Hei
Olemme n. kolmekymmpinen pari. Miehellä ollut mielenterveys-, opiskelu- ja työstressiä koko syksyn ja niiden ongelmien alettua myös suhteemme alkoi pikkuhiljaa kärsiä (ainakin nyt jälkeenpäin ajateltuna).
Suurin ylläri kuitenkin tapahtui äskettäin, kun mies ilmoitti ettei tunne minua kohtaan mitään ja tahtoo erota. Vielä samana aamuna kertoi rakastavansa ym. Én tajua, miten ihminen voi päivittäin kertoa ona-aloitteisesti rakkaudestaa, lähetellä tekstareita, s-posteja ym. ja sitten yhtäkkiä sanoakin, että hän vain kuvitteli?? Liittyykö noihin muihin ongelmiin vai mikä? Toista naista ei ole. Se on fakta, en ala edes selittämään miksi tiedän, mutta fakta se on.
Voiko ihminen siis käyttäytyä täysin päinvastaisesti pitkiä aikoja niin että toinen ei huomaa mitään. Hän vaikutti niin vilpittömästi minua rakastavalta, että todella vaikea uskoa hänen sanojaan nyt....olen psykiatrinen sairaanhoitaja kaiken lisäksi ja ollut tekemisisssä parisuhdekriisien kanssa paljonkin, mutta omalle kohdalle kun sattui nyt, niin olen jotenkin aivan avuton, enkä missään nimessä halua työpaikaltani tai kollegoiltani apua - ainakaan vielä.
Olemme n. kolmekymmpinen pari. Miehellä ollut mielenterveys-, opiskelu- ja työstressiä koko syksyn ja niiden ongelmien alettua myös suhteemme alkoi pikkuhiljaa kärsiä (ainakin nyt jälkeenpäin ajateltuna).
Suurin ylläri kuitenkin tapahtui äskettäin, kun mies ilmoitti ettei tunne minua kohtaan mitään ja tahtoo erota. Vielä samana aamuna kertoi rakastavansa ym. Én tajua, miten ihminen voi päivittäin kertoa ona-aloitteisesti rakkaudestaa, lähetellä tekstareita, s-posteja ym. ja sitten yhtäkkiä sanoakin, että hän vain kuvitteli?? Liittyykö noihin muihin ongelmiin vai mikä? Toista naista ei ole. Se on fakta, en ala edes selittämään miksi tiedän, mutta fakta se on.
Voiko ihminen siis käyttäytyä täysin päinvastaisesti pitkiä aikoja niin että toinen ei huomaa mitään. Hän vaikutti niin vilpittömästi minua rakastavalta, että todella vaikea uskoa hänen sanojaan nyt....olen psykiatrinen sairaanhoitaja kaiken lisäksi ja ollut tekemisisssä parisuhdekriisien kanssa paljonkin, mutta omalle kohdalle kun sattui nyt, niin olen jotenkin aivan avuton, enkä missään nimessä halua työpaikaltani tai kollegoiltani apua - ainakaan vielä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama homma kävi meillä. Ilmoitus erosta tuli täytenä shokkina, enkä ole osannut epäillä mitään. Ei enää viimeseen puoleen vuoteen ole mua kuulemma rakastanu, mutta vannonut rakkautta kyllä mennen tullen. Asia ei tahdo jysähtää mun takaraivoon millään. Sattuu, mutta minkäs teet.
Olen miettinyt samaa asiaa pääni puhki.
Kirjaviisaus ei aina anna kaikkia vastauksia.
Katsoin eilen illalla telkkarista brittielokuvan Kun rakkaus satuttaa. Ehkä löydät telkku.com tai jostain tv-lehdestä selostuksen tuosta elokuvasta. Pääosassa oli sama vaalea nainen kuin Rimakauhua ja rakkautta tv-sarjassa.
Mies oli väkivaltainen. Ohjelman loppu oli tehty taitavasti. Tyhmempikin katsoja tajusi, että mies on niin vaikea tapaus, että sääli seuraavaa naista.
Soneraplazan Elleissä on ollut vuosia kirjoituksia luonnehäiriöistä, psykopaatista, narsistista ym.
Sinulle varmasti tuttua kauraa.
Masennus aiheuttaa tunnekylmyyttä. Samoin liika alkoholin käyttö. Yhdessä masennuslääke ja alkoholi on melko onneton yhdistelmä. Minulla on siitä kokemusta.
Olen oppinut Al-Anon vertaisryhmissä, että sairaanhoitajat retkahtavat kaikista eniten juoppoihin. Naisilla on niin voimakas hoivaamisen tarve.
Tätäkin asiaa toivoisin pohdittavan sairaanhoitajakoulutuksessa.
Minua diagnosoitiin avioliittoneuvojalla läheisriippuvaksi naiseksi. Tuon jutun jälkeen otin kaiken mahdollisen tiedon tuosta vaivasta.
Nykyään lasken asialla hurttia huumoria.
Rakkaus satuttaa. Eilisessä elokuvassa ihan fyysisesti. Mies hakkasi naisen sairaalakuntoon ja nainen sai keskenmenon.
Britit tekevät hienovaraisesti opettavaisia elokuvia. Kyllä eilinen Kukkia ja Sidontaa sarjakin oli hyvin tehty. Siinä on mielenkiintoinen autistinen nainen.
Vaikea sinua on nyt suositella terapiaan, kun tiedät niin paljon psykiatriasta.
Ahdistunut ja tuskainen varmasti olet.
Siihenkin saat apua kollegoilta.
Itse olen selvinnyt miten olen selvinnyt.
Olen usein kirjoittanut vihan ja raivon terveellisyydestä. Minä annoin tulla kaiken pahan olon kirjoittamalla. Jouduin sen takia napit vastakkain virkavallan kanssa, mutta kirjoitustaitohan siitä vain karttui.
Älä ala lukea liikaa parisuhdekirjallisuutta.
Elämä vain menee niin kuin menee.
Ehkä tauko seurustelussa on paikallaan. Kolmikymppisenä on elämässä taitoskohdassa. Viimeistään siinä iässä tehdään elämässä isoja ratkaisuja. Mietitään mitä oikeasti halutaan elämässä.
Ei miehesi rakkaus ole minnekään kadonnut. Ensin vain pitä osata rakastaa itseään.
Ehkä mieskin voisi käväistä edes lukemassa tällä palstalla. Lukeminen ja kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia.
Täällä ei voi huutaa eikä riehua. Luulisin, että sinun viestiketjusta poikii oikein rakentavaa keskustelua. Olenkin kaivannut ammattikuntaa netin palstoille purkamaan tuntojaan. Kyllä tekin apua tarvitsette vaikka olettekin niin kovasti kirjoista oppia ammentaneet.
Lyhytpsykoterapiassa teraeuttini sanoikin, että minun pitää lopettaa kirjoittaminen ja alkaa auttaa ihmisiä auttavassa puhelimessa.
Puhelinhommista saan tarpeekseni lisätyössä.
Mieluummin minä täällä netissä kirjoittelen, kun olen ruoka- tai kahvitauolla.
Voi hyvin. Kyllä elämä kantaa. Nauti ihanasta keväästä sisar hento valkoinen.
Tulin ajatelleeksi ammattiasi, kun sinulla on varmasti vuorotyö.
Jos miehelläsi on ollut päivätyö, miten hän on silloin aikaansa viettänyt, kun olet ollut illalla tai öisin töissä? Monilla miehillä käy aika pitkäksi iltaisin ja viikonloppuisin, kun vaimo/tyttöystävä on töissä. He kun tarvitsisivat hoivaa koko ajan...
joo, eikä sairasta lääkäriäkään kannata hoitaa, kun se tietää niin paljon lääketieteestä, eiks ni?
ukolla on kuulassa vikaa, lähde lätkimään kulkematta lähtöruudun kautta ja hanki uusio elämä.
Itellä ihan sama tilanne, tosin oltiin yhessä vaan vuosi..tai virallisesti 4kk mut vuosi sitten sanottiin jo rakastavamme. Yhtäkkiä 2kk sit hän jätti minut ja syitä ja verukkeita tuli joka viikko uusia kun mietin ja vesitin aina edellisen syyn eikä hän keksinyt selitystä. Viimein sain tietää ettei hän rakastanut minua, luuli vain niin. Eilen jopa sanoi ettei koskaan ollut oma itsensä minun kanssani. Se satutti, ja paljon. Eroilmoitus tuli minullekin shokkina enkä muista viimeisistä kahdesta kuukaudesta oikeastaan mitään. Koulussa deadlinet menee ohi kun en tajua ajan kulumista tai jaksa edes miettiä niitä tehtäviä. Onneksi minulla oli viime viikolla terveydenhoitajan tarkastus ja sain niinkuin ohimennen sanottua etten taida pärjätä yksin asiani kanssa. Sain siis numeron johon soittaa. Minäkin olen psykiatrisella ollut töissä viime vuoden ja tunnen kaikki hoitajat sieltä joten ei tehnyt mieli hakea apua tai sanoa omassa sairaalassani mitään asiasta. Onneksi on mahdollisuus käyttää viereisen kunnan palveluita..Joten Linnea, mene vain terveyskeskukseen ja pyydä lähetettä toisen kunnan hoitoon, kyllä ne antavat lähetteen kun selität olevasi psyk.sairaanhoitaja!