Kuinka motivoitte itseänne, jotta jaksatte lähteä liikkumaan aina seuraavanakin päivänä?
Itselläni nimenomaan aika ja jaksaminen ongelmana. Kun pitäisi lukea tenttiin ja käydä töissä, iltaisin tuppaa olemaan niin väsynyt ettei lenkkeily pimeässä innosta enää...
Itselläni nimenomaan aika ja jaksaminen ongelmana. Kun pitäisi lukea tenttiin ja käydä töissä, iltaisin tuppaa olemaan niin väsynyt ettei lenkkeily pimeässä innosta enää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hypnoosi ja sieltä opittu itsehypnoosi toimi minulla, ja olis siitä kirjakin myytävänä jos kiinnostaa?
Ensimmäisen kerran aikuisena tavoitepainoseina!!!
-25kg
Kirjoitin tämän tuonne toiseen ketjuun, mutta copy-pasteenpa tähänkin:
Täällä on tullut jo esiin hyviä perusohjeita, miten painoa saadaan alas. Monella homma saattaa kuitenkin lähtä lipsumaan muutaman päivän tai viikon jälkeen, eikä kehitystä voi tapahtua.
Olipa kyse sitten painon pudottamisesta, kunnon kohottamisesta, niistä molemmista, tai jostain muusta vastaavasta, on pitkäjänteisyys tärkeää. Vaikka tuloksia ei alkaisi heti näkyä, ei kannata heittää hanskoja tiskiin. Ja jos ylimääräisestä painosta haluaa päästä eroon, on sen eteen tehtävä paljon työtä. Ilman hikeä ja ehkäpä pientä kipuakin on laihtuminen ja hyvään kuntoon pääseminen mahdotonta.
Vaikka kuinka tuntuisi, että ei jaksa millään lähteä vaikkapa lenkille, pitäisi se motivaatio vaan jostain saada kaivettua. Kannattaa siis luoda itselleen motivaation lähteitä. Voi vaikkapa sitten ajatella, että nyt kun teen tämän lenkin, olen taas lähempänä tavoitetta; siemailemassa ansaittua drinkkiä kesäisenä päivänä rantaterassilla timmissä kunnossa :). Tai kun ylämäki tuntuu liian tiukalta, muistaa, että nyt kun vedän tämän kunnolla, menee se ensi kerralla varmasti helpommin.
"Tai kun ylämäki tuntuu liian tiukalta, muistaa, että nyt kun vedän tämän kunnolla, menee se ensi kerralla varmasti helpommin." Taikka sitten ajattelee, että kun vetää kunnon tempolla niin mäki on nopeemmin ohi... ;)
Sen liikkumismotivaation kanssa saattaa yhdellä jos toisellakin joskus olla niin että sitä ei ole. Tai paremminkin se on ehkä hukassa, mutta pienellä houkuttelulla sen voi kyllä löytää. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että jos oon pitänyt syystä tai toisesta taukoa lenkkeilystä, lenkkipolulle lähteminen voi tuntua hyvinkin hankalalta. Muutaman kerran sitä joutuu itsensä väkisin pakottamaan liikkeelle, mutta siitä se sitten lähtee rullaamaan. Siihen jää suorastaan koukkuun :) Siinä saa raikasta ulkoilmaa ja se on laatuaikaa ihan vaan omalle itselle. Ja mikä parasta, hölkän jälkeen tulee mahtava olo! Mun mielestäni siitä hyvä laji, että säännöllisesti harrastettuna tuloksia alkaa huomata aika nopeesti - yhtenä päivänä sitä vaan huomaa että jaksaakin vähän pidemmän lenkin, tai pystyykin juoksemaan kokonaan sen polun kamalimman ylämäen. Kunto nousee ja sen myötä mahdolliset painonpudotushaaveetkin alkavat muuttua todeksi. Ja kun huomaa kehitystä niin motivaatiokin taas kasvaa entisestään jne.
Noi jutut varmasti pätee muihinkin liikkumismuotoihin, mutta lenkkeily nyt sattuu olemaan mun sydäntäni lähellä. Tärkein pointti joka tapauksessa oli se, että alku aina hankalaa, mutta kun sitä vaan sitkeesti ja vaikka hammasta purrenkin laittaa itsensä liikkeelle niin se sitkeys maksaa itsensä lopulta moninkertaisesti takaisin. No pain no gain, niinhän se menee...
Reipasta kevätmieltä kaikille!
"Taikka sitten ajattelee, että kun vetää kunnon tempolla niin mäki on nopeemmin ohi... ;)"
Voihan sitä noinkin tietenkin ajatella. Ise lähden kuitenkin siitä, että urheilu ja lenkkeily on mukavaa :) Se on juuri parhaita asioita, kun siinä lenkin viimeisessä, jyrkimmässä ja pisimmässä ylämäessä tekee tiukkaa. Siinä tulee se, vi**u! Mähän teen tän! -fiilis :)
Se on sitten erilainen fiilis, kun sen on päässyt ylös. Se on voittajaviiwis.
jotkut voivat olla itseensä tyytyväisiä kun saavat aikaan lähteä suoritukseen. itse joko saan sen motivaation jo rennosta fiiliksestä että kaunis päivä jne. tai sitten vittuilen itselleni jos laiskottaa että: ***^*^^*^en viitsi sanoa sanoja mutta karkeaa tekstiä on se mitä mielessä pyörii ;)
ja niin saa urheiluasusteet päälle ja kengät jalkaan ja ei ku ovesta ulos. siitä se sit lähtee kyllä menemään jos sinne asti on päässyt :)
yksi keino on kanssa että tekee suorituksesta rutiinin ja se on kuin velvollisuus ja petos itseään kohtaan jos ei tee kuten on päättänyt.
tsemppiä vaan ja vielä se aurinko paistaa :)
saa merkitä jokaisesta väh. puolen tunnin liikuntasuorituksesta yhden pisteen ko. päivän kohdalle. Se motivoi ainakin minua. Haluan tietyn määrän pisteitä/vko ja sen saavuttaakseni lähden lenkille. Puoli tuntia riittää, eikä se ole ajallisesti iso uhraus.
Alku on aina hankalaa, kun kunto on vielä kehno. Siksi kuntoilu pitäisi lopettaa heti, kun se alkaa tuntua liian raskaalta, jotta siitä jäisi hyvä muisto. Säännöllisyyshän on kaiken a ja o. Siksi alussa pitää aloittaa varovaisesti, eikä yrittää heti saavuttaa samaa tasoa kuin kuntoilua pitempään harrastaneet. Kunto kyllä kasvaa aika nopeasti ja pian siitä tulee rutiini muiden rutiinien joukkoon. En nykyään edes mieti, lähdenkö vai en. Minä vain lähden ja sitten kun olen lenkkipolulla, vedän harjoituksen läpi sen kummemmin sitä pohtimatta.
"En nykyään edes mieti, lähdenkö vai en. Minä vain lähden ja sitten kun olen lenkkipolulla, vedän harjoituksen läpi sen kummemmin sitä pohtimatta."
tämä on se tärkein asia, eli lähtee ja miettii matkan aikana lähtiskö ;) ei tule liikaa funtsittua ,,kannattasko jaksaisko,, olis muutakin tekemistä jne..
www.fitcount.com, itseä on ainakin motivoinut. Sinne voi kirjata omat liikuntasuoritukset ja se kertoo myös ihan hyvin kalorinkulutuksesta. Sitten kun on vähän pidempään kirjannut tuloksiaan sieltä näkee miten hyvin on mennyt. itseä ainakin tsempannut kun yritän tässä vähän pudottaa paino, eikä se tipu kovin nopeasti kun olen normaalipainoinen kuitenkin.