En ymmärrä miten joku voi löytää netistä kumppanin. Ei aistita sitä toisen kemiaa, ei nähdä auraa tms, (ei tarvi uskoa just tuollaiseen), ei tunneta sähköä välillä, ei tiedetä millainen on toisen KATSE. Katse on niin merkittävä, eikä sitä aina näe edes kuvasta millainen se on...
Ulkonäköönhän sitä ihastutaa ja siihen väreilyyn mitä on, ja sitten myöhemmin rakastutaan jos rakastutaan. Sen pitää tapahtua livenä, ei netissä voi mitenkään ihastua toiseen jos on rehellinen itselleen.
Ulkonäköönhän sitä ihastutaa ja siihen väreilyyn mitä on, ja sitten myöhemmin rakastutaan jos rakastutaan. Sen pitää tapahtua livenä, ei netissä voi mitenkään ihastua toiseen jos on rehellinen itselleen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä en ole järin komea mies, mutta vanhana ydinvoimalahenkilönä pääsin emäntäni valisemaan. Ne, jotka luopuivat leikistä, arvelivat, etteivät ole riittävän tasokasta minulle.
Eihän se ennen ensitapaamista ollutkaan muuta kuin jutustelua. Ensi katseesta tiesin ihastuvani ja ensi sanojen jälkeen tiesin että se on tämän tytön menoa, jos vaan toinenkin osapuoli tunsi samoin. Sähköpostit olivat vain mahdollisuus sopia näkemisestä.
Et voi olla tosissasi...eihän kukaan sitä noin vaan netissä näkemisen tai kokemisen perusteella löydäkkään. Netissä tutustutaan ja vaihdetaan ehkä kuviakin, mutta se että pelaako kemiat tai on mitään värähtelyjä toista kohtaa, selviää tietty vasta tavatessa.
Lukee netistä ilmotuksen, huomaa että tytöllä on samoja ajatuksia kuin itsellä. Vaihtaa ajatuksia muutaman viestin ajan, sitten tapaa. Tapaamisessa se ulkonäky näkyy ihan yhtähyvin riippumatta miten on ensikertaa kontaktin ottanut. Katse myös, on netti-ihmisilläkin katse. Ja kun sen netti-ihmisen näkee livenä niin ei se ole yhtään alempi kuin muut. Samalla viivalla.
Toisebn ajatuksiin voi ihastua netissäkin. Tai voi kiinnostua sen verran, että lähtee treffeille. Ja sitten ihastuu ja rakastuu, niinkuin me.
Joku voi tuntua kiinostavalta kirjoituksistaan huolimatta. Näin minulle kävi monenkin kanssa.
..nimittäin pakosti siinä sähköä on kun sähköpostin välityksellä tutustuu.
Nykyaikana ihmiset rakastuvat netissä. Riittää siis että omaa laajakaistayhteyden.
No, senpä takia ne tyypit eivät koskaan tulekaan löytämään ketään vierelleen. Ehkä viikon kaksi jaksetaan ja sitten taas huomataan, ettei tämä olekaan sitä, mitä haettiin. Siinä ei ulkonäkökään paljon auta. Ja taas kierros jatkuu...
Jos meistä jokainen olisi sokea siihen asti,kunnes kumppaninvalinta olisi tehty, uskoisin, että nuo parinvalinnat onnistuisivat paremmin. Sillä parhaiten näkee sydämellä,ei silmillä. Ulkonäkö menettää pitemmässä suhteessa merkityksensä, jäljelle jäävät kunnioitus ja hyvyys toista kohtaan. Kokemusta on, valitettavasti aika paljonkin, ennenkuin osasin ottaa opiksi
Oma kokemukseni on, että voi netissä ihastua omaan ajatukseensa toisesta ihmisestä. Toisesta ihmisestä voi pitää netinkin välityksellä, välittää. Rakastuminen onkin sitten ihan toinen juttu.
Yleensähän sitä lähdetään ensin kaveri-asenteella liikenteeseen netissä. Sitten kun toiseen tutustuu paremmin ja tapaa, voi olla, että jutut meneekin yksiin ja siitä voi lähteä katsomaan olisiko kaveruudesta muuhunkin. Eikai tuollaisilla asioilla kannata pitää kiirettä.
Netti on hyvä vaihtoehto muiden joukossa. Kyllähän sitä voi tullla millasta vaan vastaan mutta niinhän tuota tekee livenäkin.
Ulkonäkö on se, joka kiinnittää huomion tuolla ihmisvilinässä. Saa kiinnostuksen heräämään toista ihmistä kohtaan. Jos hyvin käy, niin jutustellaan ja mahdollisesti tutustutaan paremmin tai sit ei.
Netissä kiinnostutaan toisen jutuista. Eli ne toimivat pysäyttäjänä. Jos juttu luistaa, tavataan ja tutustutaan paremmin tai sit ei.
Ulkonäön merkitys riippuu paljolti siitä, arvostaako sisäistä vai ulkoista kauneutta. Jos ulkokuori on kaikkein tärkein, niin sille ei mahda mitään. Itse arvostan enemmän sisäistä kauneutta. Ihan yhtä lailla täällä liikkuu kaikenlaisia ihmisiä kuin tuolla ulkosallakin. Kauneus / komeus on katsojan silmissä.
Jos netistä löydät ihmisen, jonka kanssa sinun on hyvä olla, niin eihän ulkonäöllä ole siinä kohtaa merkitystä. Jokainenhan meistä on omannäköinen. Eikä me kaikki olla Miss / Mr raameja omaavia.
Tuntevia ihmisiä kylläkin.
Ajatusmaailmani on samanmoinen kuin sinulla, hyväksyn ihmisen sellaisena kuin hää on. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen vastaantulija olisi minulle se oikea. Luulisin, että kun kohtaa ihmisen, joka ajattelee elämän perusasioista samalla tavalla kuin itse, niin ulkonäkö on toisarvoinen seikka. Kokonaisuus tietenkin ratkaisee, mutta kaikesta huolimatta jokainen on kuitenkin tutustumisen arvoinen. Eiköhän lähtökohdat parisuhteellekin ole kunnossa, kun löytää hengenheimolaisen, jonka kanssa synkkaa. Jos taas valitsee kumppanin pelkästään ulkoisten avujen perusteella välittämättä toisen luonteesta lainkaan, ei pidä ihmetellä, miksi niin moni liitto päättyy eroon.
Jokaisellahan meistä on oikeus onneen, sitä kannattaa tavoitella. Yhdessä toisen kanssa niitä onnenhetkiä olisi varmasti mukavampi kokea. Toivottavasti teitä kaikkia lykästää ja kohtaatte sen oikean vielä joskus, tsemppiä ja kivaa kesän odotusta :-)
Olen ikäisekseni tosi vanhannuorekas. Harmaata ohimoille joudun hankkimaan kampaamosta, missä en aio käydä.
Lapsien tekoa olen vakavasti suunnitellut ja katunut. Epäilen, että typerä pohdintani loppuu ennenkuin minusta tulee Ilkka Kanervan veroinen.
En halua ketään pakottaa limusiinini takapenkille, hudlarisssa löytyy tilaa!