Odottelen vuoroani, katseeni kiertelee ja pysähtyy ilmoitustaulun pieneen tekstiin: kuuluuko armo töihin. Jään miettimään tekstin sanomaa. Muistelen kuinka jouduin perättömien huhujen kohteeksi, muistelen kuinka työtoverit ja ystävät nauttivat niistä. Sillä eräs henkilö halusi kertoa minusta pahaa. Hän nautti ja herkutteli minun vaikeuksista, hän tunsi suurta iloa minun väsymisestä ja masennuksesta. Hän tunsi suunnatonta iloa kun sai kertoa minusta pahaa. Siis kuuluuko armo töihin. Armoa on siinä kun ilveilijä ja toisen onnettomuuksilla herkuttelevan henkilön omatunto löytää elämän: olen tehnyt väärin lähimmäistä kohtaan. Tosin liian monen kohdalla omatunto on hautautunut omahyväisyyden, kaiken osaamisen ja taitamisen, oman tärkeyden mullan alle. Mutta on myös heitä joiden omantunnon ääni jaksaa vielä nousta kuuluviin syvältä sydämen pohjasta. Se on lahjaa, kun ihminen saa tuntea anteeksi pyynnön tarpeen, oman heikkouden tunteen, sen kun sydämeen laskeutuu vääryyden tunnustamisen tarve. Se on rakkautta, se on iloa kun saa oikeuden pyytää anteeksi loukatulta. Anteeksi saamisen hetkellä ilon ja riemun tunne täyttää mielen ja armo ja rauha laskeutuu sydämeen. Mutta tämä on vain omassa sydämessä, ei kiusatun lähimmäisen, koska henkilöt joille perättömyyksiä ja ilkeyksiä on kerrottu, heille kertomusten pahuus jää elämään, näin ollen uhriksi joutunut ei saa tuntea anteeksiannon armoa koska kertomukset jäävät elämään. Siis armo kuuluu yksin minulle – ei lähimmäiselle, koska olen anteeksi saanut.
kuuluuko armo töihin
petetty
6747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voidaanko häiriköstä puhua enää ihmisenä?
Kun miettii tällaisen "henkilön" maailmankuvaa, sairasta mieltä, joka saa tyydytystä vain toisen alistamisesta keinolla millä hyvänsä, sekä oman itsensä ylistämistä, itsensä nostamista korokkeelle, irti muista, irti ihmisyydestä.
Kiusatun elämä on muuttunut lopuksi ikää, monesti peruuttamattomasti.
Mikä on se peruste, jolla voidaan puolustella kiusaajan/häirikön toimintaa työyhteisössä?
Palstalla on esitetty useita näkemyksiä ja asiaa on selitetty mm:
kiusatun huumorintajuttomuudella,
kiusatun itsensä aiheuttamalla syyllä,
kiusattu on kiusaamisensa "ansainnut".
On myös selitetty, että kiusaamisessa on 2 osapuolta kiusaaja ja kiusattu, muut ovat ulkopuolisia.
Mikään näistä ei pidä paikkaansa ja nämä selitykset ovatkin, joko asiaa tuntemattomien tai itse ihmisyytensä jo menettäneiden "henkilöiden" tapa purkaa omaa pahaa oloaan netissä.
Minusta näiden kiusaajia/häiriköitä puolustelevien "henkilöiden" olisikin syytä miettiä ja selvittää itselleen, mitkä ovat heidän elämän arvonsa ja käsityksensä ihmisyydestä?
"Minusta näiden kiusaajia/häiriköitä puolustelevien "henkilöiden" olisikin syytä miettiä ja selvittää itselleen, mitkä ovat heidän elämän arvonsa ja käsityksensä ihmisyydestä?"
mitkä ovat sitten työn arvot? Eikä kiusaamisen merkilla usein peitetaan oma osaamattomuden ja ehkä haluttomuden tehdä työtä?
Jos ei ole motivaatiota tehdä töitä, niin sitä keksitään vippaskonsteja, valkkaamista, kieroilua.
Olenpa ollut sellaisessakin työpaikassa missä oli digitaalimittarit näyttämään mitä olet saanut päivässä aikaseksi.
Siinä se sitten kävikin kova kilpailu miten saataisiin digitaaliin enemmän näyttöä.
Sitten voikin loppuajan pitää showta kun on koko päivän valkkkanut mitä tavaraa ottaisi käsiteltäväkseen. Vain sairas työyhteisö tarvitsee digitaalitkin.
Työ on elämänarvo, eri asia on sitten se, miten ylös elämänarvoissa työ sijoitetaan.
Kiusaaja peittää kiusaamisella omaa epäpätevyyttään.
Siis sitä, ettei hän osaa joko ammatillisesti tai sosiaalisesti olla mielestään samalla tasolla muiden kanssa.
Kiusaaminen voi olla myös kiusaajan haluttomuutta tehdä kyseistä työtä.
Toisin kuin monet väittävät, ei kiusaaminen ole vain kiusaajan ja kiusatun välinen asia.
Kiusaaminen on koko työyhteisön ongelma.
Koko työyhteisö on sairas, mikäli se sallii kiusaamisen.
Ja jottei jäisi kuva, että tämä on vain minun mielipiteeni, niin:
"Kiusaamista on juuri niin paljon kuin yhteisö,
jossa toimimme sallii sen."
Tuomo Tikkanen
Suomen Psykologiliiton puheenjohtaja
"Huono kohtelu tai kiusaaminen on aina työpaikan oma ratkaisu. Kiusaamiskulttuuria ei synny ympäristössä, jossa käydään tasavertaista aitoa vuoropuhelua.
Siinä kunnioitetaan jokaisen osallistujan kokemuksia, mielipiteitä ja väitteitä, erosivatpa ne omista miten paljon tahansa."
Olavi Parvikko
Tiedän erään tyypin jota kiusaajahenkinen nelikymppinen mies on perustellut syyksi kun jätkä on niin säälittävä.
Mikä hiton oikeus sillä on väittää että jos ihminen sitten on säälittävä niin että se oikeuttaa kiusaamisen ja törkeän juoruillun.
tässä tapauksessa henkisen kiusaamisen yritystä ainakin.
Toinen naurettava kiusaajia varten keksitty puolustus on se että he tulevat toimeen kaikkien kanssa ja tällaiset paareissa käyvät nelikymppiset miähet jotka tunkevat itsensä joka paikkaan ovat juuri niitä.
Muistan kun minua kerran kiusattiin ja pyysin kaveriani puhumaan vähän järkeä kiusaajalle sanoi tämä kaveri minulle että ei hänellä ole mitään ongelmia ihmisten kanssa minä tulen toimeen ihmisten kanssa ja sun pitäis selvittää toi asia itse.
Vielä kun tollasia ihmisiä suositaankin niin välillä tekis mieli leipoo turpaan niitä.
Nämä ovat juuri sellaisia jotka lepsivät toisia ja ainakin heidän miälestään vähempiarvoiset ihmiset ovat pelkkiä pelinappuloita joita hyväksi käyttäen yrittävät jaksaa omien ongelmiensa yli.
Tälllaisilla ihmisillä on myös taipumusta harrastaa jotain itsepuolustus lajia jotta voisivat mahdollisimman vapaasti arvostella muita.
Kaikki eivät tiätenkään harrasta mutta jotkut.
Lisäksi tällaisilla on taipumusta yrittää ehtiä ensin esim kiusatun uusia naapureita aivopesemään vaikka itse varsinaisesti asuvat toisessa kylässä on heidän oltava aina ykkösiä.
Näillä voi olla taipumusta tutustua kokoajan uusiin ihmisiin ettei tulisi huono omatunto aiemmista virheistä. On siis aina joku uusi jolle haukkua edellisiä ja tällä tavalla he pakenevat itseään omia virheitään.
He saattavat myös kuvitella että aiemmilla oli jotain heitä vastaan.
Kaikki ovat omalla tavallaan heidän pelinappuloita.