Tämä yhteiskunta tulee tarvitsemaan huono-osaisia.
Kaikilla ei vaan voi mennä yhtä hyvin.
Toinen vaihtoehto on että kaikilla menee huonosti,
kuten itänaapurimme punakulta -aikoina.
Tekemätöntä työtä on maailma ja suomi täynnä.
Työstä vaadittu hinta täällä on vain liian kova.
Työttömiä ei oikeasti pitäisi ollakkaan.
Kaikille kyllä löytyy työtä, yhteiskunnan tuki
vaan nyt sattuu kannustamaan ennemmin pysymään
kotona kuin tekemään "halpatyötä".
Tämäntyyppistä tukea ei kuitenkaan voida pitkään jatkaa.
Hintana tuesta on myös tuottavan työn hinnan nouseminen, joka
taas tekee tuottavastakin työstä tuottamatonta.
Tämä tuki kun maksetaan julkisista verovaroista, jotka taas
kerätään yrityksiltä ja palkansaajilta.
Yritykset joutuvat nostamaan tuotteidensa tai palveluidensa hintoja.
Palkansaajien ostovoima heikkenee joka taas tarkoittaa tuotteiden kysynnän laskua.
Eikä enää ole kysymys suomesta. Samaan valuutta-alueeseen kun kuuluu
useita valtioita. Jos yhdessä on toista kalliimpaa tehdä tuotteita
ei siellä niitä tehdä.
On helppo vaatia kaikenlaista ja vielä vaikeampaa luopua olemassa olevasta. Realiteetit ovat kuitenkin nämä.
Kaikilla ei vaan voi mennä yhtä hyvin.
Toinen vaihtoehto on että kaikilla menee huonosti,
kuten itänaapurimme punakulta -aikoina.
Tekemätöntä työtä on maailma ja suomi täynnä.
Työstä vaadittu hinta täällä on vain liian kova.
Työttömiä ei oikeasti pitäisi ollakkaan.
Kaikille kyllä löytyy työtä, yhteiskunnan tuki
vaan nyt sattuu kannustamaan ennemmin pysymään
kotona kuin tekemään "halpatyötä".
Tämäntyyppistä tukea ei kuitenkaan voida pitkään jatkaa.
Hintana tuesta on myös tuottavan työn hinnan nouseminen, joka
taas tekee tuottavastakin työstä tuottamatonta.
Tämä tuki kun maksetaan julkisista verovaroista, jotka taas
kerätään yrityksiltä ja palkansaajilta.
Yritykset joutuvat nostamaan tuotteidensa tai palveluidensa hintoja.
Palkansaajien ostovoima heikkenee joka taas tarkoittaa tuotteiden kysynnän laskua.
Eikä enää ole kysymys suomesta. Samaan valuutta-alueeseen kun kuuluu
useita valtioita. Jos yhdessä on toista kalliimpaa tehdä tuotteita
ei siellä niitä tehdä.
On helppo vaatia kaikenlaista ja vielä vaikeampaa luopua olemassa olevasta. Realiteetit ovat kuitenkin nämä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Työstä vaadittu hinta täällä on vain liian kova."
Tuota halpatyötä tyrkytetään juuri matalapalkka aloille. Myös ne ihmiset joutuvat jostain repimään vuokra rahat ja ruoat. Kukaan ei tietääkseni ole vielä onnistunut elämään pyhällä hengellä, oikeasti.
Jokainen ihminen on itse vastuussa omasta toimeentulostaan. Eikä sellaiseen tule suostua joka vie toimeentulosta ne viimeisetkin rahtuset. Kyllä rikkaiden on helppo sieltä lompakkonsa päältä huudella, kun oma perse ei ole kynittävänä.
Suomeenkin olisi hyvä saada tuo minimi palkka, jota vähempää ei saisi millään verukkeilla maksaa. Nykyinen järjestelmä on juuri luonut sen, että monessa hommassa ei työllä elä, vaikka kuinka vyön kiskaisisi kireälle. Etenkin jos sitä työtä myydään vielä oikein alennuksella.
Rakennehhan tässä muuttuu, joka tarkoittaa sitä että myös kustannukset pienenevät. Eli tällöin myös elinkustannukset pienenevät. = Normaaliin elämiseen ei tarvita enää niin paljon rahaa.
Visiitti kaukoidässä selvensi asiaa omalla kohdallani aika paljon.
Hyvätuloinen tienaa siellä 400-1000€ ja elää tällä erittäin hyvin. Tietenkin länsimaissa tuotetut hypelelut jäävät ostamatta tai ne vaativat enemmän suunnitelmallisuutta.
Jonkin täytyy muuttua jos kilpailussa halutaan pärjätä. Toinen vaihtoehto on kuitenkin paljon huonompi..
Johan meitä pienipalkkaisia akateemisesti koulutettuja lama-ajan sukupolvea edustavia on pilvin pimein. Omassa tuttava-ja ystäväpiirissäni on yksi ainoa ihminen, joka tienaa yli 2000 euroa kuukaudessa ja hän on lääkäri. Me muut ansaitsemme 1400-1800/kk.
Suurin osa meistä ei ole koskaan onnistunut pääsemään koulutustaan vastaavaan työhön, eikä onnistu vaihtamaan työpaikkakaan millään.
Vaikka olisimme kuinka kielitaitoisia, korkeasti koulutettuja muuta, niin yli 30-vuotiailla ei ole enää realistisia mahdollisuuksia työllistyä näillä markkinoilla. Se on vain hyväksyttävä tosiasia!
Meitä löydät kaupan kassoilta, siivoamasta, callcentereistä, lippuvaraamoista, myyjinä....ja vaikka mistä.
Itse olen contact centerissä päivällä ja illalla kaupan kassalla. Näin pääsen inhimillisille tuloille.
taata minimissään 1500€ kk -palkka. uskon että sillä jo työttömätkin tekisivät melellään näitä tukitöitä. Ei olisi liian iso korvaus sillä voisi juuri ja juuri elää ilman muita tukia. Niiltä suurituloisilta voisi sitten vähän alentaa palkkoja. eli jonkinlaista tasausta kaivataan
PÄINVASTOIN eli palkka työn tuloksen mukaan. Monien työn arvo ei ole lähelläkään 1500€, monilla se taas on enemmän kuin saavat vaikka saavatkin näennäisesti paljon. Siis palkkojen pitäisi antaa määräytyä aivan vapaasti, silloin työtä olisi kaikille sitä haluaville siihen hintaan mitä saavat aikaan. Ei palkka ole mikään korvaus menetetystä vapaa-ajasta!
Jos sinun ihanne yhteiskuntasi tulisi voimaan, siinä vaiheessa lopettaisin sen lopunkin työnteon ja muuttaisin metsään asumaan kuten esi-isät aikoinaan. Opettelisin metsästämään keihäällä ja selviämään talvella. Siinä olisi sentään vielä mahdollisuudet selvitä elossa.
Näin jossain päin maailmaa tehdään.
Nämä ovat kuitenkin kyllästyneet kädestä suuhun elämiseen ja ovat valmiita tekemään kaiken mahdollisen saavuttakseen sen mitä sinulla jo on.
Miten tuolla asenteella voi kilpailla heidän kanssaan ?
Huolestuttavinta on sosiaaliturvan muuttuminen uraksi yhä useammille suomalaisille. Erityisesti Helsingin seudulla on viime vuosina noussut toimeentulotuella elävien nuorten määrä. Vaikka Helsingissä työllisyystilanne on hyvä ei nuoria kiinnosta etsiä duunia. Toimeentulotuki riittää hyvin joillekin ja aina voi tarvittassa tehdä harmaata keikkaa.
Ensinnäkään kukaan ei voi jatkuvasti kieltäytyä työstä, sillä siinä menee työttömyystuet ja toimeentulotukea alennetaan alle toimeentulotason.
Toinen juttu on se, että työtä kyllä otettaisiin vastaan, mutta kun siitä tahdottaisiin myös palkkaa ja sitähän ei nykytyönantajat tahtoisi oikein maksaa.
En ihmettele ollenkaan, jos joku sellainen, joka ei oikeaa työtä ole onnistunut saamaan, tekee harmaata työtä, sillä tuethan ovat riittämättömät.
Ei ollut hatusta vedetty, sillä Helsingin kaupungin virkamiehet ovat huolestuneita, kun alle 25 vuotiasta koko ajan suurempi osa elää harkinnanvaraisella toimeentulotuella. Muuten Hesarissa kerrottiin tänään, että Espoossa on tajuton pula lehden jakajista. Suomalaisille ei se duuni enää kelpaa, joten rekrytoivat maahanmuuttajia minkä ehtivät. Täällä on monella muullakin alalla jatkuvasti pulaa duunareista, koska suomalaiset ei kaikkia duuneja huoli, vaan elävät mielummin tuilla kuin palkalla.
Entä mistä lehdenjakajapula johtuu? Kas, luin että jakajien työehtoja on heikennetty, palkkoja pienennetty ja työtaakkaa lisätty.
Sitten ihmetellään huuli pyöreänä ja huudetaan, että "TYÖVOIMAPULA, TYÖVOIMAPULA!"
Voi perkl että raivostuttaa. Raskaan työn raatajien osuutta pienennetään, jotta voitaisiin maksaa suurempia osinkoja rikkaille. Asia sanellaan työntekijöille, ja jos nämä vinkuvat niin eiku hallitus apuun raippoineen, keppeineen ja ruoskineen: laiskureita on nyt täällä havaittavissa.
Kaikkein raivostuttavinta ovat kuitenkin nämä kirkasotsaiset työntekijät, jotka kannattavat tätä ihan samaa kamaa. Vinkuminen alkaa vasta sitten, kun omiin etuihin kajotaan.
No, eipä se ole kaukana kellään, tällä järjenjuoksulla.
Osa rahoista päätyy meille kuluttajille, jotka haluamme tuotteet halvemmala. Suomessa on jo vuosikausia ollut hisoriallisen alhainen inflaatio, ja monilla aloilla suorastaan deflaatio. Tämä tilanne on paljolti kilpailun ja sitä seuranneen tehokkuuden kasvattamisen ansiota. Lehti pitää jakaa halvemmalla, ettei Hesarin kestotilauksen hintaa tarvitse nostaa, sillä siitä kuluttajat eivät pitäisi.
Yritys toki pyrkii teettämään kaiken duunin mahdollisimman halvalla ja duunari vaatii minkä pystyy. Tätä taustaa vasten vasemmisto aikoinaan taisteli, jotta proletariaatti saisi palkallaan kohtuullisen elannon, mutta nykyään ei kukaan viitsi taistella. Jos rahkeet eivät riitä mieleiseen palkkaan, niin voi ryhtyä vaikka täyspäiväiseksi juopoksi. Elantoa kun ei nykyään tarvi ansaita ollenkaan, vaan se tulee automaattisesti, niin ei tarvita luokkasotaakaan.
Sitä minäkin pelkään, että olet nimimerkkisi mukaisesti ihan normaali tallaaja. Se lienee ongelmiemme ydin. Tarvittaisiin enemmän asioihin perehtyneitä ihmisiä - jopa kadunmiehiksi.
Kysymys on tuottavuuden kasvusta ja sen jakamisesta. Jos se jaettaisiin vaikkapa 1980-luvun malliin, palkat olisivat verrattomasti suuremmat ja valtion budjetti nyt yli 50 miljardia.
Harjoitetun politiikan ja globalisaation vuoksi työnantajapiirit voivat kuitenkin vaatia nk. palkkamalttia, joka tarkoittaa käytännössä palkanalennusta reaaliostovoiman pysyessä kutakuinkin entisellään. Sen lisäksi ihmistyövoiman tarpeen vähentyessä automatiikan nousun vuoksi puolisen miljoonaa ihmistä voidaan pitää "reservissä" eli tyystin palkkauksen ulkopuolella.
Näin aikaansaadussa tilanteessa tuotosta voidaan siirtää pääomapiireille suoraan yhä suurempi prosenttiosuus, ja vaatimukset tasaisemmasta tuottavuuden jaosta eliminoida. Mitä enemmän "ihan normaalit tallaajat" ovat valmiit tinkimään omista eduistaan ja palkoistaan työnantajien jargoniin uskoen, sitä huonommiksi käyvät heidän etunsa. Ja näinhän monet tekevät.
Miten muuten olisi selitettävissä, että vaikka teollisuustuotanto on kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut 15:ssä vuodessa, työttömyys silti pysyy entisellään ja työntekijöiden palkkaus reaalisesti jopa laskee? Jos meillä on tuotantoa enemmän kuin koskaan, eikö sen pitäisi heijastua ihmisten elämään?
Myönnän, että ihmisten oikeuksien polkeminen on helppoa. Sen vastustaminen vaatisi kansainvälistäkin yhteistyötä, yhteistä heräämistä sanomaan: "hei, systeemi ei toimi. Nyt on jo kansalaistenkin vuoro saada osansa vauraudesta". Helpompaa on toki yhtyä elinkeinoelämän volinoihin työn "kalleudesta". Se kun ON aina kallista - siis AINA, vaikka palkat puolitettaisiin - jos jostain löytyy halvemmallakin tekeviä, asioita kyseenalaistamattomia tekijöitä.
Ensimmäinen askel tällä tiellä olisi kuitenkin ajattelun aloittaminen, siis sellaisessa mittakaavassa että sillä olisi jotain vaikutusta. Alkuhan se aina hankalaa, mutta ei tämä nykymenokaan voi loputtomiin jatkua. Yhä useammat alkavat havahtua, joko laittomuuksiin, eriarvoisuuden kasvuun tai luonnon tuhoutumiseen.