Bulimiasta iho-ongelmiin ja siitä masennukseen johti tämän perfektionistin tie. Täydellisyyden tavoittelua kaikessa minä kuvaan liittyvässä. Iho-ongelmat masensivat ja bulimia paheni.Kaikki ongelmat kulkivat käsi kädessä ja itse vain pahensin asiaa mässäilyllä ja oksentelulla. Kasvojen kukat inhotti niin paljon, että lopulta viiltelin niitä partaterällä.Ennemmin venttejä kuin finnejä ajattelin.Monelle nämä iho-ongelmat voivat tosiaan laukaista vakavan masennuksen ja syrjäytymisen kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Itselle esim. töihinmeno oli yhtä kärsimystä jos naamataulu ei aamulla miellyttänyt. Kaikki tätä ei voi ymmärtää...minä voin ja toivon monen muunkin ymmärtävän.
ihoongelma masennus
bulimale
3658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellänikin jonkin sortin iho-ongelma..
Ennen en voinut sietää kasvojani, koska iho oli niin huono..Tai niin minä ajattelin.En halunnut katsoa itseäni peilistä, en halunnut lähteä yhtään minnekkään.
Jos nyt kouluun suoriuduin(täyttä tuskaa), niin mihinkään muualle en todellakaan lähtenyt.
Nyt olen kuitenkin tajunnut hiljalleen,että loppujen lopuks ihoni onkin ihan sinäänsä hyvässä kunnossa..
Mutta ymmärrän kyllä miten pahalta voi tuntuu..Ja tosiaan mullakin alko kasaantuun ongelmii oikein urakalla..Tuntu et kaikki kaatuu niskaan.No lopulta tilanne olikin aivan järkyttävä..
Mutta luojan kiitos, nyt ollaan jo selvemmillä vesillä.
Ja niitäkin ihmisiä löytyy, jotka ei tosiaan ymmärrä.Veikkaanpa,että joku täälläkin lukee tämän keskustelun, ja ajattelee,että ei herran jestas mitä valitusta...
Mutta tsemppiä kaikille ja koittakaa jaksaa.:)
Akne on tosiaan henkisesti raskasta. Itse joudun lähes päivittäin kuulemaan töissä, kun lapset kysyvät "Miks sulla on pisteitä naamassa?" "Miks sun naama on ton näkönen?" "Mikä sulla on?" "Oot sä jollekin allerginen?". Peiliin katsominen on yhtä tuskaa ja yksinoleminen ahdistaa, koska ajattelen kaikkia noita asioita. Mut sain vihdoinkin varattua ajan psykologille. Ehkä helpottaa, kun saa puhua jollekin. Jaksamisia!
Itse en kärsi aknesta, vaan harvinaisesta punahukka-sairaudesta. Ihotautilääkärillä ravannut moneen otteeseen... Mitkään aineet eivät tunnu tehoavan punaisiin läikkiin kasvoissani ja on todella ikävää kun jatkuvati joutuu niitä peittelemään. Onnekas olen siinä mielessä, että ne kuitenkin saa suht hyvin peitettyä! Minnekkään en kuitenkaan kehtaisi lähteä ilman peiteainetta kasvoissani... Voin vaan rukoilla että jonain päivänä tämänkin sairauden aiheuttamaan ihottumaan löytyy apua, vielä ei ole löytynyt...