kirjoitin aikaisemmin tänne otsikolla: tein oikein.
maanantaina oli sossu aika. ukon retale tulikin sinne. eikä osannut mitään puhua..saimme elatusmaksun sopimuksen tehtyä. tapaamiset sovimme joka toinen sunnuntai päiväksi.
mutta ukko e taida poikaansa haluta. laitoin tänään viestiä ottaako pijan sunnuntaina kun ei 3vk ole kohta häntä nähnyt. mitään ei kuulu ja niiden tapaaminen pitäisi hyvissä ajoin sopia.
no kysyin haluaako ex-ukon vanhemmat ottaa pojan viikolla hoitoon. heille kävi, mutta kun sanoin että klo.11-16 saa lapsi olla,kuten sosiaalihuollosta sanottiin että ensi alkuun vain 5tuntia.heille ei käynyt,, olisi pitänyt vissiin poikaa pitää puoleen yöhön asti että he saavat tahtonsa läpi.
mutta kun kaikki sanovat että lapsi tarvitsee isän. eikö se loppujen lopuksi ole lasta kohtaan rääkkäystä kun hän oppii ymmärtämään asiat ja isä hakee lapsen kerran kuussa vain hoitoon....??
pitäkää vain minua kylmänä ihmisenä, mutten halua tuottaa pettymystä pojalleni. no, voinhan olla väärässä, mutta sen tiedän ettei isä pojastaan välitä.mä en hänen päätään saa kännettyä mitenkään, eikä kukaan muukaan mutta joskus kun hän ehkä vaikka tajuaa sen että hänellä poika on, se saattaa silloin olla jo liian myöhäistä.
maanantaina oli sossu aika. ukon retale tulikin sinne. eikä osannut mitään puhua..saimme elatusmaksun sopimuksen tehtyä. tapaamiset sovimme joka toinen sunnuntai päiväksi.
mutta ukko e taida poikaansa haluta. laitoin tänään viestiä ottaako pijan sunnuntaina kun ei 3vk ole kohta häntä nähnyt. mitään ei kuulu ja niiden tapaaminen pitäisi hyvissä ajoin sopia.
no kysyin haluaako ex-ukon vanhemmat ottaa pojan viikolla hoitoon. heille kävi, mutta kun sanoin että klo.11-16 saa lapsi olla,kuten sosiaalihuollosta sanottiin että ensi alkuun vain 5tuntia.heille ei käynyt,, olisi pitänyt vissiin poikaa pitää puoleen yöhön asti että he saavat tahtonsa läpi.
mutta kun kaikki sanovat että lapsi tarvitsee isän. eikö se loppujen lopuksi ole lasta kohtaan rääkkäystä kun hän oppii ymmärtämään asiat ja isä hakee lapsen kerran kuussa vain hoitoon....??
pitäkää vain minua kylmänä ihmisenä, mutten halua tuottaa pettymystä pojalleni. no, voinhan olla väärässä, mutta sen tiedän ettei isä pojastaan välitä.mä en hänen päätään saa kännettyä mitenkään, eikä kukaan muukaan mutta joskus kun hän ehkä vaikka tajuaa sen että hänellä poika on, se saattaa silloin olla jo liian myöhäistä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Just oli lehdessä juttua siitä, että kun ihan pieniä lapsia huostaanotetaan, niin vanhempien takia adoptiomahdollisuutta lykätään, ja vanhempien (jotka ovat jo osoittaneet ettei heistä ole vanhemmiksi) saavat loputtomiin mahdollisuuden parantaa tapansa. Sitten lapsi kasvaa ja oppii tuntemaan nämä vanhempansa ja oppii ikävöimään heitä, vaikka vaihtoehtona olisi ollut adoptio ihan pienenä ja ehjä perhe. Teidän tilanne on eri, mutta pointtini on se, että jos ei isä edes tunnu välittävän, niin olisko parempi lapselle että annettaisi isän olla. Sen sijaan Sinulle ja poitsulle olisi tärkeää, että teillä olisi ympärillä muita, luotettavia aikuisia tukiverkostona.
Kirjoitan tätä raskain sydämin, sillä tiedän miltä sustä tuntuu.
Me erottiin kun lapset olivat vajaa 2-ja 3-vuotiaita. Sovittiin, että isä saa käydä heitä katsomassa niin usein kun haluaa ja myöhemmin voi ottaa heitä vaikka yöksi, jos haluaa.
Sovimme ensimmäisen vierailun jälkeen aina seuraavan koska mulla ei ollut puhelinta.
Lapset odottivat eteisessä valmiina kellon tarkkuudella, isän vaatimus, mutta useimmiten hän ei tullutkaan.
Vuosia valehtelin lapsille, että isän on tarvinnut jäädä ylitöihin.
Aina ilmestyttyään hän kerskui suorastaan kuinka oli jäänyt ryyppyputki päälle silloin kun piti tulla.
Toisella kymmenellä lapset jo itsekin tiesivät, että se on jäänyt kännäämään.
Ikinä en isää heille haukkunut, koska halusin sen vähänkin kanssakäymisen jatkuvan.
Loppujen lopuksi lapset eivät menneet enää hänelle vaikka tuli, yleensä ilmoittamatta hakemaan. Tästä mies huusi minulle silmät ja suun täyteen kun olin mustamaalannut häntä lapsille.
Itseasiassa lapset kertoivat kuinka päivä isän luona oli sitä kuinka isä haukkui mua, jopa huoraksi. Olivat aina kovin allapäin kotiin tullessaan.
Miehen vanhemmat eivät ottaneet lapsiin kertaakaan yhteyttä, ei edes joulukorttia tullut.
Siinä meni lasten häät ja vauvojen ristiäiset isältä ohi juomisen takia. Ilmoitti toki, että hän juo nyt, ei voi tulla...
Nykyään yhteydenpito on hyvin satunnaista.
Empä ole varma enää ollenkaan, että lapsi tarvitsee AINA isän, oli isä millainen tahansa.
Mun lapset on kiittäneet mua jälkeenpäin, ettei heidän tarvinnut elää tämän miehen kanssa.
ihanaa että joku edes osaa puoliani pitää. ja sama homma että ukolle on viina tärkeämpää kuin mikään muu. sä olet tehty teräksestä kun oot jaksanut osannut hoitaa asiat todella hyvin. voimia silti sun elämään vaikka pärjäät ex-ukkoasi paljon paremmin.ja osaat olla hyvä äiti. näin varmaan kävisi minulle myös kuin sinulle. kiitos kumminkin viestistäsi, se lohdutti paljon.
siis sillain että muutkin voi jopa tilanteeni ymmärtää mitä tarkoitan että parempi ilman isää.
Oon kokenut saman eikä siinä oikein voi muuta, kuin antaa olla.
Jos isä ei pidä sovitusta kiinni eikä osoita mielenkiintoa lastaan kohtaan; anna olla kokonaan. Älä ota häneen tai hänen vanhempiinsa yhteyttä, siis jos vanhemmatkin ovat haluttomia.
Poikani on 3v aikana nähnyt isänsä kaksi kertaa, mun aloitteesta ja jätin sitten kaiken siihen, kun isä ei pitänyt lupauksiaan.
Mä en jaksa enää välittää paskan vertaa sen ihmisen touhuista, ja saan olla lapseni puolesta kiitollinen, ettei hän joudu kokemaan niitä pettymyksiä, odottamista ja valheita, kuten monet muut lapset joutuvat.
Mä olen se, joka jatkossa sanelen pelisäännöt ja nyt ne säännöt on ne, ettei isällä ole mitään oikeutta poikaansa, ei ennen, kuin on todistanut ensin mulle, olevansa lapseni arvoinen.
Eli ei varmasti koskaan, mutta jos niin kävisi, että ottaisi itseään niskasta kiinni, olisin tyytyväinen.
Ps. Juuret lapsellani on kuitenkin heidän sukuun, eli pidämme sinne tiettyihin ihmisiin yhteyttä, mistä olen todella onnellinen. Isä vain on se paska nakki siinä.
tai kärsiikö, sitähän ei osaa aikuinen sanoa.. mutta oletan niin..
aluksi mies haki sovitusti lasta luokseen, koska joku häntä siihen painosti. mitä isommaksi lapsi tulee sitä vähemmän isä on hänestä kiinnostunut..
lapsi on kohta 9v ja siis 8v odottanu koska isä huomaisi hänet ja rakastaisi sellaisena kuin hän on.
minä en ikinä ole kieltänyt, ettei saisi hakea lasta tai muutenkaan estellyt. olen koittanut joustaa ja joustaa.. soitellut ja anellut, että ota lasta- hän ikävöi sinua. olen ylipuhunut lapsen menemään silloin kun isälle on sattunut sopimaan..
välillä meni vuosikin, ettei halunnut isä lasta nähdä. sitten lapsi taas alkoi itse puhumaan, että haluaisi mennä isän luokse.. ei tämäkään ole isälle tärkeää, haki joskus pari kertaa ja taas sama "hylkääminen".
nyt olen taas tullut siihen tulokseen, että meiltä ei isälle soiteta ja mieltä pahoteta, kun aina kieltää tulemasta. sanoin isälle, että saat itse ottaa yhteyden kun olet sillä päällä..
mutta lapsen oikeushan se on isäänsä tavata- ei isän oikeus lasta. mutta ei sekään ole hyväksi, että isä hakee lasta pakolla ja sitten "pitää heitteillä". meillä lapsi jo kertoo kuinka isä joi ja mitä puhui...
taitaapa vaan tämäkin isä hoksata liian myöhään mitä on menettänyt.. lapsi itse jo järkeilee asioita ja sanookin, että isäpuoli olis parempi isä hänelle..
voimia kuitenkin kaikille, jotka jaksavat vuosiakin taistella lapsen vuoksi uppiniskaisia isä vastaan!
hyvä tietää todellakin muiden kokemuksia mutta olen kyllä ne kuvitellut tuollaisiksi, ja sen vuoksi haluaisin pyyhkiä miehen kokonaan pois pojan elämästä. kuten viime yönäkään en paljoa nukkunut koska odotin isältä vieläkin viestia hakeeko hän sunnuntaina pojan.ja viestin laitoin jo tiistaina.mitään ei ole kuulunut joten en voi asialle mitään vaikka kuinka tahtoisin lapsellani olevan isän. en sääli itseäni vaan poikaani.
venyttää itseään loputtomiin tässä asiassa. Voit sen tehdä, vuodesta toiseen katsoa kuinka se usko ja luottamus isäänsä lapsesta murenee, kunnes jonain päivänä, niinkuin näissä esimerkeissä kerrottiin, lapsi itse kyllin isoksi kasvettuaan on menettänyt sen viimeisenkin luottamuksen rippeen ja toteaa, antaa olla, ei maksa vaivaa, ei halua nähdä enää.
Mikä noita idiootti tapauksia vaivaa? Puhutaan ja luvataan, vannotaan ja vakuutetaan, ja sitte lopulta kaikki muut asiat menee sen "kaikista kalleimman" edelle. Sen verran pitäisi jokaisen isän pystyä olemaan mies että lastaan ei satuttaisi. Ainakaan toistuvasti ihan vain itsekkäistä syistä.
Ei voi kuin toivoa, että pojista polvi paranee. Minkä taakseen jättää, sen vielä edestään löytää.
Keskitä energiasi omaan ja lapsesi onneen, lapsi on onnellisempi kun äitikin on onnellinen. Turha päätään on paukuttaa seinään jos siihen ei jää jälkeäkään omista saaduista haavoista huolimatta.
En taidakkaan olla ainut, jolle on käynyt näin. Surullista luettavaa ja niin tajuttoman rankkaa. Äidit jaksakaa!!
Tässä minun tarinaani;
Huomasin olevani raskaana 6den seurustelu vuoden jälkeen. Pääti silloin, kun odotusaikana tuleva isä jätti minut kylmään taloon mahoineni etten ota istä enään takisin. Kannoin umpihangessa puita takkaan saadajseni lämmintä. Jotta pääsisin aamulla töihin ja saisin elatusta jotenkin lapselleni. Lasen isähän oli tietenkin työttömänä. Kuitenkin siinä hellyin ja oti tulevan isän takaisin..kunnes koitti synnytys..synnytyksen venyessä hän ilmoitti ettei enään jaksa vaan menee nukkumaan...olihan hän valvonut jo yli 20 tuntia..minähän en ollut valvonut yhtään ;)
Lapsen syntymän jälkeen tuli pian ensimmäinen äitienpäivä. Ei kahvia valmiina tai edes halusta..kiukkuni vaan kasvoi.
Tietenkihän isäkin josku hoiti yhteistä lastamme. Harvoin tosin. Yöllä sai herättää hoitamaan koliikista itkevää lasta, kun olin itse aivan uupunut.
Kun lapsi oli 3kk ikäinen isä suuttui ja päätti hävitä. Jätti minut mitään sanomatta. Noh reippaana naisena pakkasin tavarani ja tilasin muuttoauton. "vkon päästä tuli soitto "mihinhän täältä on kaikki tavarat hävinyt?" Kerroin että asumme nyt muualla. Siitä lähtien olen ollut yh.
Lapsemme näki joskus isääsä ja usein vain minun pyynnöstäni. Vein ja hain lapsen. annoin ruokaan rahaa jotta ei lapseni tarvitsisi olla koko päivää syömättä tai sitten ostin kassillisen ruokaa. Vaipat ja puhtaat vatteet oli myöskin pakattu mukaan.
Joskus oli puoli vuotta ettei lapsi nähnyt isäänsä. Usein isä vain jätti tulematta. Teki minulle tahallaan kiusaa jotten päässy soivittuihin työasoihin. Haukkui minua ja kehitti kaikkea mahdollista kiusaa.Viimeisin ero oli yli vuosi. Silloin menin lastenvalvojalle jotta saisin purettua yhteishuolto sopimuksen.En tiennyt isän ositetta tai puh.numeroa. Isä ei sitten suostunut, kun oli niin halukas näkemään lasta. Oli pakko sopia tapaamisista 4kt/kk 3h. Ensimmäinen tapaaminen meni ihan ok. Toinen peruuntui isän"ylitöistä" nyt he tapaavat n. 2krt /kk. En olisi ikinä mennyt valvojalle jos olisin tiennyt tämän. Ainanen EHKÄ tapaaminen on lapselle helvetillistä, kun hän sen jo itsekkin tajuaa.
Niin ja on todella hienoa kuinka isä kehuu millaista palkkaa saa ja lapselle ei ole tullut kuin 1 syntymäpäivä lahja. Elatustuki on se minimi joka tulee kunnalta. Tänään odotan edes onnittelu soittoa lapselleni..lahjoja ei tarvitse odottaa...IHANA ISÄ!
sovitaan lapsenisän ja isovanhempien tapaamiseksi. Lapsi saisi olla mummolassa jonkun hikisen tunnin, että itse pääsisit katteleen kapakoihin uutta höynäytettävää miestä?
teksitistäsi saa sen kuvan että olet vielä pikku-tyttö...
jos sinä olet tehnyt noin mitä kerroit.minulla ei tapana ole höynäyttää ihmisiä.
sori ja soro noo..