Olen ollut nykyisen poikakaverini kanssa yhdessä noin nelisen vuotta. Yhdessä asumisen kanssa emme ole pitäneet kiirettä. Päällisin puolin kaikki pitäisi olla hyvin, mutta viikonloppuisin yhdessä ollessa minua alkaa ärsyttämään pikku jutut yhteiselossa ja sitten taas riidellään ihan tyhmistä jutuista. Mistä tämä voisi kertoa? Purkaako sitä vaan kaiken viikon aikana kertyneen pahanolon rakkaaseen, kun ollaan yhdessä? En haluaisi olla tälläinen, mutta huomaamattakin pinnä kristyy ja sitten ei ole taas mukavaa kummallakaan. Kertokaa onko teillä pitempään yhdessä olleilla tullut juuri kausia, ku se yhteiselo ei ole enää sitä ensi rakkautta ja miten olette selvinneet? Miten siis pääsette yli jos toinen välillä kyllästytää vaikka ei haluaisiakaan eroa edes harkita.
turhasta riiteleminen
mitä tehdä
21036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen ollut mieheni kanssa nyt parisen vuotta. Asumme jo yhdessä ja kihlauduimme puoli vuotta sitten. Tunteneet olemme jo yli viisi vuotta. Aluksi hyväksyin kaikki mieheni tekemiset esim. joka viikonloppuisen kännäämisen ja työttömyyden. Ei tullut edes mieleeni valittaa näistä asioista, sillä olihan itellänikin silloin hauskaa. Pikku hiljaa, suhteen edetessä aloin vihjailla että voisihan sitä joskus viettää aikaa ihan vaan selvinpäin vaikkapa leffaa katellessa. Mieheni kunnioitti tahtoani ja muutti tapojansa.. Sitten sain opiskeluni loppuun ja aloitin saman tien työt. Niihin aikoihin muutimme yhteen. Sain puhuttua miehelleni kuinka tärkeää olisi jos hänkin kävisi töissä, hän vakuutti yrittävänsä löytää töitä, mutta en ollut tyytyväinen joten painostin ja painostin enemmän. Nyt hän käy myös töissä, vaikka kyseinen työ ei vastaa hänen suunnitelmiaan.
Tämän vuoksi itteäni ahdistaa välillä oma turhasta tiuskiminen! Saatan sanoa pahastikin vain siksi että sattuu kyllästyttämään tai jotain. Miehenikin kyllä osaa tiuskia takasin ja riitelemme monesti aivan turhasta. Välillä menee paremmin, ja sitten taas huonommin.. Sitä se on kun suhde arkistuu. Toisen naamaan tottuu ja sitä alkaa pitää itsestään selvyytenä. Yritän aina ku oikein v*tuttaa miettiä mitä kaikkea mieheni on tehnyt saadakseen minut onnelliseksi.. ja puhuminen yleensä helpottaa, sillon voi yhdessä miettiä mikä siinä toisessa niin ärsyttää. Meillä monesti käykin niin ettei se toinen niin ärsytäkään vaan vaikkapa se ettei yhdessä enää tehdäkään mitään jännää.. Ja se tilannehan on helppo korjata lähtemällä ulos kotona kyhjöttämisen sijaan:) Yhteiset hauskat hetket piristävät kummasti arkea, eikä toiselle ehkä niin jaksakaan tiuskia!
juu kunpa vain se olisikin niin helppoa saada mies tekemään yhdessä jotain...se sohva ja televisio tuntuu olevan niin tärkeitä.