Mies on perheen pää

oon ihan samaa mieltä kanssas. ite en olis noin hienosti osannu sitä sanoa mut kuitenki..

näinhän se on. t. onnellisen miehen onnellinen vaimo

Me jyrärään äijät 6-0 ehheh naiset valtaa, miehet katoaa=)

Juu miehet ja naiset on erilaisia, sehän on selvä. Mutta entäs jos mies ei tiedä tässä nyky-yhteiskunnassa enää omaa paikkaansa ja sattuu menemään yksiin ns. "vahvan" naisen kanssa..eli kuvio heikko mies, joka ei kykene vahvaksi ja sitten määrätietoinen nainen, jolla se on luonteenpiirre. Pitäisikö "vahvan" naisen lahjoittaa tuo "heikko" mies jollekin tositosinyhverölle eukolle jotta "heikko" mies saisi kerrankin olla se (hehheh) johtajaurooo..

"Sitä vastoin nainen pyrkii tekemään enemmän päätöksiä kuin mies. Tämä syö miehen itsetuntoa ja mies ei halua rakastaa liian vahvaa naista.

Mielestäni tällainen vahvuus on vääränlaista naiselle. Naisen pitäisi seistä miehen takana, tukea häntä ja arvostaa. Mutta vain siinä tapauksessa, että mies ansaitsee arvostuksen. Mikäli mies hyväksikäyttää naista ja polkee tämän oikeuksia, mies ei ole arvostuksen arvoinen. Vastaavasti miehen tulee rakastaa ja suojella naista."

Meinaatko että miehen ei pidä tukea ja arvostaa naistaan, pelkästään rakastaa ja suojella. Eli nainen luovuttaa kaiken päätösvallan sille ah niin viisaalle johtajauroolle.

; )))) No kaippa tuo sit on tooooosi fiksua.

Samaa mieltä, mutta ikävä kyllä mieheni ei ole. Paljon tasa-arvohullumpi kuin moni nainen...

Enkä edes jaksa perustella, ku oli niin täyttä kukkua:)

Olen osittain samaa mieltä, osittain aivan erilaisella kannalla.

Kaikilla tapaamillani miehillä ei todellakaan ole ollut tarvetta johtaa laumaa tai päteä. Ominaisuudet, joista kirjoitat, viittaavat lähimmin ns. Alfauros -teoriaan. Mutta jotta sitä voisi tarkastella lähemmin, täytyisi tietää, mihin otanta rajataan(puhut uroksesta); kädellisiin, saalistajiin vai koko nisäkäskuntaan?

Eläinkunnasta suuri osa ei elä ns.parisuhteessa, ja uroksen ensisijainen tehtävä on siittää jälkeläisiä niin paljon, kuin ehtii. Ja usein on niin, että naaras valitsee uroksen, jonka kanssa parittelee, uros siis ei "päätä". Osa uroksista häippäsee kuvasta heti parittelun jälkeen, osa osallistuu jälkeläisten hoitoon, mutta esim.susilaumaa johtaa naaras.

On myös ymmärrettävä, että ihmisrodun yksi tärkeimpiä kulmakiviä on oma kulttuuri. Miehen nostaminen johtoon on luettavissa mm.raamatussa, mutta enpä tiedä ensimmäistäkään naista, joka tätä teosta olisi ollut mukana kirjoittamassa. Eli myös oma ajattelumaailmamme on kulttuurin muokkaama. Naisen osa on ollut miellyttää myös siksi, että nainen on ollut täysin miehestä riippuvainen ihan jo taloudellisestikin.

Tähän aikaan liittyy vahvasti naisten tasa-arvovaatimus, ja oma sukupolveni onkin jo koetettu kasvattaa riippumattomaksi miehestä. Siitä olen juuri samaa mieltä, että harmillisen usein nainen ei salli miehen tekevän suhteessa päätöksiä enää minkään suhteen, ja mies tulee siten henkisesti kuohituksi suhteessa. Eli hieno ajatus tasa-arvosta romuttuu nyt käänteiseen alistamiseen.

Eli termi "vahva nainen" on aivan virheellinen-eihän alistamisessa ole kyse vahvuudesta vaan vallanhimosta. Ja siinä suhteessa on monella naisella peiliin katsomisen paikka!

Naiset ja miehet ovat erilaisia, ja hyvä niin. Parhaassa tapauksessa voimat yhdistetään, ja valta jaetaan molemmille luontaisten taipumusten mukaisesti.

enkä ole feministi, mutta silti olen eri mieltä kanssasi. Yleistät mielestäni liikaa ja toisaalta rajaat liikaa. Mielestäni myös naisella on tarve olla arvostettu ja miehellä on tarve olla rakastettu jne.

Meillä päätökset tehdään yhdessä miettien ja järkevästi keskustellen. Mitään valtataistelua ei ole ollut, itseasiassa riitelemme hyvin harvoin. Me molemmat tuemme ja arvostamme toisiamme, mutta myös rakastamme ja hellimme. Mielestäni mieheni miehisyys ei ole yhtään tästä huonontunut enkä koe olevani vähemmän naisellinen, vaikka päätämmekin perheemme asioista yhdessä. Tietenkin molemmilla on joitakin alueita, joissa toinen osaa päättää paremmin, esim. auton osto on mieheni "heiniä" ja lasten vaatteiden minun. Mutta näistäkin jutellaan.

Kas kun on todellakin olemassa naisia, jotka eivät ole järin rationaalisia. Heidän on vaikea ottaa laajoja kokonaisuuksia haltuunsa. He ovat elämän edessä ymmällään, turvattomia ja epävarmoja. He oikeasti haluavat ja tarvitsevat itselleen vahvan miehen, joka täyttää sopivasti näitä elämän epävarmoja alueita ja antaa turvaa.

Näiden naisten epärationaalisuudesta ja hienoisesta mutta anteeksiannettavasta hupsuudesta kertoo jo sekin, että he todellakin kuvittelevat kaikkien naisten olevan samanlaisia, kuin he itse ovat, ja kaikkien naisten siksi tarvitsevan itselleen turvallista ja päätöksentekokykyistä miestä. He ovat yksinkertaisesti kykenemättömiä ymmärtämään, että on olemassa myös niitä naisia, jotka (toisin kuin he itse) ovat laaja-alaisesti älykkäitä ja kykenevät siksi kantamaan vastuuta ja tekemään päätöksiä ilman jatkuvaa jäytävää epävarmuutta. Nämä naiset puolestaan vetävät viehättävät helposti puoleensa sellaisia miehiä, jotka ovat elämän edessä vähän turvattomia ja epävarmoja. Tällaiset kiltit miehet taas nauttivat siitä, että saavat vaimoltaan selkeät ohjeet, kuinka toimia ja mitä tehdä.

Minä tiedän monta perhettä, joissa vaimo tekee lähes kaikki päätökset, jopa yhden sellaisen perheen, jossa miehen sukulaisetkin tuovat asiansa ja ongelmansa tämän tavattoman älykkään, hienotunteisen ja viisaan vaimon pohdittavaksi ja "päätettäväksi".

Sitten on vielä niitä keskivertonaisia ja keskivertomiehiä, jotka odottavat ja kaipaavat avioliitolta tasa-arvoista kumppanuutta ja kykenevät kompromisseihin.

Kaikki nämä kolme eri tapaa (miesjohtaja, naisjohtaja ja tasa-arvoinen kumppanuus) ovat hyviä vaihtoehtoja niiden ehdot täyttäville pariskunnille. On rationaalista antaa aina viisaimman, varmimman ja kokeneimman päättää. Jos perheessä on kaksi yhtä viisasta, kannattaa tietenkin panna kaksi viisasta päätä yhteen.