiä.
Jos tekstissä on kuvattu KAIKKI ne asiat jotka todellisessa tilanteessa ovat tapahtuneet niin tilanne on lapsia kohtaan ikävä. Mutta kun kaikki eivät kirjoita aina KAIKKIA tasutalla vaikuttavia asioioita niin emme varmaankaan tiedä ihan koko totuutta. Kaverini teki näin, mutta sitä ennen hänen ex-vaimonsa yritti estää miestä tapaamasta lapsiaan, antoi oikeudelle täysin valheellisen kuvan miehestä jne.
Sen jälkeen en enää ihmetellyt hänen päätöstään.
Ja tiedän että kyseinen henkilö tuntee surua joka ilta omista lapsistaan.
Sekin on myös kauheaa.
Ja just kun menin naimisiin :)
Mutta sun kaltaset kommentoijat ovat juuri niitä martyyri paskiaisia joiden katkeroituneessa maailmassa kaiken pahan tekee miehet ja hyvä naiset. Ei ihme että sutkin on jätetty niin useasti. Kuka tollasta kyytä viitsisi elättää ?
ja unohdetaan koska tulee uusi rakkaus ja elämä jolloin uusi nainen sanoo säännöt ja miehen on helppo unohtaa koskaan rakastaneensa omia lapsia
Niin teki minun isäni ainakin. Olen katkera, miten voi hylätä omat lapsensa. Siihen asti meni vanhempien eron jälkeen hyvin, kunnes uusi nainen tuli kuvioon. Oli raukka varmaan epävarma ja mustasukkainen miehen menneisyydestä. Sai aikaan välien huonontumisen ja lopulta lähes katkeamisen. Nyt isä pitää salassa yhteyttä puhelimessa satunnaisesti.
oliko käräjäoikeuden tuomarin määräys että sinun on kuljetettva joka toinen viikonloppu lapset sinne isälleen. voiko olla totta että tällaisia määräyksiä voidaan antaa ....uskomatonta. lasten tapaamista isänsä kanssa en haluaisi estää mutta en suostuisi missään tapauksessa kuljettamaan tuollaista matkaa joka toinen viikko. jos isä haluaa tavata niin sen kun hoitaa itse kuljetukset, itsepähän muutti sinne jonnekin
Miten tuollaisia päätöksiä voidaan antaa? Ymmärtäisi vielä ehkä jotenkin, jos isä tulisi vaikka puoliväliin vastaan, mutta että sinun pitää viedä ja hakea?!?! Siitähän tulee ihan hirveät taloudelliset kustannuksetkin sinulle, osallistuuko isä niihin? Ja muutenkin kiva varmaan viettää joka toinen viikonloppu autossa. Jää tosiaan sinullekin sitä "vapaa-aikaa" siinä viikonlopussa vaikka touhuta jotakin. Pah.
Samaa mieltä siitä, että yhteishuoltajuus on joskus todellinen vitsi. Niin meilläkin. Mies ei tikkua ristiin laita, arvostelee vain ja ryyppää. Eikä paljon kiinnosta nähdä lapsiaankaan, mutta silti ei suostu luopumaan huoltajuudesta, koska on niin kivaa estää lapsia saamasta passia tai menemästä eri kouluun kun siihen lähimpään tms...
Yhteishuoltajuus on vitsi - erittäin huono sellainen.
nyt voi olla oikein. Johan se on lapsillekkin rankkaa joka toinen viikoloppu matkustaa 600 km saati sinulle. Ei helvetti. Jotain rajaa sentään.
totta???
Tässä nyt tulkitaan oman mielentilan mukaan päätöstä. Siellä ei varmasti lue missänn, että äidin on pakko viedä. Päätös on luultavasti sitä luokkaa, että äitiKIN voi järjestellä näitä kuljetuksia, tms. Eikä siellä varmasti ole myöskään mitään sanktiota, jos äiti ei vie.
Hieman vaikea uskoa tuota, mutta mikä minä olen väittämään "ei voi olla".
Yhteishuoltajuus vs. yksinhuoltajuus eivät liity tapaamisiin millään tavalla. Yhteishuoltajuus merkitsee, että molemiilla vanhemmilla on sanansa sanottavana lastaan koskevissa juridisissa päätöksissä, eli niihin joihin avioliitossakin tarvitaan molempien vanhempien suostumus. Tällaisia ovat esim. sukunimen tai uskontokunnan vaihtaminen, tai passin hakeminen, tms.
Jos toinen vaatii yksinhuoltajuutta, siihen oltava melko hyvöt perustelut.
Tuo siis ei huoltajuuspäätöksessänne yllättänyt. Mutta tapaamisiin kuljettaminen kyllä. Oikeudenmukaista on puolittaa siitä aiheutuvat kulut ... eli toinen vie .. ja toinen tuo. Tämä ensimmäinen kerta kun olen kuullut lähivanhemman velvoitetun hoitamaan kyyditykset tapaamisiin.
Yhdyn kuoroon: ei kai ap vain ole ymmärtänyt väärin sen käräjäoikeuden päätöksen??
Minun vastuulleni annettiin lasten kuljetukset isansa luo viikonlopputapaamisiin. Toki oikeudessa esitettiin etta voinhan laittaa lapset junaan. Kaytannossa tama ei kuitenkaan tule kyseeseen koska junamatka kestaa tuntitolkulla ja vaatii kaksi junanvaihtoa (mukaanlukien vaihto Pasilassa puoli yhdeksalta illalla) enka katso voivani edellyttaa sita 9- ja 11-vuotialta lapsilta. Isan mielesta se toki olisi ihan OK ratkaisu sekin. Hanhan ei paljon naista asioista murehdi.
Isa toki maksaa bensakulut. Mutta rahahan on mitaton asia tassa riesassa. Mina maksaisin mita vain jos valttaisin edes yhden ajomatkan.
Mutta tarkein asiahan on se etta jokaisella suomalaisella on perustuslaillinen oikeus asua missa tahtoo - vaikka sitten satojen kilometrien paassa lapsistaan. Muiden asianosaisten oikeuksista viis!
Noh ... josko lapset voisi viedä/hakea Pasilasta. Kulkea ekan matkan tai pari yhdessä niin vaito Tampereella sujuu (arvaus).
Hienoa että 11 vuotiasta lastakin vanhempi todella pitää lapsena ... ikävan moni saman ikäinen viettää viikonloppu iltansa ulkona päissään. Mutta silti, kyllä mielestäni sen ikäinen normaali lapsi voi kulkea tutun matkan junalla aivan turvallisesti (vaikka nuoremman sisaruksen kanssa).
Tämä tietenkin kunkin lapsen vanhempien päätös.
Ok, ymmärrän. Ymmärrän myös, ettet halua laittaa lapsia junaan noine vaihtoineen. Myöhemmin helpottaa, kun lapset ovat isompia, mutta se ei taida paljon lohduttaa. Ihmetyttää, että lapset laitetaan niinkin usein matkustamaan noin kauas, onhan se lapsille kova rasitus ja väsyttää varmasti. Tiedän, koska omat lapseni matkustavat 300 km joka toinen vkonloppu ja sekin rasittaa heitä. Tosin heidän isänsä hoitaa kuljetukset ja arvostan sitä todella paljon. Hänkään enkä minä halunnut lapsia julkisiin kulkuneuvoihin ja hän ymmärtää, että minä kuitenkin teen muutoin paljon, kun hoidan lähihuoltajuuden (ja olen siitä onnellinen).
Voimia sinulle!
Vaimo yrittää koko ajan etten saisi tavata yön yli lapsiani keskellä viikkoa. Eikö ole merkillistä miten menevät ristiin mielipiteet
lasten tapaamisista?
Kyllä se yhteishuoltajuus vitsiltä tuntuu. En ymmärrä kuka muu voisi olla huoltaja kuin se, joka päivittäin lapsia huoltaa. Jos toinen vanhemmista ei näe lapsiaan kuin vajaa kaksi viikonloppua kuukaudessa, ei soita, ei kirjoita, ei ole kiinnostunut lasten ajatuksista, tunteista, kiinnostuksista, en pidä mahdollisena käyttää hänestä huoltaja sanaa, vaikka paperit sanoisivat mitä.
Mutta tällaisille asioille ei yksinkertaisesti voi mitään. Jos näin on niin on. On tehtävä oma ja lasten elämä parhaaksi mahdolliseksi.
Tuo kuskaaminen kuulostaa mahdottomalta. Kun se vielä vähän aikaa jatkuu, saatat muuttua katkeraksi, eikä se palvele ketään. Mikäli asian muuttaminen on mahdotonta, ehdotan, että alat säästää voimavarojasi ja suoda itsellesikin lepoa. Pohdi, olisiko ketään muuta, joka voisi kuljetukset hoitaa: mummit, kummit, enot, sedät...? Anna itsellesi mahdollisuus levätä.
joskus parisuhteessakin ollessa toinen voi olla töissä, ettei ole kotona edes joka viikko. Ja silti molemmat on huoltajia.
Sanon minäkin kokemuksen pohjalta, että vitsiltä
kuulostaa yhteishuoltajuus tuossa ihmeellisessä
tilanteessa.
Ja vielä kommenttina tuohon ed. kirjoitukseen:
Oletteko nähneet mummeja, kummeja, kaimoja, jotka
näitä erolapsiraukkoja kuljettaa?
Miksikä se lasten isä ei osallistu kuljetuksiin?
Siis näitä hupiveikkoja löytyy jokapuolelta. Meilläkin matkaa isän luo on 300 km sivu. Sinänsä se ei ole ongelma, koska julkisilla pääsee suoraan ja lapset ovat jo isompia. Ongelma onkin siinä, etteivät tapaa isäänsä kuin muutamia kertoja vuodessa ja juuri koskaan eivät kaikki kolme ole isänsä samaan aikaan.
Tapaamisista ei sovittu kirjallisesti, koska ei ollut mitään sopimista. Suullisesti sovittiin, että voivat tavata niin paljon kuin haluavat ja isä sopii tapaamisista suoraan heidän kanssaan.
Kolmen vuoden aikana kaikki ovat olleet samanaikaisesti isänsä luona neljä kertaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minulla ei ole mahdollisuutta omiin menoihin muutoin kuin hommamalla jonkun kotimieheksi. Periaatteesta en jätä murkkuja keskenään kotiin.
Niin työ kuin vapaa-ajan matkoille hankin "hoitajan" kotiin, joka katsoo, että nuorisolla on kaikki hyvin. Kun vielä lisäksi maksan siitä, ei työmatkojen lisäksi ole juuri varaa vapaa-ajanviettoa harrastaa.
Joskus tuntuu, että exä tekee tämän piruuttaan. Keksii aina jonkun syyn, etteivät kaikki voi tulla tietäen hyvin etten jätä heitä keskenään. Kyllä tämä 24h/365vrk vastuussa oleminen tuntuu välillä ylivoimaiselta.
Exä kehoitti minua hankkimaan oman elämän - missähän välissä?? Ehkäpä se elämä alkaa sitten kun saan nämä aikuisiksi. Toivottavasti pysyn hengissä siihen asti.
Teet kyllä naisen työn.
Kaiketi olet kylläkin ansainnut tuon, koska olette yhdessä Ex- miehenne kanssa lapset tehneet. Silloin, kun alkaa lapsia tekemään, on oltava vastuussa heistä tuonne 20 ikävuoteen saakka, noin siis, moraalisesti. Itse ainakin olen. Joten kanna vastuu...
ja huonomminkin voisi olla...
hakea muutosta? Onpahan taas ihan älyvapaa päätös tehty.
(Ellei tää oo provo)
Minä hävisin käräjäoikeudessa, lapsi isälle. Olin sitä kaikkea hullu, juoppo jne.. Käräjäoikeuden päätös oli mieletön, koska lastenvalvojien lausunto oli minua puoltava joten vein asian hovioikeuteen ja voitin siellä. Nyt lapsen isä hankaloittaa asioita kaikin tavoin ja on todella vaikeaa hoitaa lapsen asioita lomia ja vaihtoja. Yhteishuoltajuus ei sovi kaikille. Pitäis ajatella lasta, mutta minkä voi kun toinen hankaloittaa kaiken.
"Tama tarkoittaa sita etta karajaoikeuden paatoksella mina ajan nyt joka toinen viikonloppu koko perjantai- ja sunnuntai-illan yhteensa 1200 km viemaan lapset isalleen ja sielta pois."
Tällaiselle päätökselle ei ole mitään lakia tukena, joten olisi kannattanut valittaa siitä välittömästi hoviin. Ei tällaisia päätöksiä pitäisi hyväksyä.
Tuomioistuin antaa tuomioita, joille on oltava aina peruste laissa.
Suositukset ja käytännön ehdotukset kirjataan jonnekin aivan muualle kuin oikeuden tuomioon, jotka eivät ole velvoittavia tai kumpaakaan sitovia.
Jos lapset ovat kotonasi silloin kun isän tapaamisaika alkaa, niin on hänen ongelmansa, ellei ole kyennyt järjestämään lasten kanssa yhteistä aikaa. Ymmärtäisin asioiden vaikutuvan, jos eläisimme hevos/rekiaikaa.
Tänne voi kirjoitella mitä vaan, ja toinen osapuoli, eikä kukaan muukaan tiedä asioista yhtään mitään.
Isän kiinnostus lapsiin voi vähentyä senkin takia, että on suunnattoman paha mieli nähdä enää tuskin lainkaan. Se ottaa todella koville, ja pitäisi olla hauska ja mukava, kun tuskin pystyy olemaan itkemättä.
Todellinen vitsi on yhteishuoltajuuden tasapuolisuus.
Lapset määrätään asumaan äidille, vaikka olisi minkälaiset perusteet, että isän luona olisi parempi.
Kohtalotovereita?
Aivan oikein.. voisikin todella palata aloittajan otsikkoon, missä todetaan yhteishuoltajuuden olevan vitsin.
Omalla kohdallani 'vitsi' toteutui vallankäyttönä, mikä toteutui siinä suunnassa, mihin lapsia ohjattiin eron jälkeen; sen jälkeen kun olin käräjäoikeudessa hävinnyt huoltajuuskiistan ja lapset jäivät äitinsä luokse.
Yksi esimerkki:
Olimme avioliitossa melko sopuisia näkemyksiltämme yhteiskunnallisista asioista. Suhtauduimme mm. uskontoon samalla tavalla. Asiat alkoivat kuitenkin muuttua, minkä prosessin lopputuloksena oli ero. Jonkin ajan kuluttua entinen vaimoni ilmaisi miten hän on palannut 'kotiin' eli siihen ilmapiiriin, mikä vallitsi hänen lapsuudenkodissaan. Hän alkoi haalia 'kippurajalkaisia' huonekaluja, ihmetellä Venäjän kamaluutta, palasi 'kirkon helmaan' ja lopulta kastatti lapset vaikka nämä olivat jo 'ymmärtävässä' iässä.
Meillä oli ja on yhteishuoltajuus. Missään vaiheessa hän ei kuitenkaan halunnut huomioida mitä mieltä minä olen asioista, vaan luotti siihen että vastuullisena ihmisenä tapaan lapsiani ja osallistun heidän huoltamiseensa.
En ole tässä kirjoituksessa käsitellyt kuin vain pintapuolisesti ja yhden esimerkein valossa niitä asioita, joissa tunsin että ylitseni 'kävellään', vaikka meillä onkin ns. yhteishuoltajuus.
Entisen vaimoni yksipuolinen asioiden 'eteenpäinvieminen' ei ole kuitenkaan ollut vaikuttamatta minun ja lasteni suhteeseen. On olemassa tiettyjä ristiriitoja, jotka ovat näkyvissä koko ajan.
Yhteishuoltajuuteen ei siis mielestäni kuulu ainoastaan lapsen välittömään 'huoltoon' liittyvät asiat, vaan käsite on laajempi, ja nämä muut osat saattavat myös olla ristiriitoja sisällään pitäviä.
erossa sovittiin, että muutan pois ja lapset jäävät isälle, joka huolehtii heistä. Nyt isällä on uusi muija ja alkoi vääntö. Saatanan munattomat ukot, tapaisipa joskus jonkun miehen, jonka sanaan voi luottaa. Paska.