Ollessani työelämässä, olin useita vuosia työsuojelutoimikunnan jäsenenä.
Yritimme keskustella kiusaamisesta otsikon 'Henkinen työsuojelu' alla. Hampaattoman toimikunnan toimesta ei saatu aikaan muuta kuin merkintä kokouspöytäkirjaan.
Pahimmat kiusaajat olivat esimiehiä. Ei heille kukaan mitään mahtanut.
Työsuojelutoimikunta olisi mielestäni oikea elin tekemään jotakin. Sille pitäisi voida kannella, jos joku tulee kiusatuksi.
Yritimme keskustella kiusaamisesta otsikon 'Henkinen työsuojelu' alla. Hampaattoman toimikunnan toimesta ei saatu aikaan muuta kuin merkintä kokouspöytäkirjaan.
Pahimmat kiusaajat olivat esimiehiä. Ei heille kukaan mitään mahtanut.
Työsuojelutoimikunta olisi mielestäni oikea elin tekemään jotakin. Sille pitäisi voida kannella, jos joku tulee kiusatuksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin asia usein menee, henkinen työsuojelu ei täytä joidenkin mielestä työsuojelun mittoja.
Työsuojelu ymmärretään usein vain fyysiseksi suojeluksi, vaikka henkinen suojelu on ollut työsuojelulaissa jo useamman vuoden.
Myös työnantajan asenne henkiseen työsuojeluun on monesti vähättelevä.
Lisäksi työpaikalla tapahtunutta henkistä väkivaltaa on vaikeaa todistaa, eikä uhri monestikaan ole sellaisessa terveydentilassa, että hän edes pystyisi todisteita keräämään tai ajamaan asiaansa.
Tähän auttaisi lain muutos, jolla todistusvastuu henkisen väkivallan tapahtuessa siirrettäisiin työnantajalle, tällöin TA:lle syntyisi tarve huolehtia, ettei henkistä väkivaltaa suvaita työyhteisössä, koska TA:n vastuuseen joutuminen henkisestä väkivallasta olisi ilmeinen.
Niinpä niin, esim. yhdenvetaisuus- eli syrjintälaissa todistustaakka on vastaajalla.
Työsuojeluviranomainen on määrätty lainvalvojaksi, mutta työsyrjintä epäilyä työsuojelupiirit eivät suostu tutkimaan muuten kuin kysymällä työnantajalta, onko työnantaja havainnut syrjintää. Jos työnantaja kietää havainneesa syrjintää asia on työsuojeluviranomaisen taholta loppuun käsitelty. Eli käytännössä syrjintälakia ei valvo kukaan.